16.3.1999

Ympäristölautakunnan jätettyä 28.11.1995 rakennuslain 123 b §:n 2 momentissa tarkoitetun kalastusmajan rakentamista koskevan rakennuslupahakemuksen pöydälle, kunnes hakija esittää maaseutuelinkeinopiirin (kalatalousyksikön) lausunnon kalastuksen ammattimaisuudesta, rakennustarkastaja oli 7.12.1995 hankkinut sanotun lausunnon. Kalatalousyksikön lausunto oli ollut kielteinen. Sen saavuttua rakennustarkastaja oli vienyt asian lautakunnan ratkaistavaksi. Hakija ei ollut saanut tietoonsa lautakunnan päätöstä, lausuntopyyntöä ja lausuntoa.

Lautakunnan kielteinen päätös oli ollut julkipantuna 2.2. - 16.2.1996. Päätös oli annettu 5.2.1996. Valitusaika oli 14 päivää päätöksen tiedoksisaamisesta. Lupa-asiassa päätös tulee asianosaisen tietoon ja valitusaika alkaa kulua päätöksen antopäivästä. Tiedoksiantopäivää ei lueta valitusaikaan. Valitusajan viimeinen päivä oli ollut maanantai 19.2.1996. Päätös oli postitettu 20.2.1996 hakijalle, joka oli saanut sen 21.2.1996. Hakija oli valittanut lääninoikeudelle, joka oli jättänyt valituksen liian myöhään tehtynä tutkimatta.

Myöhemmin hakija oli pyrkinyt saamaan ympäristövirastosta jäljennöksen lausuntopyynnöstä, mutta ei ollut sitä saanut.

Ratkaisussaan apulaisoikeuskansleri on todennut, että ympäristölautakunnan päätöksestä poikkeava menettelytapa oli edellyttänyt, että valmistelussa huolehditaan viran puolesta siitä, että hakijan asema ei heikenny siitä, mikä se olisi ollut meneteltäessä päätöksen mukaisesti. Riski siitä, ettei näin ollut käynyt, oli ollut valmisteluvastuussa olevalla rakennustarkastajalla.

Ratkaisussa on siitä lähemmin ilmenevin perustein katsottu, että maaseutuelinkeinopiirin kielteistä lausuntoa oli voitu pitää sellaisena hallintomenettelylain 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuna selvityksenä, joka saattoi vaikuttaa asian ratkaisuun ja jonka johdosta hakijalle olisi tullut varata tilaisuus antaa selityksensä. Se, että hakijalle ei rakennuslupahakemuksen valmistelun kuluessa ollut varattu tilaisuutta tutustua lausuntoon ja antaa selitystä sen johdosta ei - ottaen huomioon lausunnon hankkimisessa noudatetun poikkeavan menettelyn - ole ollut hallintomenettelylain 15 §:n 1 momentin mukaista.

Ratkaisussa on edelleen todettu, että lausuntopyyntö oli ollut sellainen yleisten asiakirjain julkisuudesta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu viranomaisten väliseen kirjeenvaihtoon kuuluva yleinen asiakirja, joka oli tullut julkiseksi ja josta jokaisella oli oikeus saada lain 6 §:n 1 momentin nojalla tieto. Tämän mukaisesti hakijalla, ottaen myös huomioon lain 19 §:n säännöksen asianosaisen oikeudesta asiakirjaan, oli ollut oikeus saada jäljennös lausuntopyynnöstä.

Päätöksen antamisen ja postittamisen osalta ratkaisussa on viitattu julkisista kuulutuksista annetun lain 5 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan älköön tiedoksiantoa, joka sisältää määräajan, otettako pois, ennen kuin määräaika on kulunut umpeen. Maininta siitä, että julkipanon tulee olla ilmoitustaululla koko sen ajan, kun päätöksen voi hakea muutosta, on sisältynyt myös sisäasiainministeriön yleiskirjeeseen 1.11.1978 nro 3310/551/78. Edellä lausutun perusteella on ratkaisussa katsottu, että ympäristölautakunnan päätöksen julkipano, joka perustui rakennusvalvonnassa noudatettuun vakiintuneeseen käytäntöön, päättänyt liian aikaisin.

Ratkaisussa on vielä todettu, että päätöksen postittaminen oli tapahtunut 11 päivää myöhemmin kuin se rakennusvalvonnassa vakiintuneen käytännön mukaan olisi tullut postittaa. Postittaminen oli viivästynyt, minkä vuoksi hakija ei ollut voinut toimittaa valitustaan lääninoikeudelle säädetyssä ajassa. Hyväksyttävänä selityksenä ei ole pidetty sitä, että muidenkin asiakirjojen postittaminen oli tuolloin viivästynyt. Viivästyminen kohdistui myös lupahakijoihin eri tavalla, koska hakija oli ainoa, jonka hakemus oli hylätty. Ottaen huomioon rakennustarkastajan aseman rakennusvalvonnan johtava viranhaltijana ei voi sivuuttaa hänelle kuuluvaa velvollisuutta pitää silmällä sitä, milloin hänen esittelystään ratkaistuja asioita koskevat asiakirjat oli toimitettu rakennusvalvontaan ja postitettu sieltä edelleen asiakkaille.

Apulaisoikeuskansleri on päätynyt siihen, että edellä kerrotusta menettelystä ilmenevä kokonaisuus, erityisesti hakijan kuulemisen osalta, on rakennustarkastaja osalta ollut moitittava, minkä vuoksi häntä on huomautettu vastaisen varalle.