15.6.1999

Kantelussa oli arvosteltu Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tekemiä rekisteröintipäätöksiä sillä perusteella, että oikeusturvakeskus oli rekisteröinyt koulutettuina osteopaatteina henkilöitä, joilla ei ollut sovellettavan asetuksen edellyttämää oikeusturvakeskuksen hyväksymää ammattiin johtavaa vähintään nelivuotista yhtenäistä koulutusta.

Arvioidessaan kysymystä koulutetun osteopaatin ammattiin johtavasta koulutuksesta apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan viitannut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 7 §:ään, jossa säädetään ammattinimikkeen käyttöoikeudesta. Säännöksen mukaan kelpoisuusehdon täyttää myös asianomaiseen ammattiin johtavaa koulutusta vastaava koulutus. Näin lain säännös alemmanasteista asetuksen säännöstä voimakkaampana antaa asetuksella säädettyä koulutusmääritelmää monipuolisemman vaihtoehdon koulutuksen arvioinnille. Tähän nähden - nykytilanteessa, kun vielä osteopaattikoulutuksen ja rekisteröinnin hyväksymiskriteereitä ei ole selkeästi määritelty - oikeusturvakeskuksella voitaneen katsoa olevan suhteellisen monitahoinen alue, jolla koulutetun osteopaatin pätevöityminen ammattiin ja rekisteröintikelpoisuus on arvioitavissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tietoon on saatettu apulaisoikeuskanslerin kanteluasiassa tekemä päätös. Ratkaisussaan apulaisoikeuskansleri on pitänyt tarpeellisena, että niin ministeriö kuin myös oikeusturvakeskus terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontaviranomaisina omalta osaltaan toimenpiteillään edesauttaisivat osteopaattikoulutuksen vireillä olevan työn etenemistä, jotta mahdollisimman pian koulutettujen osteopaattien rekisteröintiin liittyvät ongelmat saataisiin poistetuiksi ja rekisteröinnin hyväksymiskriteerit selkeästi määritellyiksi.

L terveydenhuollon ammattihenkilöistä 2, 3, 7 §
A terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1, 2 §
L terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta 21 §