Yhdenvertaisuusperiaatteen toteutuminen kunnan hallinnossa K/ Kantelija katsoi, että yhdenvertaisuusperiaate ei ollut toteutunut kunnan rakennusvalvonnassa. Hänet oli määrätty poistamaan autotalli, jonka hän oli rakentanut ilman rakennuslupaa ja muutoinkin vastoin kunnan rakennusjärjestystä siten, että se sijaitsi istutettavaksi määrätyllä tontin osalla noin 0,6 metrin etäisyydellä naapurin rajasta.
- Asiasanat
- Autotalli, Lomarakennus, Poikkeuslupamenettely, Yhdenvertaisuusperiaate
- Tapausvuosi
- 1999
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 934/1/98
- Ratkaisija
- Apulaisoikeuskansleri
Toisaalta kunnan viranomaiset olivat vuonna 1998 puoltaneet vielä uuden poikkeusluvan myöntämistä voimassa olevassa rakennuskaavassa puistoalueella sijaitsevalle poikkeusluvalla vuonna 1980 pystytetylle lomarakennukselle sen pysyttämiseksi vielä viisi vuotta paikallaan. Kuitenkin korkein hallinto-oikeus oli jo vuonna 1991 antamassaan päätöksessä kaavoituksesta tehtyyn valitukseen todennut, ettei laillisia edellytyksiä ollut rakennuspaikan muuttamiseksi loma-asuntojen korttelialueeksi. Kirjoituksessa on epäilty, mikä merkitys asiassa on ollut sillä seikalla, että rakennuksen omistajataho osallistuu kunnan hallintoon.
Asiaa selviteltäessä ilmeni, että lääninhallitus oli vuonna 1985 ja vielä vuonna 1992, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen, myöntänyt poikkeusluvan lomarakennuksen paikalleen pysyttämiselle viiden vuoden ajaksi. Ympäristökeskus oli vuonna 1998 hylännyt poikkeuslupahakemuksen. Ympäristöministeriö on vuonna 1999 myöntänyt poikkeusluvan riittävän ajan varaamiseksi tilapäisen lomarakennuksen siirtämiseksi pois paikaltaan hyläten muutoin valituksen ympäristökeskuksen päätöksestä. Kunnan ilmoituksen mukaan se oli puoltanut poikkeuslupahakemusta, koska sillä ei ole lähivuosina aikomusta lunastaa puistoaluetta. Puistovaraus ei edellytä kuntaa ryhtymään toimenpiteisiin ennenkuin uusi poikkeuslupahakemuskäsittely on saanut lainvoiman.
Apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan katsonut, että kaavoitusasian vuonna 1991 saaman käänteen johdosta voidaan asettaa kysymyksenalaiseksi, missä määrin kunnan toimenpiteet poikkeusluvan saamiseksi erityisesti kunnassa myönnetyn viimeisen rakennusluvan määräajan päätyttyä vuonna 1997 ovat olleet perusteltuja.
Siihen nähden, että kysymys oli ollut rakennuslain 135 §:ssä tarkoitetusta tilapäisestä rakennuksesta, saattavat kunnan taholta suoritetut toimenpiteet asiassa siitäkin huolimatta, että kunnalla on ollut kaavoituksen sisällön ja toteuttamisajankohdan suhteen omat näkemyksensä, esitetystä rakennuksen omistajatahon kunnallishallintoon osallistumisesta johtuen olla omiaan herättämään epäilyksen siitä, etteivät kuntalaisten asiat ole keskenään samanarvoisessa asemassa kunnan kohdentaessa voimavarojaan eri asioiden hoitamiseen. Kirjoituksissa ei ollut kuitenkaan tuotu esiin sellaista, jonka johdosta olisi perusteltua aihetta epäillä kunnan toimenpiteillään pyrkineen epäasiallisesti suosimaan asianomaista jäsentään.