19.12.2002

Apulaisoikeuskanslerin omana aloitteena otettiin tutkittavaksi erään käräjätuomarin käyttäytyminen ja muu menettely rikosasioitten istunnossa.

Osa istunnoissa käräjätuomarin kanssa olleista syyttäjistä kertoi kokeneensa käyttäytymisen "leukailuna", heistä oli tuntunut siltä, kuin istunnossa olisi keskitytty osoittamaan syyttäjän tietämättömyyttä. Myös todistajien ja asianomistajien kohtelu oli toisinaan koettu ongelmallisena. Käytettävissä olleen aineiston perusteella apulaisoikeuskansleri katsoi, että käräjätuomarin käyttäytymisessä oli objektiivisesti arvioiden ollut piirteitä, jotka perustellusti oli voitu kokea loukkaaviksi. Varsinaisesta loukkaamistarkoituksesta ei kuitenkaan ollut näyttöä.

Apulaisoikeuskansleri totesi ratkaisussaan, että valtion virkamieslain 4 luvun 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen - myös tuomarin - tulee käyttäytyä asemansa ja tehtävänsä edellyttämällä tavalla. Epäasiallinen ja loukkaava käyttäytyminen on lainkohdan vastaista riippumatta siitä, onko virkamiehellä ollut loukkaamistarkoitus vai ei. Oikeuden puheenjohtajan tehtävissä käyttäytymiselle on asetettava korostettuja vaatimuksia. Tuomari edustaa asianosaisten ja todistajien suuntaan sekä uloskinpäin tuomiovaltaa. Hänen tulee käyttäytyä tahdikkaasti ja siten, ettei hän anna aihetta epäilylle tuomioistuimen puolueettomuutta kohtaan. Tuomarin tulisi kiinnittää huomiota myös asianmukaisen viestinnän tärkeyteen ja ottaa huomioon, että oikeudenkäynnin yhteydessä epäsovinnaiset ilmaisut saatetaan helposti ymmärtää väärin. Väärinkäsityksiinkin perustuva epäasialliseksi koettu käyttäytyminen saattaa johtaa epäilyihin lainkäytön puolueettomuutta ja asianmukaisuutta kohtaan.

Kun tuomarilla ei kuitenkaan ollut varsinaista loukkaamistarkoitusta, ei asia antanut aihetta muuhun, kuin että käräjätuomarin huomiota kiinnitettiin vastaisen varalle virkamieslain 4 luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuun virkamiehen aseman ja tehtävien edellyttämään käytökseen hänen toimiessaan käräjäoikeuden käsittelyn puheenjohtajana.