31.01.2002

Hirvenmetsästys - Metsästysoikeusalueen muodostaminen - Lupa - ja valvontamenettely

Hirvenmetsästyksen järjestämisestä Ahvenanmaalla

Lyhennysote oikeuskansleri Paavo Nikulan päätöksestä 31.1.2002, dnro 964/1/99

1 KANTELUKIRJOITUS

Flaka Viltvård, Järsö & Nåtö metsästysseuran (jälj. Flaka Viltvård ym.) metsästyksen johtaja Jan-Erik Leandersson on 15.10.1999 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa katsonut, että Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen (jaktvårdsförening) hallituksen jäsenet, yhtä lukuun ottamatta, olivat menetelleet virkavelvollisuutensa vastaisesti muodostettaessa metsästysoikeusalue (jakträttsområde) Lemlandin hirvenhoitoalueelle (älgvårdsområde) ja hallituksen antaessa Ahvenanmaan maakuntahallitukselle lausunnon, jonka mukaan Flaka Viltvård ym:n maille riittää kaatolupa yhdelle hirvelle. Lisäksi käsiteltäessä asioita metsästyksenhoitoyhdistyksen hallituksessa oli ilmennyt esteellisyyttä.

Kirjoituksessa on esitetty ja liiteasiakirjoista näiltä osin käy ilmi seuraavaa.

Hirvenmetsästyksen järjestämisestä Ahvenanmaalla

Hirvenmetsästystä koskevat säännökset sisältyvät Ahvenanmaan maakunnan metsästyslakiin (ÅFS 31/85, jälj. metsästyslaki), jota muutettiin maakuntalailla (ÅFS 41/97), ja hirvenmetsästystä koskevaan maakunta-asetukseen (ÅFS 42/97, jälj. hirvenmetsästysasetus). Lainmuutos ja asetus tulivat voimaan 15.5.1997.

Jokainen metsästyksenhoitoyhdistys muodostaa hirvenhoitoalueen, joka voi olla jaettu yhteen tai useampaan metsästysoikeusalueeseen (lain 33 §:n 1 momentti), joiden sisällä metsästysseurat (jaktlag) harjoittavat metsästystä. Yhdistyksen hallitus hakee hirvenhoitoalueen lukuun maakuntahallitukselta metsästyskiintiön kolmeksi vuodeksi ja jakaa saadun kiintiön mukaiset luvat metsästysoikeusalueiden kesken niiden hakemusten perusteella (lain 33a §:n 1 ja 2 momentit sekä 33b §:n 1 momentti). Yhdistyksen hallituksen jakopäätökseen voi hakea muutosta maakuntahallitukselta (lain 33c §:n 1 momentti) ja maakuntahallituksen päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Metsästysoikeusalueen tulee olla vähintään 2 000 hehtaaria (lain 33 §:n 1 momentti). Aluetta muodostettaessa pitää metsästysoikeuden haltijalle, jonka maat sijaitsevat metsästysoikeusalueella tai liittyvät siihen, varata tilaisuus liittää maansa alueeseen, edellyttäen, että maat soveltuvat hirvenmetsästykseen (hirvenmetsästysasetuksen 3 §).

Metsästysoikeusalueen muodostaminen

Lemlandissa on vain yksi metsästysoikeusalue nimeltään Norra Lemland, Flaka Stora ja Vessingboda. Se on muodostettu kolmen metsästysseuran, Norra Laget, Flaka Stora ja Vessingboda, maista vastaten 7 000 hehtaaria. Flaka Viltvård ym. maita, 1 600 hehtaaria, on useista hakemuksista huolimatta kieltäydytty liittämästä metsästysoikeusalueeseen.

Kirjoitukseen liitetyn selvityksen mukaan Flaka Viltvård ym. haettua 3.3.1999 maidensa liittämistä Norra Lemland y.m. metsästysoikeusalueeseen hakemus oli hylätty alueen muodostaneiden maanomistajien kokouksessa 24.5.1999. Metsästysoikeusalueen metsästyksenjohtajan Sune Mattsonin ilmoituksen 25.5.1999 mukaan syynä oli, että metsästysseura Flaka Stora menettäisi metsästysoikeuden noin 200-300 hehtaarin suuruisella alueella. Kirjoituksen mukaan todellinen syy on maanomistajien välinen riita. Kirjoituksen mukaan maiden sopivuuteen tai muuten metsästyksen harjoittamiseen liittyviä syitä ei ole olemassa.

Metsästyksenhoitoyhdistys oli ilmoittanut, että sillä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa metsästysoikeusalueen muodostamiseen, koska maanomistajilla on rajoittamaton oikeus päättää metsästyksestä alueellaan.

Tämän johdosta kirjoituksessa on huomautettu, että yhdistyksen hallitukselle lainsäädännöllä annetut mm. hirvenmetsästyslupien hakemiseen ja jakamiseen liittyvät tehtävät ovat viranomaistehtäviä, joiden täyttämiseen liittyy virkavastuu, rikosoikeudellinen vastuu rikoslain 2 luvun 12 §:n ja 40 §:n mukaisesti ja oikeuskanslerin harjoittama virkavalvonta.

Metsästyslain 59 §:n mukaisesti yhdistyksellä on velvollisuus edistää metsästyslainsäädännön noudattamista. Kirjoituksessa on oltu sitä mieltä, että yhdistyksen hallituksen olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin ja kiinnittää metsästyksenjohtaja Sune Mattssonin huomiota hirvenmetsästysasetuksen 3 §:ssä asetettuun velvollisuuteen, ja ellei tämä olisi auttanut, kieltäytyä jakamasta metsästysalueelle lupia hirvenmetsästykseen ennen kuin se oli ryhtynyt noudattamaan sanottua säännöstä. Laiminlyömällä toimenpiteisiin ryhtymisen olivat metsästyksenhoitoyhdistyksen hallituksen jäsenet rikkoneet virkavelvollisuutensa.

-----------------------------------------------

Vaatimukset

Leandersson on pyytänyt, että oikeuskansleri kehottaisi Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin, joilla turvataan Flaka Viltvård ym. maanomistajien oikeus liittyä puheena olevaan metsästysoikeusalueeseen, ja että hallitusta kehotetaan harkitsemaan mahdollisuutta kieltäytyä lupien myöntämisestä hirvenmetsästykseen, jollei maanomistajien syrjiminen lakkaa.

----------------------------------------------

9 RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

9.1 Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen menettely

Metsästyksenhoitoyhdistyksen toiminnasta lupamenettelyssä

Ahvenanmaan maakunnan hirvenmetsästystä koskevan lainsäädännön muutoksen (ÅFS 41/97 ja 42/97) voimaan tulon jälkeen on hirvenmetsästys Lemlandin hirvenhoitoalueella tapahtunut Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen hallituksen hakeman ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen myöntämän lupakiintiön puitteissa. Yhdistyksen hakemus on hirvenmetsästysasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan tullut perustaa metsästysoikeusalueen hakemukseen ja siihen, mikä on soveliasta hirvikannan hoitoa ja kehitystä ajatellen. Viimeksi kiintiö on haettu vuonna 2000 vuosiksi 2000-2002. Kiintiö on metsästyslain 33b §:n 1 momentin ja hirvenmetsästysasetuksen 6 §:n 1 momentin nojalla jaettu yhdistyksen toiminta-aluetta vastaavalla hirvenhoitoalueella muodostetulle ainoalle Norra Lemlandin ym. metsästysoikeusalueelle. Metsästysoikeusalue käsittää kunnassa toimivat metsästysseurat lukuun ottamatta Flaka Viltvård ym.

Lupa-asioita metsästyksenhoitoyhdistyksen hallituksessa käsiteltäessä tiedossa on ollut, että eräät muutkin yhdistyksen jäseninä olevat metsästysoikeuden haltijat olivat useaan kertaan turhaan tarjonneet maitaan liitettäväksi puheena olevaan metsästysoikeusalueeseen hirvenmetsästysasetuksen 3 §:n nojalla. Tilanne oli muodostunut sellaiseksi, että metsästysoikeusalueen ulkopuolelle jääneen metsästysseuran jäsenet ovat jääneet syrjään edellä selostetusta säännönmukaisesta hirvenmetsästystä koskevasta lupamenettelystä ja että hirvenhoitoalueen lupakiintiö oli koitunut sillä toimivan metsästysoikeusalueen muodostaneiden kolmen metsästysseuran (Norra laget, Flaka Stora ja Vessingboda) ja niiden jäsenten hyödyksi.

Metsästysoikeusalueen muodostamista koskevan hirvenmetsästysasetuksen 3 §:n osalta totean, että se on sisällöltään velvoittava. Oikeana pitämäni tulkinnan mukaan säännöksen tarkoittamilla metsästysoikeuden haltijoilla on oikeus halutessaan liittää maansa metsästysoikeusalueeseen. Ahvenanmaan maakuntahallituksen esityksessä metsästyslain muutoksesta (nr 24, 1995-1996) todetaan (s. 3) tähän liittyen seuraavaa: "Varje jaktsområde måste dock vara minst 2 000 hektar stort. I dag måste ett jaktområde vara minst 500 hektar stort, varför förslaget innebär att en del älgjaktslag blir tvunga att gå samman." Asiassa saadun selvityksen mukaan liittämättä jättäminen ei johtunut niinkään maiden soveltumattomuudesta, vaan pääasiallisesti maanomistajien välisistä keskinäisistä riidoista. Metsästyslainsäädäntöön ei kuitenkaan sisälly säännöksiä siitä, miten säännöksen soveltamiseen liittyvät erimielisyydet tulisi ratkaista ja maiden liittämisestä päättää silloin kun asiasta vallitsee vastakkaisia näkemyksiä.

Edellä lausutusta riippumatta metsästyksenhoitoyhdistyksen hallitus ei nähdäkseni ole voinut kuitenkaan sivuuttaa sitä seikkaa, miten metsästysoikeusalueen muodostamisessa oli menetelty. Tämä johtuu yhdistykselle uskotusta julkisesta tehtävästä lupamenettelyssä. Luvanhakijana yhdistyksen on tullut valmistella maakuntahallitukselle tehtävä hakemus asianmukaisesti. Johtuen siitä, että hirvenmetsästysasetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan yhdistyksen hakemus perustuu muun muassa metsästysoikeusalueen hakemukseen, yhdistyksen tulee tarkistaa ja arvioida sille toimitettu hakemus. Käsitykseni mukaan 2 000 hehtaarin vähimmäisvaatimuksen täyttyminen ei ole sillä lailla yhdistyksen hallituksen harkintavaltaa yksinomaan ohjaava ja rajoittava seikka, että lupahakemus maakuntahallitukselle tulee tehdä, jos metsästysoikeusalueen koko on riittävä. Huomiota tulee kiinnittää myös muihin hakemuksen kannalta olennaisiin seikkoihin. Tällaisena metsästysoikeusalueena esiintyvää hakijaa koskevana olennaisena seikkana voidaan pitää sitä, että metsästysoikeusalue on lainmukaisesti muodostettu, erityisesti, jos hirvenhoitoalueella on vain yksi metsästysoikeusalue.

Ottaen huomioon hirvenmetsästysasetuksen 3 §:n säännöksen velvoittavan sisällön ja myös hirvenmetsästysasetuksen 7 §:stä ilmenevän periaatteen yhdistyksen jäsenten tasapuolisesta kohtelusta, olen päätynyt siihen, että Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen hallituksen käsitellessään ainakin vuoden 2000 lupahakemusta olisi tullut varata metsästysoikeusalueelle (sen muodostaneiden maanomistajien kokoukselle) tilaisuus esittää hakemuksensa tueksi selvitys siitä, että kaikille hirvenmetsästysasetuksen 3 §:ssä tarkoitetuille henkilöille oli varattu tilaisuus liittää maansa metsästysoikeusalueeseen.

Totean, että asiassa on ollut kysymys verraten uuden lainsäädännön soveltamisesta. Muutoksista päätettäessä ei ollut järjestetty selvää oikeusperustetta määrätä, millä tavoin hirvenmetsästysasetuksen 3 §:n mukainen oikeus saada maat kuulumaan yhteen muiden kanssa voidaan erimielisyyksien sattuessa toteuttaa. Tämä on voinut antaa Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen hallitukselle aiheen olettaa, että se voi vapaasti harkita pyynnön saada maat liitetyiksi metsästysoikeusalueeseen. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun kysymys on muuten vapaamuotoisesti hoidettavasta harrastuksesta ja siinä yhdessä viihtyvien ihmisten toiminnasta. Katson, ettei asiassa ole käynyt ilmi perusteltua aihetta epäillä, että metsästyksenhoitoyhdistyksen hallituksen asianomaiset jäsenet olisivat tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoneet virkavelvollisuuksiaan. Saatan kuitenkin edellä selostetut näkökohdat ja käsitykseni Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen hallituksen tietoon.

-----------------------------------------------

9.3 Maakuntahallitus lupa- ja valvontaviranomaisena

Metsästyslainsäädännön muutoksessa Ahvenanmaan maakuntahallitus on säilynyt lupa- ja valvontaviranomaisena. Lemlandin hirvenhoitoalueella järjestetty hirvenmetsästys on siten perustunut maakuntahallituksen myöntämiin kaatolupiin. Liittyen siihen, mitä edellä 9.1 kohdassa on lausuttu metsästyksenhoitoyhdistyksen toiminnasta lupamenettelyssä, voidaan todeta, että lupaviranomaisena maakuntahallituksen tulee sille kuuluvan tutkimisvelvollisuuden täyttämiseksi kiinnittää tarpeellisessa määrin huomiota sille toimitetun hakemuksen käsittelyssä noudatettuun menettelyyn ja sen lainmukaisuuteen. Tässä tarkoituksessa sen tulee selvittää hakemuksen perusteena esitetyt seikat ja arvioida niitä. Se että hakijana oli metsästyksenhoitoyhdistys ei voi täysin sulkea pois sitä, että lupaviranomaisen on selvitettävä myös metsästysoikeusalueen hakemukseen liittyvät seikat.

Asiassa saadun selvityksen mukaan maakuntahallitus oli käsitellessään esillä olevaa vuonna 2000 tehtyä hakemusta selvittänyt, kuinka metsästysoikeusaluetta (Norra Lemland, Flaka Stora ja Vessingboda) muodostettaessa oli otettu huomioon hirvenmetsästysasetuksen 3 §:n säännös. Huolimatta selvityksestä, jonka mukaan metsästysoikeusalueen muodostamisessa oli sivuutettu hirvenmetsästysasetuksen 3 §:n säännös, maakuntahallitus oli 22.9.2000 hyväksynyt Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen hakemuksen. Sittemmin maakuntahallitus oli 19.10.2000 ratkaissut myös Flaka Viltvård ym. metsästysseuran metsästyslain 39 §:n mukaisen hakemuksen (selostus jaksossa 5). Maakuntahallituksen menettely sinällään oli turvannut eri metsästysoikeuden haltijoiden edut tilanteessa. Yhtyen siihen maakuntahallituksen näkemykseen, jonka mukaan metsästyslain 39 §:n säännöstä tulisi tulkita suppeasti, mielestäni säännöksen soveltaminen tarkoituksella korvata hirvenmetsästysasetuksen 3 §:n säännöksen mukainen liittymisoikeus, ei kuitenkaan vastanne lain tarkoitusta, ainakaan siinä tapauksessa, että se tehdään toistuvasti.

Kanteluasian käsittelyn aikana maakuntahallitus on tehnyt havaintoja uuden metsästyslainsäädännön toimivuudesta. Sikäli kuin puheena olevan asiantilan oli katsottu johtuvan siitä, niin kuin on esitetty, että säädökset eivät anna viranomaisille riittäviä toimivaltuuksia, maakuntahallituksella on mahdollisuus harkita, olisiko aihetta ryhtyä toimenpiteisiin sanottujen Ahvenanmaan itsehallinnon piiriin kuuluvien säädösten täydentämiseksi niin, että ne paremmin turvaisivat sen tarkoituksen toteutumista, mikä maakunnan metsästyslainsäädännön uudistamiselle oli asetettu.

Saatan edellä lausutun käsitykseni Ahvenanmaan maakuntahallituksen tietoon lähettämällä sille jäljennöksen tästä päätöksestä.

----------------------------------------------

9.5 Johtopäätökset ja toimenpiteet

Tämä päätös sisältää

9.1 kohdassa näkökohtien ja niihin liittyvän käsityksen saattamisen Lemlandin metsästyksenhoitoyhdistyksen tietoon sekä 9.3 kohdassa käsityksen saattamisen Ahvenanmaan maakuntahallituksen tietoon.

Näkökohtien ja käsitysten saattamiseksi asianomaisten tietoon lähetän tarvittavat jäljennökset tästä päätöksestä Ahvenanmaan maakuntahallitukselle. Muihin toimenpiteisiin asia ei ole antanut puoleltani aihetta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.