09.10.2001

Poliisi - Hajasijoittaminen - Yhteistoimintamenettely

Poliisin tietohallintokeskuksen sijoituspaikan valmistelu

Kantelukirjoituksen mukaan sisäasiainministeriö oli muun muassa yhteistoimintavelvoitteitaan laiminlyöden asettanut kolme eri työryhmää selvittämään poliisin tietohallintokeskuksen siirtoa sen nykyiseltä sijaintipaikaltaan pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

Oikeuskanslerin päätöksen mukaan on ensinnäkin jouduttu arvioimaan, millä tasolla ja missä vaiheessa yhteistoimintamenettely on tullut toteuttaa. Saatujen selvitysten perusteella lähtökohtana voitiin pitää, että yhteistoimintaa on noudatettava sillä tasolla, jolla päätös tehdään. Koska poliisin tietohallintokeskuksen sijoituspaikasta päättäminen kuuluu ministeriölle eikä ministeriön poliisiosastolle tai keskusrikospoliisille, asiassa tulee valtion yhteistoimintalain rinnalla sovellettavaksi hallinnonalan yhteistoimintasopimus ja siinä todetut menettelytavat.

Toiseksi on tullut arvioida hallituksen esityksessä laiksi yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 190/1987 vp) asetettujen tavoitteiden näkökulmasta etenkin sitä, oliko asian valmistelu ministeriössä mahdollisesti jo edennyt ennen virallista yhteistoimintamenettelyä käytännössä niin pitkälle, ettei päätöksen kohteella ollut enää tosiasiallisesti vaikutusmahdollisuutta asiassa.

Arvioinnissa oli toisaalta otettava huomioon, ettei pelkästään se, etteivät asiaa käsitelleiden työryhmien näkemykset tai henkilöstön kannanotot välttämättä konkreettisesti näy itse päätöksenteossa, sinänsä ole osoitus virheellisestä menettelystä, koska yhteistoimintalain tavoite ei ole ollut muuttaa itse päätöksentekojärjestelmää. Ollakseen asianmukainen yhteistoimintamenettely ei myöskään edellytä, että osapuolet saavuttaisivat asiassa yksimielisyyden.

Ministeriön menettelyn asianmukaisuutta samoin kuin toisaalta myös sen epäasianmukaisuutta voitiin oikeuskanslerin mukaan pitää tulkinnanvaraisena. Tähän on johtanut se peruslähtökohta, että kyse on ministeriössä tehtävästä päätöksestä, joka ei koske ministeriön henkilöstöä vaan ministeriön alaisen viraston yksikköä. Tästä on puolestaan seurannut, että ministeriössä on jouduttu arvioimaan sitä, mitä useista eritasoisista yhteistoimintamenettelyä koskevista sopimuksista yhteistoimintalain rinnalla tai sen sijasta oli noudatettava.

Yhteistoimintaa koskevassa sääntelyssä ei ole lähemmin määritelty sitä, missä vaiheessa menettely tulisi käynnistää tai kuinka monessa eri vaiheessa näin olisi toimittava. Sääntely siten sallii oikeuskanslerin mukaan myös sen, että asiaa on mahdollista valmistella esimerkiksi eri vaihtoehtojen osalta ennen sen saattamista yhteistoimintamenettelyn piiriin, kunhan vain menettely sitten hoidetaan asianmukaisessa järjestyksessä eli ennen päätöksentekoa. Toisaalta on kuitenkin aiheellista ottaa huomioon se, ettei raja valmistelun ja sen välillä, jossa valmistelu on jo muuttunut tosiasialliseksi kannanmuodostukseksi, ole välttämättä selkeästi osoitettavissa.

Asian valmistelussa ja käsittelyssä sisäasiainministeriössä omaksutuista menettelytavoista jäi vääjäämättä vaikutelma jonkinasteisesta epävarmuudesta. Kuitenkaan pelkästään se, että ministeriö on tietohallintokeskuksen henkilöstöltä saatujen viestien pohjalta muuttanut toimintatapaansa ja perustanut uusia työryhmiä, ei sinänsä vielä ole osoitus menettelyn virheellisyydestä. Ministeriö oli myös aktiivisesti pyrkinyt varmistumaan menettelyn asianmukaisuudesta. Tästä ovat osoituksena valtiovarainministeriön henkilöstöosastolta pyydetyt lausunnot ja useiden työryhmien asettaminen.

Hyvän hallinnon näkökulmasta ministeriön menettelyä ei kuitenkaan voitu kaikin osin pitää onnistuneimpana mahdollisena. Koska kyse on ollut sikäli merkittävästä hankkeesta, ettei Suomessa ole toteutettu aluepoliittisia hajasijoituksia pitkiin aikoihin, valmistelun selkeyteen olisi ollut tarpeen jo ennakkoon kiinnittää erityistä huomiota hallinnonalan ylimmän julkisen vallan käytön uskottavuudenkin näkökulmasta.

Kaiken kaikkiaan asiassa ei saadun selvityksen tai käytössä olleen muun aineiston perusteella kuitenkaan ilmennyt sellaista selkeästi osoitettavissa olevaa tahallista tai huolimattomuudesta johtuvaa yhteistoimintamenettelyn rikkomista, joka olisi antanut aihetta muihin toimenpiteisiin kuin että oikeuskansleri saattoi ministeriön tietoon näkemyksensä ministeriön menettelyn asianmukaisuudesta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.