30.09.1999

Kanteluasian selvittäminen ja johtopäätökset - Valvontatoimenpiteiden käynnistäminen - Säädösaineiston tuottaminen - Siementuotannon tuki - Maa - ja metsätalousministeriön työryhmä - Maa - ja metsätalousministeriö

Siementarkastusasioiden hoitaminen ja sitä koskevat valvontatoimenpiteet

Lyhennysote apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen päätöksestä 30.9.1999, dnrot 158/1/98 ja 37/51/98 K/ KANTELU OIKEUSKANSLERILLE

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosaston johtaja A on 23.2.1998 osoittanut oikeuskanslerinvirastolle kirjoituksen. Siinä hän on kertonut, että hän oli antanut maa- ja metsätalousministeriön työryhmälle selvityksen niistä päätöksistä, joista selvitystä oli pyydetty. Kantelukirjelmää A ei ollut saanut tai nähnyt, joten hän ei ollut saanut tietoa sen muusta sisällöstä. Työryhmä ei ollut suostunut A:n ehdotukseen siitä, että kuulemisesta tehtäisiin yhteinen pöytäkirja.

A oli saanut nähtäväkseen työryhmän muistioluonnoksen, johon hän oli 18.12.1997 jättänyt kirjallisen tarkistuspyynnön. Työryhmän salainen loppuraportti valmistui helmikuussa 1998. Sitä A ei ollut saanut lukea.

Helsingin Sanomat julkaisi asiassa 20.2.1998 etusivun uutisen ja 21.2.1998 pääkirjoituksen. Siinä ilmoitettiin muistion perusteella A:n syyllistyneen "periaatteellisesti vakavien rikkomusten" tekemiseen ja että "kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosasto on salaisen raportin mukaan sallinut tai edistänyt lainvastaisuuksia", ja että teot ovat sellaisia, että ne "jäytävät pahoin siementarkastuksen uskottavuutta". Uutinen julkaistiin myös Turun Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa 21.2.1998.

Helsingin Sanomien toimittajan kertoman mukaan hänelle oli toimitettu käyttöön työryhmän muistio, A:n vastine ja muistiinpanot työryhmän kokouksista. A:n mielestä joku tai jotkut virkamiehet olivat menetelleet asiassa tältä osin virheellisesti.

A on kiistänyt, että olisi toiminut vastoin säädöksiä ja hänelle kuuluvia valtuuksia. Mitään näyttöä siitä, että hän olisi toiminut virkavelvollisuuden vastaisesti, ei ollut esitetty. A:n mielestä häntä siementuotannon tarkastusta johtavana ja siitä vastaavana virkamiehenä on herjattu.

A on katsonut, että joku tai jotkut virkamiehet ovat levittäneet perättömiä huhuja siementarkastusosaston johdon päätöksenteon moraalittomuudesta ja siitä, että hän suosisi suuria yrityksiä. Ministeriön työryhmä tai asiakkaat eivät olleet esittäneet väitteitä, että suuret yritykset saisivat perusteettomia etuja ja pienet kärsisivät, kuten sanomalehdessä oli kerrottu. Huhujen pohjalta tapahtuva herjaaminen tulisi saada loppumaan.

A on pyytänyt selvittämään, olivatko maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet ylittäneet kantelussa tarkoitetuissa asioissa ja työryhmässä toimivaltansa, ja oliko raportin julkistamisella aikaansaatu laiton julkinen herjaus, mistä on mm. seurannut, että

- kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosaston uskottavuus, arvovalta ja luotettavuus Suomen siementuotannon tarkastusviranomaisena on todennäköisesti heikentynyt ja - A:n kunniaa henkilökohtaisesti on loukattu.

A on vaatinut julkista oikaisua, perusteettomien väitteiden kumoamista, kunniansa puhdistamista ja korvausta henkilökohtaisesti aiheutetuista vahingoista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

APULAISOIKEUSKANSLERIN ALOITTEESTA VAADITTU SELVITYS

Taustaa

Edellä selostetun kanteluasian käsittelyn aikana oli oikeuskanslerinvirastoon suullisesti otettu eri tahoilta yhteyttä. Yhteydenotoista ilmeni mielenkiintoa ja huolta kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosaston toimintaa ja siementarkastustoiminnan luotettavuutta kohtaan. Esitettiin mielipiteitä, joiden mukaan siementarkastusosaston johtajan A:n menettelyä tulisi arvioida tarkemmin ja laajemmin kuin mitä työryhmä oli tehnyt. Esitettiin myös epäilyksiä sen suhteen, että asiantila korjaantuisi työryhmän ehdotusten sekä maa- ja metsätalousministeriön päätöksen 27.2.1998 pohjalta. Maaseudun Tulevaisuus julkaisi 5.12.1998 siementarkastustoimintaa arvostelevan artikkelin.

Maa- ja metsätalousministeriöstä saadun tiedon mukaan kasvintuotannon tarkastuskeskus on 15.10.1998 tekemällään päätöksellä antanut johtaja A:lle valtion virkamieslain 24 §:ssä tarkoitetun varoituksen tämän siemenkauppalain sekä maa- ja metsätalousministeriön päätösten vastaisen menettelyn johdosta. Varoitukseen johtanut A:n menettely koskee muita kuin työryhmämuistiossa MMM 1998:2 yksilöityjä tapauksia ajoittuen huhti-kesäkuulle 1998. Samalla A oli siirretty toisiin tehtäviin laitoksessa. Määräys oli voimassa 30.4.1999 saakka.

Välitoimi

Asian näin saaman käänteen johdosta totesin, että oli olemassa ilmeistä tarvetta asian selvittämiseen laajemmin kuin A:n kantelussa oli esitetty, semminkin kun selvitys saattaisi antaa aihetta myös A:n oman toiminnan kriittiseen arviointiin. Samalla oli mahdollista seurata, miten kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ja sen siementarkastusosaston tilanne palautuu normaaliksi.

Edellä lausutun johdosta olen 9.12.1998 päivätyllä kirjeelläni dnro 37/1/98 kehottanut maa- ja metsätalousministeriötä suorittamaan kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ja erityisesti sen siementarkastusosaston toiminnan tarkastuksen tai hankkimaan vastaavan muun selvityksen sekä toimittamaan sen oikeuskanslerille.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

RATKAISU

1. Tutkittavina olevien asioiden luonnehdinta

Saadun selvityksen mukaan selvittelyn kohteena olevat asiat pohjautuvat kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosastolla tehtyihin päätöksiin ja muihin toimenpiteisiin, joiden lainmukaisuus oli herättänyt epäilyksiä. Arvostelua herättäneet päätökset olivat olleet hakijalle myönteisiä. Päätösten lainmukaisuus ei ole voinut tulla tutkittavaksi hallinto-oikeudellisen lainkäytön järjestyksessä siten kuin kasvintuotannon tarkastuskeskuksesta annetun lain 6 §:ssä säädetään, koska ratkaistavat asiat eivät olleet perustuneet kaksiasianosais-suhteelle eikä erityistä ratkaisuihin kohdistuvaa julkisen edun valvontaa ole järjestetty.

Tilanne oli kärjistynyt lähinnä osastolla päätöksiä esittelevien virkamiesten ja osaston johdon välisiksi mielipide-eroiksi. Osaston johtoa kohtaan tunnettu tyytymättömyys henkilöityi johtaja A:han. Tämä näkyy myös siinä, miten 18.9.1997 asetettu työryhmä oli käsitellyt asiaa. Johtoa kohtaan esitettyyn arvosteluun oli muistiossa MMM 1998:2 selvitykseksi merkitty johtaja A:n mielipiteet. Erimielisyydet koskivat lukumääräisesti monia päätöksiä eri tilanteissa, joita varten tulisi olla olemassa selkeät säännökset. Koska asiantilaa ei ollut saatu hallintaan tarkastuskeskuksen omassa piirissä, sen selvittäminen oli tullut laitosta ohjaavan maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi.

Asia oli herättänyt julkista huomiota mm. sanomalehtikirjoittelun ja eduskunnassa tehdyn kysymyksen vuoksi (KK nro 1733/1998 vp.). Päällimmäisenä huolen aiheena oli tarkastuskeskuksen, erityisesti siementarkastusosaston, toiminnan luotettavuus siementarkastusta hoitavana viranomaisena. Keskeisessä asemassa asiantilan selvittämisessä ovat olleet viranomaistoimintaan liittyvät hallinnolliset kehittämistoimenpiteet.

2. Kantelussa tarkoitetun työryhmän menettely

Työryhmän asettaminen ja toimeksiannon suorittaminen yleensä

Syyskuun 18 päivänä 1997 asetetun työryhmän toiminnasta saadun selvityksen mukaan maa- ja metsätalousministeriölle ei ollut jätetty varsinaista kantelukirjoitusta, vaan allekirjoittamaton muistionluontoinen kirjelmä ja päätöksiä. Kirjelmässä oli käyty läpi päätöksiä selostaen samalla siementarkastusasioita käsittelevien virkamiesten keskusteluja ja mielipiteitä siitä, miten näitä asioita tulisi hoitaa.

Totean, että työryhmän työskentelyn lähtökohtana oli ollut ministeriön toimeksianto. Työryhmä oli rajannut hankkimansa selvityksen aineistoon kuuluviin päätöksiin. Viime kädessä ministeriön harkittavana oli ollut, oliko työryhmä suorittanut tehtävänsä ministeriön edellyttämällä tavalla. Tältä osin ei ole havaittu sellaista, johon oikeuskanslerin olisi aihetta puuttua.

A:n kuuleminen ja loppuraportti

Tarkasteltaessa ministeriölle toimitettua kirjelmää voidaan havaita, että se asiasisällöltään vastaa kantelua. Se sisältää myös johtaja A:n lausumaksi ilmoitettuja mielipiteitä, joiden sisällöstä ulkopuolinen lukija saattaa saada kielteisen kuvan johtaja A:sta virkamiehenä. Siihen nähden, että mielipiteet liittyivät siementarkastusosastolla suoritettuihin toimenpiteisiin ja niiden perusteisiin, olisi ollut perusteltavissa sellainenkin menettely, että työryhmä olisi antanut A:n tutustua siihen, mitä kirjelmässä oli esitetty. Selvityksessä ei mielestäni ole esitetty varteenotettavaa syytä siihen, miksi kirjelmää ei ollut näytetty A:lle. Koska kirjelmän olemassaolo oli tullut A:n tietoon ja työryhmäkin oli tehnyt kielteisiä johtopäätöksiä A:n toiminnasta, on kirjelmän näyttämättä jättäminen ollut omiaan luomaan käsitystä salailusta.

A:n väite siitä, ettei hän ollut saanut tutustua työryhmän laatimaan loppuraporttiin, jää tarkemmin yksilöimättä. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A oli saanut esittää kommenttinsa työryhmän alustavasta muistioluonnoksesta, jota oli korjattu. Johtopäätöksiä ei kuitenkaan ollut muutettu kuin lähtemättömästi siemensäkkiin painettavan vakuuden osalta - tällöinkin lievempään suuntaan. Tämän mukaisesti lopulliseksi tarkoitettuun, ministeriön käsiteltäväksi saatettuun muistioon ei ilmeisestikään ollut sisältynyt sellaista, mistä A:lle olisi tullut varata vielä tilaisuus lausua näkemyksensä. Luonnos tai lopullinen muistio eivät ole olleet salaisia. Oudoksi asia muuttuisi siinä tapauksessa, että A ei olisi saanut tutustua ministeriön käsittelemään ja julkiseksi tulleeseen lopulliseen työryhmämuistioon MMM 1998:2.

A:n viaksi luetut tapaukset

Työryhmä oli 15.1.1998 päivätyssä muistiossaan MMM 1998:2 käsitellyt siinä mainittuja tapauksia lausuen niihin liittyvät johtopäätöksensä. Vaikka kirjelmässä oli virheellisen menettelyn tueksi viitattu yksilöidysti erinäisiin säännöksiin, työryhmä oli useimmiten muotoillut johtopäätökset A:n virheelliseksi katsomansa toiminnan osalta yleisluonteisemmin puutteellisten tai virheellisten hallinnollisten menettelytapojen pohjalta. Varsinaisesta säännösten vastaisesta menettelystä on selvä toteamus poikkeuslupien ja lajikeluetteloon kuulumattomien lajikkeiden sertifioimisen osalta. Sikäli kuin olen saattanut havaita, tällainen käsittelytapa onkin ollut perusteltu.

Työryhmän omaksumaa varovaista linjaa johtopäätösten esittämisessä saattaa selittää se, että tapaukset olivat osaksi sen laatuisia, että niistä on voinut esittää erilaisia mielipiteitä. Tämä on osaltaan saattanut johtaa siihen, että esimerkiksi siemenliikkeet olivat tiedustelleet kannanottoja hankkeisiin sekä ministeriössä siementarkastusasioita käsitteleviltä virkamiehiltä että kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosastolta. Asiasta ja vastaajasta riippuen kysyjä on voinut saada toisistaan poikkeavaa tietoa. Tämä on ollut omiaan lisäämään sekaannusta asioiden käsittelyssä.

Esimerkkinä siitä, miten eri tahoilta oli saatettu myötävaikuttaa asioiden käsittelyyn, voidaan pitää työryhmän muistiossa 2.4 kohdassa käsiteltyä tapausta "Lähtemättömästi siemensäkkiin painettava vakuus". Kun kysymys oli luvasta valmistelevaa toimintaa varten tilanteessa, jossa asianmukaisia säädöksiä ei ollut, ja yritys sai ministeriöstä suullisen luvan ottaa järjestelmä käyttöön, jää miettimään, kuinka moitittavasta menettelystä oli kysymys.

Edelleen voidaan viitata työryhmän muistiossa 2.5 kohdassa esillä olleeseen tapaukseen "Kylvösiemenlehdessä julkaistut tuotanto-ohjeet". Tältä osin voidaan tietenkin yhtyä siihen, mitä työryhmä oli todennut. Toisaalta asianomaisista lehden numeroista selkeästi ilmenee, että kysymys oli virallisista toimintaohjeista. Viljelystarkastajan kannalta ei ehkä ole ratkaisevaa se, mitä kautta hän saa toimintaohjeensa, kunhan hän ne vain saa. Kuten lehdistä ilmenee, kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ylijohtaja B oli hyväksynyt toimintaohjeiden julkaisemisen. Vuonna 1994 toimintaohjeiden antajana oli B:n ohella mainittu apulaisjohtaja C siementarkastusosastolla. Menettelyn lukeminen yksin A:n viaksi ei ehkä ole ollut kohtuullista.

Totean, että vaikka 18.9.1997 asetettu työryhmä oli sen käsiteltävinä olleiden erilaisten tapausten osalta katsonut A:n menetelleen moitittavasti, ei moitittavuus tapausten runsas lukumääräkään huomioon ottaen ole ollut sellainen, että A olisi niiden johdosta asetettu syytteeseen tai että työnantaja olisi ryhtynyt muihin valtion virkamieslaissa (750/1994) säädettyihin toimenpiteisiin kuin maa- ja metsätalousministeriön kirjeestä 27.2.1998 ilmeneviin toimenpiteisiin toiminnan kehittämiseksi.

Asian tulo julkisuuteen

Helsingin Sanomat oli asiassa saadun selvityksen mukaan julkaissut puheena olevat artikkelit haltuun saamansa aineiston pohjalta. Artikkelit vastasivat työryhmän MMM 1998:2 muistion sisältöä, joskin uutisointiin liittyi myös toimituksellista luonnehdintaa. Julkaiseminen tapahtui ennen kuin ministeriö oli ottanut kantaa työryhmän muistioon ja asia tullut julkiseksi. Kysymys siitä, oliko sanomalehti toiminut lainvastaisesti hankkiessaan puheena olevat asiakirjat ja menetellessään niiden kanssa kantelussa tarkoitetulla tavalla, on luonteeltaan rikosasia. Sellaisten asioiden tutkiminen kuuluu asianomaisille poliisiviranomaisille, jos niille tehdään asiaa koskeva omavastuinen rikosilmoitus. Valtakunnansyyttäjän viran tultua perustetuksi yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen piirissä tapahtuneet rikosasiat eivät ole enää kuuluneet oikeuskanslerin harkittaviin asioihin. Siltä osin kuin kysymys on mahdollisesta syyllistymisestä painovapausrikokseen, asia kuuluu oikeusministeriölle.

3. Henkilöstön asema

Asiassa saadusta selvityksestä ei ole käynyt ilmi todennäköisiä syitä sen tueksi, että joku tai jotkut kasvintuotannon tarkastuskeskuksen virkamiehet olisivat menetelleet lain tai virkavelvollisuuksien vastaisesti levittämällä johtaja A:sta perättömiä huhuja kantelun yhteydessä tai sen jälkeen.

Käsitykseni mukaan ministeriölle tehty kantelu on ollut henkilökunnan oikeusturvan kannalta aiheellinen. Työryhmän asettaminen ja sen jälkeiset toimenpiteet olivat laukaisseet tilanteen laitoksessa. Ministeriö oli keväällä 1998 uudistanut puheena olevia määräyksiään. Myös yleiseltä kannalta kantelu on ollut hyödyllinen.

4. Maa-ja metsätalousministeriön menettelyn arviointi

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosastolla siementarkastusasioita käsittelevien ja esittelevien virkamiesten kannalta tilanne oli ollut hankala. Hallitusmuodon 92 §:n 1 momentin ja valtion virkamieslain (750/1994) 14 §:n 1 momentin nojalla virkamiehen tulee toiminnassaan menetellä lainmukaisesti ja ottaa huomioon se, mitä virkavelvollisuuden täyttämisestä muutoin johtuu. Virkamies vastaa siitä, mitä hänen esittelystään päätetään, ellei hän ilmoita eriävää mielipidettään päätökseen, joka poikkeaa hänen esityksestään. Tilanne, jossa eriävän mielipiteen mahdollisuus tulee harkittavaksi ja esitettäväksi, on käytännössä poikkeuksellinen, mutta ei harvinainen. Tilanne, jossa eriävän mielipiteen esittäminen tulee esille lukuisissa tapauksissa, on harvinainen.

Asiassa saadun selvityksen mukaan laitoksen henkilöstön taholta oli jo aikaisemmin lähestytty ministeriön virkamiehiä. Syistä, jotka eivät käy ilmi asiakirjoista, asia ei tuolloin ollut johtanut toimenpiteisiin.

Tältä osin saatan todeta, että alaisen kannalta kantelu esimiehestä valvovalle viranomaiselle on lähes ainoa keino saada selvyys epäselviin asioihin. Voitaneen arvella, että kantelun tekeminen esimiehistä ei käytännössä ole helppoa ja se on tavallaan viimeinen keino. Tähän nähden voidaan kysyä, oliko ministeriössä suhtauduttu riittävän vakavasti henkilökunnan taholta tehtyihin yhteydenottoihin.

Kantelutilanteessa ministeriön asemaa saatetaan pitää hankalana sen vuoksi, että sen virkamiehet ovat saattaneet säädösten tulkinnassa antaa suullisesti neuvoja ja ohjausta säädösten soveltamisessa, joiden asianmukaisuus on viime kädessä ministeriön vastuulla, ottaen nykyisin huomioon myös EU-lainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvät tehtävät. Asiassa saadun selvityksen mukaan kysymys säädösten tulkinnasta ja muutosten tarpeellisuudesta on ilmeisesti ollut jatkuvasti esillä ministeriön ja laitoksen välisissä yhteyksissä. Johtaja A:n puolustus on pitkälti rakentunut sen varaan, että säädökset eivät ole olleet ajan tasalla. Tosin käytettävistä asiakirjoista ei ilmene, että A olisi tehnyt erityisempiä aloitteita säädösten kehittämiseksi. Se ei tosin osoita, etteikö niistä olisi voitu keskustella epävirallisesti. Ministeriön 18.9.1997 asettamaan työryhmään kuului jäseniä, jotka ministeriössä olivat käsitelleet siementarkastukseen liittyviä tehtäviä. A:n huoli siitä, että työryhmän kokoonpano antoi aiheen epäillä, missä määrin työryhmällä oli ollut mahdollisuuksia arvioida A:n edesottamuksia objektiivisesti, ei siten ole ollut vailla pohjaa.

Myöhemmin ministeriön 11.12.1998 asettaman työryhmän muistiossa (työryhmämuistio MMM 1999:3) on huomautettu siitä, että siementuotannon sekä kansallisen tuen että EU-rahoitteisen tuen edellytyksenä on viljelystarkastus sekä siementuotannon sertifiointi siementarkastusosastolla. Saadun tiedon mukaan tuen maksaa ministeriö. Tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että jos tuotannon sertifiointi on tapahtunut väärin perustein ja sille on maksettu tukea, myös tuen maksaminen on tapahtunut virheellisin perustein. Selvitysasiakirjoista ei voida päätellä, paljonko tällaisia tapauksia saattaisi olla.

5. Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen menettelystä

Selvitysasiakirjoista ei ilmene viitteitä siitä, että kasvintuotannon tarkastuskeskuksessa olisi määrätietoisesti koetettu paneutua siementarkastusosastolla ilmenneisiin ja laajentuneisiin ongelmiin. Yleisesti totean, että ongelmat tulisi pyrkiä ensin selvittämään siellä, missä ne ovat syntyneetkin. Ottaen huomioon, että ministeriö oli ryhtynyt asiassa toimenpiteisiin ylijohtaja B:n ohjaamisessa katson, ettei minulla ole aihetta oma-aloitteisesti laajentaa asiaa koskemaan ylijohtaja B:tä.

6. Johtopäätökset ja toimenpiteet

Maa- ja metsätalousministeriön 18.9.1997 asettaman työryhmän työskentelyn osalta olen tehnyt eräitä havaintoja, jotka liittyvät johtaja A:n kuulemiseen ja eräisiin tutkittavina olleisiin tapauksiin. Havainnot eivät kuitenkaan ole olleet sen laatuisia, että ne olisivat antaneet puoleltani aihetta enempään kuin että saatan niitä koskevat lausumat ministeriön ja sen kautta työryhmän jäsenten tietoon.

A:n toimintaa tarkasteltaessa on kertynyt myös eräitä yleisluontoisia havaintoja ja näkemyksiä, jotka liittyvät maa- ja metsätalousministeriön asemaan ja menettelyyn ajanmukaisen säädösaineiston tuottajana ja valvontaviranomaisena. Myöskään ne eivät ole esitettyjä lausumia lukuun ottamatta antaneet aihetta enempään puoleltani kuin että saatan ne ministeriön tietoon.

Johtaja A:n toimintaa oli arvioitu työryhmämuistiossa MMM 1998:2, jota on kosketeltu edellä. Sittemmin A on saanut valtion virkamieslain 24 §:n mukaisen varoituksen virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystä. Menettely koskee työryhmän MMM 1998:2 muistion julkistamisen jälkeen tehtyjä päätöksiä, joita on arvioitu työryhmämuistiossa MMM 1999:3. Kysymys on ollut virheellisen menettelyn jatkamisesta. A ei ollut valittanut saamastaan varoituksesta. Varoitusta voidaan mielestäni pitää riittävänä seuraamuksena, semminkin, kun A ei ole enää valtion palveluksessa. Katson, ettei minulla ole aihetta jatkaa asian käsittelyä enemmälti.

Edellä selostettujen lausumien saattamiseksi asianomaisten tietoon osoitan tämän päätöksen sekä kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosaston entiselle johtajalle A:lle että maa- ja metsätalousministeriölle. Ministeriön 18.9.1997 asettaman työryhmän jäsenille toimitetaan ministeriön välityksellä tieto päätöksestä.

Mitä siementuotannon tukemiseen tulee, käytössäni ei ole keinoja, joilla saataisiin tarpeen vaatiessa selville se seikka, oliko ja missä määrin siementuotannolle maksettu tukea virheellisin perustein. Tämän vuoksi lähetän jäljennöksen tästä päätöksestä Valtiontalouden tarkastusvirastolle tiedoksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.