25.9.1998

Puolustusvoimien upseeri oli haastettu käräjäoikeuteen vastaajaksi vapaa-aikana tapahtuneesta rattijuopumuksesta. Haasteasiaa hoitanut käräjäoikeuden käräjäviskaali ja haasteen tiedoksiantanut haastemies eivät olleet huolehtineet siitä, että vastaaja olisi kutsuttu tuomioistuimeen asianomaisen joukko-osaston eli tässä tapauksessa pääesikunnan välityksellä. Pääesikunnan ja puolustusministeriön ollessa tietämättömiä rikoshaasteesta tasavallan presidentti oli määrännyt upseerin toiseen tehtävään. Rattijuopumusasian julkitulon jälkeen tehtävään määräys oli peruutettu ja upseeri oli määrätty erityistehtäviin.

Upseerin haastamismenettelyä koskenut asia otettiin apulaisoikeuskanslerin aloitteesta tutkittavaksi. Asiaan hankittujen selvitysten perusteella osasyynä virheelliseen menettelyyn oli saattanut olla se, että vastaaja oli itse kiirehtinyt rikosasian käsittelyä ja hän oli alunperin lupautunut noutamaan haasteen itse käräjäoikeudesta. Pääesikunnan hankkimat selvitykset osoittivat, että sotilashenkilöiden tuomioistuimeen kutsumista koskevista erityissäännöksistä oli yleisemminkin epätietoisuutta ja epäyhtenäisyyttä soveltamiskäytännössä.

Päätöksessään apulaisoikeuskansleri kiinnitti käräjäoikeuden huomiota siihen, että sen kaikilla haasteasioita hoitavilla henkilöillä on tieto sotilashenkilöiden tuomioistuimeen kutsumisesta annetuista erityissäännöksistä. Samassa asiassa tehty lainsäädäntöaloite sisältyy kertomuksen 6 osaan.

Oikeudenkäymiskaari 11 luku 27 § (1056/1991)
A eräistä sotilas- ja siviiliviranomaisten välisistä suhteista rauhan aikana 11.11.1922/265 5 § 2 mom