14.05.2001

Säädöstaso - Asetus - Valtuutus - Direktiivi

Kesäaikadirektiivin täytäntöönpano

Oikeuskansleri Paavo Nikulan lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle 14.5.2001, dnro 21/20/01

LAUSUNTOPYYNTÖ

Liikenne- ja viestintäministeriö on viitekirjeellään pyytänyt oikeuskanslerin lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi kesäajasta, erityisesti säädösehdotuksen valtuutuksesta ja sääntelytasosta.

Kirjeen liitteenä olevan muistion mukaan Suomessa on noudatettu kesäaikaa yhtäjaksoisesti vuodesta 1981 lähtien. Kesäajasta on säädetty asetuksella. Voimassa oleva asetus (792/1997) koskee vuosia 1998-2001. Se vastaa sisällöltään Euroopan parlamentin ja neuvoston kahdeksatta kesäaikadirektiiviä (97/44/ETY). Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet uuden direktiivin kesäaikasäännöksistä (2000/84/EY). Uusi direktiivi poikkeaa edellisistä siten, että sillä on annettu kesäaikasäännökset määrittämättömäksi ajaksi. Direktiivin mukaan komission on kuitenkin julkaistava joka viides vuosi tiedonanto, jossa todetaan kesäajan alkamisen ja päättymisen kalenteripäivämäärä seuraaviksi viideksi vuodeksi.

Voimassa oleva asetus on annettu ilman laissa olevaa valtuutusta ns. omaperäisenä asetuksena. Myös uusi direktiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön asetuksella. Missään voimassa olevassa laissa ei ole kesäaika-asetuksen antamiseen valtuuttavaa säännöstä. Lain säätämistä pelkästään asetuksenantovaltuuden antamista varten ei katsota tarpeelliseksi, vaikka direktiivi sisältää kaikkiin kansalaisiin ja oikeushenkilöihin kohdistuvia säännöksiä. Perustuslain 93 §:n 2 momentissa velvoitetaan valtioneuvosto päättämään Euroopan unionissa tehtäviin päätöksiin liittyvistä kansallisista toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä. Tämän perusteella uuden kesäaikadirektiivin kansallinen täytäntöönpano ehdotetaan toteutettavaksi em. perustuslain säännöksen nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella.

LAUSUNTO

Lausuntonani esitän seuraavaa.

Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan asetuksen antamisen edellytyksenä on perustuslaissa tai laissa säädetty valtuus. Lailla on kuitenkin säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat lain alaan.

Kesäaika määriteltäisiin yhtäältä koordinoidun yleisajan perusteella, josta puolestaan on säädelty mittayksiköistä ja mittaamisvälineiden vakaamisesta annetun lain 10 §:n (321/92) nojalla annetulla asetuksella, sekä toisaalta em. direktiivin mukaisesti. Näin ollen sääntelytason osalta katson, että kesäajan käyttöä koskeva säädös ei edellytä lain tasoista sääntelyä.

Perustuslakivaliokunta on käsitellessään perustuslain 93 §:ää (PeVM 10/1998 vp - HE 1/1998 vp) katsonut, että valtioneuvosto voi antaa direktiivin johdosta asetuksen suoraan 93 §:n 2 momentin nojalla.

Edellä esitetyn perusteella minulla ei ole muuta huomauttamista ehdotetusta valtioneuvoston asetuksesta kuin, että totean direktiivin 7 artiklassa edellytetyn jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä viitattavan direktiiviin. Tämä voitaisiin tehdä voimaantulosäännökseen lisättävällä maininnalla. Totean myös, että säädöksen nimike on Valtioneuvoston asetus.

Perustuslain 93 § 2 momentti

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.