23.05.2000

Talousarvio - Määräraha

Määrärahan ottaminen talousarvioon lain nojalla

Oikeuskansleri Paavo Nikulan kirje maa- ja metsätalousministeriölle 23.5.2000, dnro 16/20/00

LAUSUNTOPYYNTÖ

Viitekohdassa mainitussa kirjeessä maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt, että ministeriössä oli valmisteltu ehdotus hallituksen esitykseksi laiksi satovahinkojen korvaamiseksi, mikä lakiesitys korvaisi voimassa olevan samannimisen lain (530/1975). Satovahinkojärjestelmän rahoitus perustui valtion talousarviossa olevaan kolmevuotiseen siirtomäärärahaan. Järjestelmä oli perusteltu sen johdosta, että määrärahan vuosittainen hallinnointi jakaantui kahdelle vuodelle. Korvauksia maksettiin satovahinkovuotta seuraavan vuoden helmikuusta lähtien. Talvehtimisvahingoista johtuvat korvaukset maksettiin vahinkotalvea seuraavan kesän aikana. Momentilla tuli tämän vuoksi olla aina katetta. Rahoituksen osalta lähtökohtana oli, että sitä koskevat säännökset säilyisivät entisellään. Lakiesitykseen sisältyi sen vuoksi seuraava säännös:

5 §

Määräraha korvausten maksamista varten

Korvausten maksamista varten otetaan valtion talousarvioon vuosittain 20 miljoonan markan suuruinen siirtomääräraha.

Jos 1 momentissa tarkoitettu määräraha osoittautuu poikkeuksellisen laajojen vahinkojen takia riittämättömäksi, määrärahaan voidaan ottaa talousarviossa korotus.

Esiteltäessä asiaa 10.5.2000 valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa valtiovarainministeriön taholta oli esitetty, ettei määrärahaa saisi budjetoida siirtomäärärahana ja ettei budjetoitavan vuotuisen määrärahan määrää saisi säätää laissa, koska vuotuisten satovahinkojen määrä oli talousarviota laadittaessa täysin epävarmaa. Oli myös vedottu siihen, että uusi 1.3.2000 voimaantullut perustuslaki estäisi lakiesityksen 5 §:n säätämisen ehdotetulla tavalla.

Raha-asiainvaliokunta oli puoltanut lakiesitystä siten muutettuna, että lain 5 §:n 1 momentti muutettaisiin seuraavaksi: Korvausten maksamista varten otetaan vuosittain valtion talousarvioon määräraha.

Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt oikeuskanslerin kannanottoa siitä, oliko mahdollista säätää korvausmäärän budjetoinnista ehdotetulla tavalla.

LAUSUNTO

Lausuntopyynnön johdosta olen kuullut virastossani budjettineuvos Raija Isotaloa ja budjettineuvos Raine Vairimaata valtiovarainministeriöstä.

Lausuntonani esitän seuraavaa.

Perustuslain 84 §, joka sisältää säännökset keskeisistä budjetointiperiaatteista, muun muassa vuotuisuusperiaatteesta, vastaa sisällöltään hallitusmuodon 67 §:ää (1077/1991). Viimeksi mainittu säännös perustuu komiteavalmisteluun (Perustuslaki ja valtiontalous, Komiteanmietintö 1990:7).

Komitea on selvittänyt, onko olemassa tilanteita, joissa oikeutta päättää lailla valtion menoista tulisi rajoittaa. Komitea on tarkastellut erityisesti niin sanottujen ohjelma- ja resurssilakien säätämistä. Ohjelmalailla tarkoitetaan lakia, joka sisältää säännöksiä tietystä toimenpideohjelmasta ja sen aiheuttamasta menojen yleisestä ajoituksesta. Resurssilaki sisältää lisäksi tarkkoja määrärahan markkamääriä koskevia säännöksiä. Ohjelma- ja resurssilaissa eduskunta on siirtänyt lailla ratkaistavaksi muutoin tyypillisesti talousarviossa päätettäviä kysymyksiä.

Komitea esittää: "Rajanveto ohjelma- ja resurssilain sekä muun lain välillä on kuitenkin vaikeaa. Lähes kaikki lainsäädäntö omaa taloudellisia vaikutuksia ja edellyttää määrärahojen ottamista talousarvioon. Oikeutta säätää lailla menoista olisi vaikeaa rajoittaa siten, että se kohdistuisi riittävän tarkasti esimerkiksi ohjelma- ja resurssilainsäädäntöön.

Myös lainsäätäjänvallan ensisijaisuutta on pidetty eräänä keskeisenä valtiosääntöisenä periaatteena. Jos kavennettaisiin mahdollisuutta säätää lailla menoja tietyiltä osin ja rajoitettaisiin mainittuja menoja koskeva päätöksenteko vain talousarvion yhteyteen, merkitsisi tämä poikkeusta perustuslain yleisistä periaatteista. Tällöin eduskunta voisi päättää tietyistä määrärahoista vain poikkeuslailla tai talousarviossa, mutta ei sen sijaan tavallisella lailla".

Komitea on tullut siihen tulokseen, ettei eduskunnan oikeutta päättää lailla valtion menoista tulisi rajoittaa. Totean, että oikeuskirjallisuudessa ohjelma- ja resurssilakeja on yleensä pidetty perustuslain sallimina.

Edellä esitetyn perusteella perustuslain 84 §:n sinänsä selvän vuotuisuusperiaatteen sisältävän säännöksen nojalla ei käsitykseni mukaan voida tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan säännös kieltäisi eduskunnalta oikeuden päättää lailla valtion menoista. Näin ollen ja ottaen huomioon, mitä maa- ja metsätalousministeriö on esittänyt siirtomäärärahan tarpeellisuudesta, ei ole oikeudellista estettä sisällyttää kysymyksessä olevaan lakiesitykseen lausuntopyynnössä tarkoitettua 5 §:ää maa- ja metsätalousministeriön esittämässä muodossa.

Jäljennös lausunnostani lähetetään valtiovarainministeriölle tiedoksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.