26.10.1998

Työministeriö oli antanut viestintäalan yritykselle tehtäväksi suorittaa yhteistyössä kanssaan tutkimuksen työministeriön sidosryhmäviestinnän kehittämiseksi. Yritys nimesi työministeriön käyttöön tutkimusta varten projektiryhmän. Tutkimukseen sisältyi mm. sen arviointi, miten tiedotusvälineissä oli käsitelty työvoimapoliittista uudistusta. Tutkimuksen osana oli vertailevat pisteytetyt arvioinnit siitä, miten eräät lehdet ja osa niiden toimittajista olivat suhtautuneet uudistukseen. Oikeuskansleri totesi, että nämä ovat selvityksen laatijan päätelmiä. Tiedonvälityksessä ministeriön on viranomaisena noudatettava eri tiedotusvälineiden ja niiden toimittajien osalta tasapuolisuutta, mihin selvityksen arvolataukset tai muutkaan tulokset eivät saa vaikuttaa.

Henkilö oli oikeuskanslerille tekemässään kantelussa esittänyt, ettei tutkimustehtävän antaminen kyseiselle yritykselle ja sen konsultille ollut ollut laillista, tarpeellista eikä yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti perusteltua. Tutkimukseen liittyvien yksityiskohtien, etenkin lehtiä ja toimittajia koskevien vertailujen tultua ilmi asia oli herättänyt laajalti julkista huomiota ja siitä oli kirjoitettu sanomalehdissä. Tutkimusta kohtaan esitetyn arvostelun perusteet liittyivät osaksi epäilyksiin Suomen hallitusmuodon II luvussa (969/1995) säädettyjen perusoikeuksien loukkaamisesta tai niiden vaarantumisesta. Tutkimusta oli arvosteltu myös konsultin henkilöön liittyen. Hän oli entinen suuren puolueen puoluesihteeri ja kansanedustaja sekä Euroopan parlamentin jäsen, jonka yritys oli nimennyt osalliseksi projektiryhmään.

Oikeuskansleri on katsonut kanteluun antamassaan ratkaisussa, ettei asiaan liittynyt seikkoja, joita olisi pidettävä ihmisten yhdenvertaisuuden, sananvapauden, hyvän hallintotavan tai muidenkaan perusoikeuksien vastaisina ja siten oikeudellisesti kiellettyinä. Kysymys oli toiminnasta, jota oli arvioitava ensisijaisesti yhteiskunnallisin perustein. Kyseinen konsultti oli toiminut ryhmässä yhteiskuntasuhteiden asiantuntijana. Laillista estettä tähän ei ollut ollut. Nykyisten esteellisyyssäännösten ja niiden vakiintuneen tulkinnan perusteella ei voida asettaa sääntöä, jonka mukaan ministeri tai virkamies olisi yleisesti esteellinen osallistumaan samaan puolueeseen kuuluvaa henkilöä koskevaan päätöksentekoon.

Selvitykset, jotka kartoittavat tiedotusvälineiden suhtautumista yhteiskunnallisiin uudistushankkeisiin, edustavat nykyisin tarpeellista ja hyödyllistä pyrkimystä ymmärtää ja hallita julkisuuteen liittyviä kysymyksiä. Tässä tapauksessa tulokset olivat työministeriölle väline pyrittäessä edesauttamaan uudistuksen onnistumista. Työministeriön esittämät sekä itse tutkimuksesta ilmenevät seikat huomioon ottaen ei ollut perusteita katsoa, että selvitys olisi tehty työministeriön toimivaltuuksille ja tehtäville vieraassa tarkoituksessa.

Tutkimuksen tekeminen oli annettu kyseiselle yritykselle ilman tarjouskilpailua. Tätä kysymystä on tarkasteltava julkisista hankinnoista annetun lain (1505/1992) nojalla. Huomioon ottaen lainsäädännön joustavuus tältä osin sekä tutkimuksen erityisosaamista edellyttävä luonne ja työministeriön esittämät syyt, työministeriö ei ollut ylittänyt harkintavaltaansa asiassa.