19.11.2002

Kantelu koski terveyslautakunnan menettelyä sen myöntäessä maatalousyhtymälle ympäristöluvan ja rakennustarkastajan menettelyä hänen myöntäessään maatalousyhtymälle rakennusluvan. Rakennustarkastaja oli sittemmin tehnyt kunnan tekniselle lautakunnalle esityksen oikeuskanslerille annettavaksi selvitykseksi. Teknisen lautakunnan, joka ei ollut kantelun kohteena, selvitys sisälsi paitsi asian ratkaisun kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja myös lautakunnan arvion rakennustarkastajan menettelystä. Teknisen lautakunnan puheenjohtaja oli maatalousyhtymän toisen osakkaan isäpuoli.

Apulaisoikeuskansleri otti ratkaisussaan huomioon kuntalain 52 §:n (365/1995) 2 momentin sekä hallintomenettelylain 10 ja 11 §:n säännökset. Apulaisoikeuskansleri totesi, että vaikka teknisen lautakunnan selvityksellä ei ole oikeudellisesti sitovaa vaikutusta, se saattaa vaikuttaa siihen, millä tavalla kantelua käsittelevä laillisuusvalvoja arvioi kantelun kohteena olleiden viranomaisten menettelyä. Selvitys saattaa siten vaikuttaa asia ratkaisuun.

Edelleen apulaisoikeuskansleri totesi, että hallintomenettelylain esteellisyyssäännökset koskevat kunnallisen lautakunnan luottamushenkilöitä hallintoasioita käsiteltäessä. Käsittelykielto koskee kaikkia asian ratkaisun vaiheita ja kaikkia toimia, jotka voivat jollakin tavoin vaikuttaa tehtävän päätöksen sisältöön. Esteellisyyssäännöksillä pyritään turvaamaan asian käsittelyn puolueettomuus yksittäistapauksissa sekä toisaalta säilyttämään kansalaisten luottamus hallintoon ja asioiden käsittelyn puolueettomuuteen.

Kunnan luottamushenkilön esteellisyyttä pohdittaessa tulee huomiota kiinnittää siihen, kykeneekö luottamushenkilö muodostamaan kantansa objektiivisesti kunnan etu huomioon ottaen. Tällöin arvioinnissa tulee ottaa huomioon paitsi se, onko virkamiehen lähisukulainen ollut asianosainen, myös se vaarantuuko luottamus kyseisen jäsenen puolueettomuuteen muusta erityisestä syystä.

Teknisen lautakunnan puheenjohtaja on voinut vaikuttaa annetun selvityksen sisältöön etenkin siltä osin kuin se koskee rakennustarkastajan menettelyn arviointia.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että teknisen lautakunnan puheenjohtajan olisi ollut oikeudellisesti perusteltua pidättäytyä osallistumasta asian käsittelyyn lautakunnassa päätettäessä selvityksestä oikeuskanslerinvirastolle. Tämä olisi ollut aiheellista erityisesti menettelyn ulkoisen uskottavuuden varmistamiseksi, vaikka puheenjohtaja ei olekaan ollut esteellinen suoraan suhteessa siihen asiaan, joka kantelussa on ollut tutkinnan kohteena eli terveyslautakunnan ja rakennustarkastajan menettely.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti teknisen lautakunnan puheenjohtajan huomiota vastaisen varalle edellä esittämäänsä.