16.8.2001

Valtioneuvosto oli 15.3.2001 ympäristöministeriön esittelystä lähettänyt perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaisen kirjelmän eduskunnalle Euroopan komission 13.3.2000 tekemästä sähkö- ja elektroniikkalaiteromua sekä tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkatuotteissa koskevista direktiiviehdotuksista.

Käsitellessään 20.4.2001 kirjelmää U 13/2001 vp eduskunnan suuri valiokunta oli yllä mainittuihin päivämäärätietoihin viitaten lausumanaan todennut, että valtioneuvosto oli valiokunnan käsityksen mukaan laiminlyönyt perustuslain 96 §:ssä säädetyn velvollisuuden toimittaa säädösehdotus eduskunnalle viipymättä. Direktiiviehdotuksen tärkeimmistä artikloista oli saavutettu neuvostossa yhteisymmärrys ja ehdotusta oli käsitelty ministerineuvoston kokouksessa 18. - 19.12.2000 ilman, että eduskunnalla olisi ollut mahdollisuutta käsitellä asiaa. Valiokunta oli edellyttänyt, että asian jatkokäsittelyssä valtioneuvosto pyrki käytettävissä olevin keinoin vaikuttamaan elektroniikkalaiteromudirektiivin 5 artiklan muotoiluun siten kuin eduskunnan ympäristövaliokunnan lausunnossa 19.4.2001 oli sanottu. Eduskunnan suuri valiokunta saattoi asian pöytäkirjanotteella valtioneuvoston oikeuskanslerin tietoon niitä toimenpiteitä varten, joihin se antoi aihetta.

Oikeuskanslerin ratkaisussa 16.8.2001 todettiin, että hallituksen ja eduskunnan vuorovaikutusta Euroopan unionissa päätettävissä asioissa koskevan perustuslain 96 §:n tarkoituksena on erityisesti varmistaa se, että perustuslain mukaista lainsäädäntövaltaa käyttävä eduskunta saa mahdollisuuden vaikuttaa Suomea edustavan ministerin toimintaan, kun Euroopan neuvostossa päätetään myös Suomea jäsenmaana sitovista uusista säännöksistä. Perustuslain 96 §:n 2 momentissa asetettu velvoite toimittaa viipymättä eduskunnalle ehdotus Euroopan unionin neuvostossa päätettäväksi säädökseksi on oikeudellinen velvoite, joka on valtioneuvoston otettava huomioon sekä toiminnassaan maan sisäisesti että Euroopan unionin toimielimessä.

Tämän velvoitteen täyttäminen edellyttää, että vastuuministeriö säädösehdotuksen saavuttua välittömästi selvittää, onko ehdotus saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Ympäristöministeriö ei ollut toiminut tämän velvollisuutensa mukaisesti niin joutuisasti kuin olisi ollut mahdollista. Kirjelmän viivästymisen syynä ei ollut kuitenkaan ympäristöministeriön vastuuvirkamiesten laiminlyönti vaan pikemminkin epätietoisuus mainittujen direktiivien kanssa samoihin aikoihin voimaan tulleen Suomen perustuslain asetuksenantovaltuutta ja lainsäädäntövallan delegointia koskevan 80 §:n oikeanlaisesta soveltamisesta ja sen asettamista aikaisempaa tiukemmista lainsäädännöllisistä vaatimuksista. Eduskunnan suurelle valiokunnalle annetuissa ympäristöministeriön perusmuistioissa oli vielä 8.12.2000 katsottu, että direktiivien määräykset voitiin panna kansallisesti täytäntöön jätelain 5 ja 18 §:n nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella.