12.11.1998

Lainhuutohakemuksen vastaanottanut käräjäoikeuden toimistosihteeri oli lykännyt hakemuksen käsittelyä ja vaatinut ostajia hankkimaan myyjäpuolelta tarkemman kirjallisen vakuutuksen siitä, olivatko kauppakirjassa mainitut haltijavelkakirjat luovutettu ostajille vastikkeetta ja olivatko ostajat kaupan yhteydessä ottaneet vastatakseen jostain kiinteistöön liittyvästä velasta.

Käräjäoikeuden toimistosihteerin ja käräjätuomarin menettelyä koskevaan asiaan antamassaan ratkaisussa apulaisoikeuskansleri ei pitänyt lainhuutohakemuksen perusteeksi esitetyn kauppakirjan sisältöä ja sanamuotoa, kauppakirjan kaikki kaupanehdot huomioon ottaen, lainhuudon myöntämisen ja leimaveron määrän kannalta kovin tulkinnanvaraisena tai oikeudellisesti ongelmallisena. Mahdollisen velkavastuun siirtymistä koskenut epätietoisuus olisi voitu hoitaa muutoinkin kuin vaatimalla ostajia hankkimaan myyjäpuolelta käräjäoikeudessa edellytetyn mukainen kirjallinen vakuutus tai ilmoitus. Asian oltua näinkin selvä lainhuutoasiaa käsitellyt käräjäoikeuden virkamies olisi voinut alunperin käyttää kyselyoikeuttaan ja hakijan ollessa lainhuuto- ja leimaveroasioihin perehtymätön maallikko joustavalla tavalla tiedustella velkavastuun siirtymisasiaa suoraan kauppakirjan laatineelta myyjäpuolen edustajalta, kuten asiassa oli lopulta meneteltykin.

Käräjäoikeuden asianomaisten virkamiesten tietoon saatettu käsitys hakemusasioissa noudatettavan palveluperiaatteen mukaisesta asiakasmyönteisestä menettelytavasta lainhuutoasioiden käsittelyssä.