20.05.2002

Maastoliikennelupa - Yhteiskunnallinen tehtävä - Metsähallitus

Metsähallitus maastoliikenneluvan myöntäjänä

Metsähallitus ei ollut myöntänyt paikalliselle asukkaalle luontoretkeilyn harrastamista varten maastoliikennelupaa, joka tarkoitti moottorikelkkaurilta poikkeamisia lumipeitteisenä aikana. Aikaisemmin lupa oli myönnetty. Metsähallituksen sisäisten ohjeiden mukaan lupa kelkkaurilta poikkeamiseen voitiin myöntää mm. pienpetopyyntiä ja pilkkimistä varten.

Ratkaisussaan oikeuskansleri on lausunut, että kun otetaan huomioon Metsähallituksesta annetun lain (1169/1993) 2 §:n 3 momentin säännös ja lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen 257/1993 vp perustelut ei voida sulkea pois sitä, että Metsähallitus olisi käsitellessään ja ratkaistessaan lupahakemuksen toiminut viranomaisena ja että kielteiseen päätökseen näin ollen olisi tullut liittää valitusosoitus. Ratkaisu päätöksen valituskelpoisuudesta ja valitusosoituksesta kuuluu kuitenkin viime kädessä valitusviranomaiselle.

Lupahakemuksen käsittelyssä valtiolle kuuluvan maan haltijana maastoliikennelain 4 §:n 1 momentin mukaisesti on edelleen katsottu olevan kysymys yhteiskunnallisesta tehtävästä. Ottaen huomioon, että yhteiskunnallisilla tehtävillä muun sääntelyn puuttuessa yleisessä kielenkäytössä tarkoitetaan julkisia tehtäviä, ratkaisussa on kiinnitetty huomiota vastauksesta ilmeneviin näkökohtiin.

Maastoliikennelupien myöntämisestä ei ole erityisiä säännöksiä. Luvan myöntäminen on Metsähallituksen harkinnassa. Tämä ei tarkoita sitä, että haettu lupa voitaisiin aina myöntää tai evätä kiinnittämättä huomiota muun ohessa haettuun lupaan, hakemuksen mukaisen maastossa liikkumisen tarpeeseen ja muuhun arvioimiseen yleiseltä kannalta sekä liikkumisen luonnolle aiheuttamaan kulumiseen. Tätä kautta Metsähallituksessa muodostuneella ja sovelletulla lupakäytännöllä on yhteys perustuslain 6 §:n 1 momentissa perusoikeutena turvattuun yhdenvertaisuuteen. Lupakäytännön perusteella lupahakemukset voidaan ratkaista ennalta arvattavalla tavalla ja samanlaiset hakemukset yhdenmukaisella tavalla. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan ulotu niin pitkälle, että jos lupa maastoliikenteeseen myönnetään jollakin perusteella, lupa tulisi myöntää toiselle hakijalle jollakin muulla perusteella. Kukin peruste tulee voida arvioida edellä mainituista näkökohdista käsin sekä ottaen huomioon julkista tehtävää hoidettaessa noudatettavat puolueettomuuden ja tasapuolisuuden periaatteet sekä mielivallan kielto. Metsähallitus on myöntänyt maastoliikennelupia moottorikelkkaurien ulkopuolelle erilaisin työ-, matkailu-, lomanvietto- ja harrasteperustein.

Savukosken kunnan maapinta-alan 6 470 neliökilometristä 5 600 neliökilometriä on Metsähallituksen hallinnassa. Lupakäytännöllä on siten todellista merkitystä. Aiemmin kantelijalle oli myönnetty puheena oleva lupa. Luontoretkeily ei sanottavasti poikkea muilla perusteilla luonnossa harjoitetusta liikkumisesta. Luontoretkeilijän kelkkauralta poikkeamisesta luonnolle aiheutuvaa kulumista voidaan hyvin verrata siihen kulumiseen, mitä nykyisin perustein myönnetyillä luvilla tapahtuvalla kelkkailulla luonnolle aiheutetaan, ottaen huomioon myös liiketoimintana harjoitetun moottorikelkkasafaritoiminnan. Luvan epäämistä ei ollut perusteltu luonnolle aiheutuneilla haitoilla. Mahdollisia epäkohtia voidaan ehkäistä ja rajoittaa lupaan otetuin erityisehdoin, ottaen myös huomioon, että tällaisia lupia haettaisiin ja myönnettäisiin enenevässä määrin.

Ratkaisussa on lopuksi todettu, että oikeuskanslerilla ei ole toimivaltaa määrätä, miten viranomaisten tulisi ratkaista käsiteltävänään olevat asiat. Oikeuskanslerilla ei liioin ole toimivaltaa määrätä, millaista lupakäytäntöä tulisi ryhtyä noudattamaan. Metsähallituksen harkintaan, jossa edellä esitetyt näkökohdat tulee ottaa huomioon, edelleen jää, olisiko mahdollista ja millaisin ehdoin yksittäistapauksittain harkita omatoimisen luontoretkeilyn hyväksymistä maastoliikenneluvan saamisen perusteeksi osana luonnon virkistyskäyttöä. Näkökohdat on saatettu Metsähallituksen tietoon.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.