18.04.2001

Pakkokeino - Vangitseminen

Vangittuna pitämisestä pääkäsittelyn ja kansliatuomion välisenä aikana

Käräjäoikeus oli rikosjutussa pääkäsittelyn päätyttyä ilmoittanut, että kansliatuomio annetaan nimettynä päivänä ja määrännyt samalla tekemällään päätöksellä, että vangittuna ollut syytetty oli edelleen pidettävä vangittuna pakkokeinolain 1 luvun 26 ja 26 a §:ien nojalla. Hovioikeus oli, syytetyn kanneltua hovioikeudelle vangitsemisestaan, katsonut, että koska syytettyä ei oltu pääkäsittelyn päätyttyä tuomittu rangaistukseen, häntä ei olisi voinut määrätä pidettäväksi edelleen vangittuna pakkokeinolain 1 luvun 26 §:n nojalla. Tämän vuoksi hovioikeus oli kumonnut käräjäoikeuden päätöksen syytetyn vangittuna pitämisestä.

Syytetyn käräjäoikeuden menettelystä tekemän tutkintapyynnön johdosta antamassaan ratkaisussa apulaisoikeuskansleri on todennut, että asiassa on mahdollista päätyä näkemykseen, ettei kumpikaan tuomioistuin ole siinä menetellyt asianmukaisesti. Käräjäoikeus oli harkinnut vangittuna pitämisen edellytyksiä tapaukseen soveltuvan, selkeän säännöksen puuttuessa lähinnä pakkokeinolain 1 luvun 26 §:n pohjalta ja katsonut, että peruste vangittuna edelleen pitämiselle oli olemassa. Hovioikeus oli puolestaan katsonut, ettei syytettyä voinut pitää vangittuna mainitun lainkohdan nojalla ja oli vapauttanut syytetyn. Tästä hovioikeuden menettelystä on ollut seurauksena, että käräjäoikeuden sittemmin antamasta päätöksestä tehdyn valituksen käsittely on toistamiseen estynyt hovioikeudessa, koska tuomittua ei oltu saatu haastettua.

Apulaisoikeuskanslerin kannan mukaan tapauksessa olisi pitänyt, kuten vallitsevana oikeuskäytäntönä on ilmennyt olevankin, soveltaa pakkokeinolain 1 luvun 23 §:n säännöstä vangittuna pitämisestä pääkäsittelyn lykkäämisen yhteydessä. Peruste säännöksen soveltamiselle on tulkinnassa, jonka mukaan pääkäsittelyn päätyttyä ja ennen tuomion antamista kysymys on eräänlaisesta jutun lykkäämisestä. Tämänhetkisen selkeän säännöksen puuttuessa ja pakkokeinolain vireillä olevan uudistamishankkeen huomioonottaen asia ei antanut aihetta muuhun kuin että apulaisoikeuskanslerin käsityksenä käräjäoikeuden puheenjohtajan tietoon on saatettu, että käräjäoikeuden olisi tullut vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti soveltaa pakkokeinolain 1 luvun 26 §:n asemesta mainitun luvun 23 §:ää.

Hovioikeuden päätökseen myötävaikuttaneiden jäsenten ja esittelijän tietoon on taas saatettu, että hovioikeuden olisi pitänyt arvioida asiaa myös pakkokeinolain 1 luvun 23 §:n nojalla eikä pitäytyä yksinomaan käräjäoikeuden soveltamaan lainkohtaan.

PakkokeinoL 1:23, 26, 26a §
L oikeudenkäynnistä rikosasioissa 11:7
Esitutkinta-ja pakkokeinolakityöryhmän mietintö 30.8.1999
Vrt dnro 47/20/99

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.