05.11.2001

Kansainvälinen sopimus - Merioikeusyleissopimus - M/S Estonia - Hylky

Suomen, Ruotsin ja Viron välinen sopimus M/S Estoniasta

Kantelussa oli pyydetty oikeuskansleria tutkimaan, onko Viron, Suomen ja Ruotsin välinen M/S Estoniasta 23.2.1995 tekemä sopimus sopusoinnussa vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksen Suomea sitovien oikeuksien ja velvoitteiden kanssa. Kantelun mukaan Estonia-sopimus loukkasi aavan meren vapauden periaatetta kieltämällä sukeltamisen kansainvälisellä vesillä olevaan alukseen. Vaikka alus sijaitsee Suomen mannerjalustalla, Suomi ei voi antaa alusta koskevia määräyksiä, koska rannikkovaltiolla on mannerjalustalla ainoastaan luonnonvarojen käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia. Vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksessa ei ole määräystä, joka oikeuttaisi ulottamaan lainkäyttövaltaa aavan meren alueella olevaan alukseen tarkoituksena suojella alusta sillä perusteella, että se katsotaan hautapaikaksi.

Päätöksessään oikeuskansleri lausui ensinnäkin, että sopimus M/S Estoniasta tuli voimaan 26.8.1995. Sopimuksen mukaan Estonian hylkyä ja sitä ympäröivää aluetta pidetään onnettomuuden uhrien viimeisenä leposijana eikä Estoniaa nosteta. Sopimuksessa valtiot sitoutuivat säätämään kansallisessa laissaan rangaistavaksi kaikenlaisen uppoamispaikan rauhaa häiritsevän toiminnan.

Laki matkustaja-alus Estonian hylyn rauhoittamisesta tuli voimaan 1.7.1995. Lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan lakiehdotus oli laadittu siten, että se täytti ne velvoitteet, joihin Suomi oli M/S Estoniaa koskevassa sopimuksessa sitoutunut. Hallituksen esityksessä on todettu, että Estonian hylky sijaitsee Suomen mannerjalustalla ja Suomen kalastusvyöhykkeellä, mutta kansainvälisillä vesillä. Alueella on siten voimassa kansainvälisen oikeuden mukainen aavan meren vapaus, jonka rajoittamiseen millään valtiolla ei ole oikeutta. Aavan meren vapauden periaate ei kuitenkaan estä ehdotetun lain säätämistä. On yleensä kansainvälisen oikeuden mukaan sallittua ulottaa rikosoikeuden soveltamisala valtion rajojen ulkopuolelle. Suomen rikoslain tuolloin voimassa olleen 1 luvun 2 §:n mukaan Suomen rikosoikeutta sovellettiin Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemiin rikoksiin. Luvun 3 §:n mukaan Suomen rikosoikeutta sovellettiin suomalaisella aluksella tehtyihin rikoksiin. Saman pykälän mukaan Suomen rikosoikeus soveltui muuhunkin ulkomaalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen, jos se on tehty alueella, jossa minkään valtion laki ei ole voimassa.

Vuoden 1982 merioikeusyleissopimus on saatettu Suomessa voimaan asetuksella 21.7.1996. Hallituksen esityksessä merioikeusyleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 12/1996 on viitattu Suomen, Ruotsin ja Viron tekemään sopimukseen Estonian uppoamispaikan rauhoittamisesta sekä hylyn rauhoittamisesta samana vuonna säädettyyn edellä selostettuun erillislakiin. Uppoamispaikan on todettu sijaitsevan Suomen mannerjalustalla aavan meren alueella.

Oikeuskanslerin ratkaisussa todettiin, että oikeuskansleri on läsnä valtioneuvoston yleisistunnossa ja esiteltäessä asioita tasavallan presidentille. Suomen, Viron ja Ruotsin välillä M/S Estoniasta tehtyä sopimusta on vuonna 1995 käsitelty valtioneuvoston yleisistunnossa ja tasavallan presidentin esittelyssä myönnettäessä sopimuksen allekirjoitusvaltuudet sekä sittemmin sopimusta hyväksyttäessä ja annettaessa asetus sen voimaansaattamisesta. Oikeuskanslerilla ei ole ollut sopimuksesta, sen hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta huomautettavaa. Kantelussa ei ollut ilmennyt sellaisia uusia oikeudellisia huomioon otettavia seikkoja, jotka antaisivat aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin. Lisäksi sopimuksessa edellytetty kansallinen lainsäädäntö eli laki matkustaja-alus Estonian hylyn rauhoittamisesta on käsitelty ja hyväksytty eduskunnassa. Oikeuskanslerilla ei ole toimivaltaa puuttua eduskunnalle kuuluvan lainsäädäntövallan käyttöön.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.