10.05.2000

Yhdenvertaisuus lain edessä - Jätelain soveltaminen - Järjestetty jätteenkuljetus

Jätelain soveltamiskäytäntöä

Apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen kirje ympäristöministeriölle 10.5.2000, dnro 1217/1/98

Oikeuskanslerinvirastossa on ollut tutkittavana kantelu, joka koskee jätelain soveltamista Mäntyharjun kunnassa. Kantelu on johtunut siitä, että kunnassa on noudatettu käytäntöä, jonka mukaan vapautuksen järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymisestä on voinut käytössä olevan vapaa-ajan asunnon osalta saada sellainen jätteen haltija, joka on voinut toimittaa vapaa-ajan asunnon poikkeuksellisen vähäiset jätteet kunnassa sijaitsevan vakinaisen asuntonsa jäteastiaan. Kantelussa on katsottu, että kunta kohtelee ulkopaikkakuntalaisia toisin kuin omia kuntalaisiaan. Kantelussa on vaadittu kaikkien vapaa-ajan asunnon omistajien yhdenvertaista kohtelua jätehuollossa ja siihen liittyvissä maksuissa. Asiassa tehtävä päätös tulisi saattaa koskemaan kaikkia vastaavan päätöksen tehneitä kuntia.

Kirjoituksen johdosta olen hankkinut tarpeellisena pitämäni selvityksen Mäntyharjun kunnallisilta viranomaisilta. Ministeriö on siltä pyytämänäni selvityksenä toimittanut Suomen Kuntaliitossa laaditun selvityksen jätelain soveltamista koskevista havainnoista ja muista näkökohdista sekä antanut oman lausuntonsa asiassa. Selvitysasiakirjoista ilmenee, että Suomen Kuntaliitto on tehnyt 21.3.2000 ministeriölle esityksen jätelain tarkistamisesta muun muassa jätelain 11 §:n 2 momentin osalta. Ministeriö on ilmoittanut lähikuukausien aikana harkitsevansa, mihin mahdollisiin toimenpiteisiin esitys antaa aihetta.

Olen tänään antanut päätökseni asiakohdassa mainitun kirjoituksen johdosta. Päätöksessäni olen todennut, että jätelaki on erityislainsäädäntöä. Kunta voi jätelain 11 §:n 2 momentissa säädetyin edellytyksin myöntää vapautuksen järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymisestä. Se, että kunnalla on tässä varsin laaja harkintavalta, korostaa sitä, että vapautusten myöntämisessä tulee ottaa huomioon mm. jätteen haltijoiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimus.

Tarkasteltaessa Mäntyharjun kunnassa noudatettua käytäntöä, sellaisena kuin se on edellä esitetty, olen todennut, että arvioitaessa sitä, onko vapaa-ajan asunnon omatoiminen jätehuolto järjestetty hyväksyttävällä tavalla, soveltamiskäytännössä ei näytä enemmälti kiinnitetyn huomiota jätteen haltijan olosuhteisiin, esimerkiksi vapaa-ajan asunnon ja vakinaisen asunnon väliseen etäisyyteen. Se, että käytäntö sallii jätteitä kuljetettavan pitkiäkin matkoja kunnan alueella, ei jätelain tarkoittamalla tavalla edistä kunnan jätehuollon rakentamista ja toimivuutta. Vapautuksen myöntämisen perusedellytyksenä oleva mahdollisuus toimittaa vapaa-ajan asunnon jätteet kunnassa sijaitsevan vakinaisen asunnon jäteastiaan tarkoittaa epäsuorasti sitä, että vapautuksen voi saada vain kunnassa vakinaisesti asuva ja että soveltamiskäytännön ulkopuolelle on rajattu ne, joilla on vakinainen asunto muualla. Käytäntö nojautuu tältä osin yksipuolisesti vakinaiseen asumiseen kunnassa.

Edellä esitetyt havainnot Mäntyharjun kunnassa noudatetusta käytännöstä myöntää vapautus järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymisestä kaavamaisesti ja käytännössä vain kunnan vakinaisille asukkaille ovat sen suuntaiset, että ne antavat aiheen epäillä, ettei käytäntö, vaikka sen tueksi joissakin yksittäistapauksissa voitaisiin esittää hyväksyttävän tuntuisia perusteita, ota riittävästi huomioon jätelain tavoitteita ja Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentissa perusoikeutena turvattua yhdenvertaisuutta lain edessä.

Asiaa käsiteltäessä on ilmennyt, että jätelain 11 §:n 2 momentti on näennäisestä selkeydestään huolimatta osoittautunut ongelmalliseksi säännökseksi sen vuoksi, että se on eri kunnissa johtanut varsin hajanaiseen soveltamiskäytäntöön erityisesti vapautusten myöntämisessä järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymisestä. Soveltamiskäytännössä ilmenneet erot asettavat kyseenalaiseksi sen, miten ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu tältä osin laajemminkin. Perustuslain 22 § asettaa julkiselle vallalle velvollisuuden turvata perusoikeuksien toteutuminen. Valtioneuvoston ohjesäännön 28 §:n mukaan ympäristöministeriön toimialaan kuuluvat mm. jäteasiat, joihin kuuluvia tehtäviä ministeriö kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti toteuttaa ryhtymällä tai osallistumalla toimiin, joiden tarkoitus ilmenee ympäristöministeriöstä annetun asetuksen 1 §:stä (ministeriön toiminta-ajatus). Lisäksi ministeriö jätelain 36 §:n 1 momentin mukaan ohjaa, johtaa ja kehittää jätelaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista.

Edellä lausutusta ilmenee, että asia koskee muitakin kuntia kuin Mäntyharjua. Ympäristöministeriön käsiteltävänä on Suomen Kuntaliiton esitys jätelain tarkistamiseksi. Sen vuoksi kunnioittavasti pyydän Ministeriötä vielä aikanaan ilmoittamaan myös oikeuskanslerille mahdollisista toimenpiteistään esityksen johdosta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.