9.11.2000

Potilas oli kuljetettu ambulanssilla terveyskeskuksen päivystykseen. Hän oli vastustanut sairaanhoitonsa vaatimia terveyskeskuksessa suoritettavia perustutkimuksia sen johdosta, että oli halunnut itseään hoidettavan yliopistollisessa sairaalassa. Kyseessä oli ollut rintakipupotilas ja tilanne olisi saattanut olla hänelle hengenvaarallinen. Julkisessa sairaanhoidossa potilaalla ei ole oikeutta itse päättää hoitopaikastaan, vaan se ratkaistaan hoidonporrastusohjeiden mukaisesti. Potilaan vastustelun vuoksi ja hänen myös häirittyään terveyskeskuksen työskentelyä hänet oli siirretty voimatoimin sivummalle, jolloin hänelle oli syntynyt mustelmia ja ihorikkoumia käsivarsiin. Koska potilasta ei ollut voitu hänen vastahakoisuutensa vuoksi hoitaa terveyskeskuksessa, hänet oli jouduttu vastuunalaisen lääkärin päätöksellä lähettämään tahtonsa mukaisesti yliopistolliseen sairaalaan.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen on katsonut kanteluratkaisussaan, että huomioon ottaen potilaan oma käyttäytyminen sekä vaikea ja ristiriitainen hoitotilanne hoitohenkilökunta ei ollut käyttänyt enempiä ja ankarampia toimenpiteitä kuin asian laatu ja potilaan oma turvallisuus oli vaatinut. Kaupungin terveyskeskuksen avustavan hoitohenkilöstön huomiota on kuitenkin kiinnitetty siihen, että lääkäriä avustavan henkilökunnan ei pidä hoitaa aggressiivista ja vastentahtoista potilasta vastoin tämän tahtoa, vaan hoidon edellyttämät toimenpiteet on saatettava vastuunalaisen lääkärin arvioitaviksi. Lääninhallituksen huomiota on tapaukseen liittyen kiinnitetty sillä olevaan mahdollisuuteen antaa tarkentavia alueellisia ohjeita siitä, miten hoitohenkilökunnan olisi puheena olevan kaltaisissa tilanteissa toimittava.