5.6.2002

Kantelija pyysi oikeuskansleria tutkimaan sosiaali- ja terveystoimen sosiaalityön alaisuuteen kuuluvien lastensuojelun tukiasuntojen sääntöjen lainmukaisuuden. Ennen asumistaan tukiasunnossa kantelija joutui 3.6.1999 allekirjoittamaan yhteistyösopimuksen, jolla hän hyväksyi tukiasunnon säännöt asuntoon muuttamisen ehtona. Allekirjoittamisen aikaan hän oli 17-vuotias. Häntä ei otettu sosiaalilautakunnan huostaan. Sosiaalityöntekijä oli tullut omalla avaimella asuntoon ja vaatinut päästä sisälle vastoin kantelijan kieltoa.

Sosiaali- ja terveystoimen soveltamien tukiasuntosääntöjen 3 kohdan mukaan ohjaajalla tai sosiaalityöntekijällä on oikeus tarvittaessa selvittää asunnossa epäiltyjä huumausainerikoksia ja suorittaa kotietsintä. Sääntöjen 4 kohdan mukaan mikäli on selkeää näyttöä siitä, että tukiasuntoasiakas on syyllistynyt huumausainerikokseen, asiakas suostuu huumausainetestiin. Sääntöjen kohdassa 7 mahdollistetaan takavarikko. Tukiasuntosääntöjen 11 kohdan mukaan ohjaajalla tai sosiaalityöntekijällä on oikeus tulla omilla avaimillaan tukiasuntoon.

Päätöksessään apulaisoikeuskansleri viittasi Suomen perustuslain 7 §:ssä säädettyyn oikeuteen henkilökohtaisesta vapaudesta ja koskemattomuudesta. Perustuslain 10 §:ssä on säädetty yksityiselämän suojasta sekä 15 §:ssä omaisuuden suojasta.

Päätöksen mukaan tapauksen tukiasumiseen sovelletaan lastensuojelulain 4 luvun säännöksiä, joissa säädetään avohuollon tukitoimista. Kysymys ei ole laitoshuollosta. Tukiasuntosääntöjen on avohuollon osalta vastattava avohuollon vaatimuksia. Siten ne eivät voi sisältää pakotteita. Lain mukaisilla avohuollon tukitoimilla ei ole tarkoitus eikä myöskään voida puuttua edellä mainittuihin perustuslaillisiin oikeuksiin.

Tukiasuntosäännöillä, vaikka lastensuojelun asiakas ne hyväksyisikin, ei voida mennä pidemmälle kuin lastensuojelulaki oikeuttaa. Tukiasuntosääntöjen edellä mainitut kohdat tulee laatia ja soveltaa niin, että säännöt vain täydentävät lastensuojelulain säännöksiä.

Tukiasuntosääntöjen tulee myös olla sopusoinnussa lastensuojelulain 9 §:n 3 momentista ilmenevän oikeusohjeen kanssa. Sen mukaan perhe- ja yksilökohtaisessa lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti sekä siten, ettei toimenpiteillä aiheuteta vahinkoa lapsen suotuisalle kehitykselle.

Tukiasuntosääntöjen 4 kohdassa mainittujen huumetestien osalta apulaisoikeuskansleri viittasi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sekä apulaisoikeuskanslerin sijaisen aiemmin esittämiin kannanottoihin, joissa oli kiinnitetty huomiota huumetestien suorittamista koskevan lainsäädännön puutteisiin.

Tukiasumisessa mahdollisesti tarvittavan viranomaisavun osalta apulaisoikeuskansleri painotti niitä mahdollisuuksia, mitä sosiaalihuoltolain 41 §:ssä ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 22 §:ssä on säädetty.

Apulaisoikeuskansleri katsoi päätöksessään, että kantelussa tarkoitetut tukiasuntosäännöt osin puuttuivat lastensuojelun asiakkaan oikeuksiin enemmän kuin perusoikeussäännökset ja lastensuojelulaki sallivat. Sosiaali- ja terveystoimi oli ilmoittanut, että se oli ryhtynyt uudistamaan tukiasuntosääntöjä. Apulaisoikeuskansleri totesi uudistamistyön tarpeelliseksi. Hän kiinnitti sosiaali- ja terveystoimen huomiota päätöksessä lausuttuun.