02.09.1998

Isyyden tunnustamisen epääminen

Isyyden vahvistamista koskevien säännöksien soveltaminen ottolapseen

Kantelun tehnyt henkilö oli tunnustanut olevansa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isä. Lapsen äiti oli solminut avioliiton toisen henkilön kanssa, jonka viimeksi mainitun ja lapsen välille oli 1963 vahvistettu ottolapsisuhde, jota ei ollut siirretty vuoden 1980 jälkeen säädetyn lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) alaisuuteen. Ottoisä oli sittemmin kuollut. Käräjäoikeus oli hylännyt isyyden tunnustamisen, koska isyyslain säännöksiä tunnustamisesta ei tässä tapauksessa voitu soveltaa.

Apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan todennut, että ottolapsista annettu laki (208/1925) oli voimassa 31.12.1979 saakka. Lapseksi ottamisesta annettu laki (32/1979) oli voimassa 1.1.1980-30.4.1985. Nyt voimassa olevan lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) 56 §:n mukaan ennen vuotta 1980 vahvistettuun ottolapsisuhteeseen oli sovellettava eräin laissa mainituin poikkeuksin silloin voimassa ollutta lakia. Kuitenkin ottovanhemmalla oli ollut mahdollisuus pyytää hakemuksella tuomioistuinta vahvistamaan, että ottolapsisuhteeseen oli sovellettava uuden lain säännöksiä. Näin ei ollut tässä tapauksessa menetelty ja ottolapsisuhteeseen tuli tämän vuoksi soveltaa ottolapsista annettua lakia (208/1925).

Vuoden 1980 alusta voimaan tulleessa laissa lapseksiottamisesta (32/1979) omaksuttiin ottolapsisuhteen purkamattomuuden periaate. Periaate ulotettiin koskemaan välittömästi myös aikaisempia, ennen lain voimaan tuloa vahvistettuja ja siten vanhan lain alaisia, ottolapsisuhteita.

Lainsäädännössämme ei ole nimenomaan säännöksiä siitä, voidaanko isyyslain mukaisia isyyden vahvistamista koskevia säännöksiä soveltaa sellaiseen avioliiton ulkopuolella syntyneeseen lapseen nähden, joka on otettu ottolapseksi ennen kuin isyys on vahvistettu. Isyyslakia (700/1975) koskevassa hallituksen esityksessä (90/1974 vp.) kuitenkin todetaan, että lasta ei voida enää adoption jälkeen pitää isyyden vahvistamista koskevien säännösten kannalta avioliiton ulkopuolella syntyneenä lapsena. Esityksen mukaan ottolapsiin ei voida soveltaa isyyden vahvistamista koskevia säännöksiä niin kauan kuin ottolapsisuhde oli voimassa. Ottolapsisuhteen purkamattomuuden periaatteen johdosta asiaa voitaneen tulkita siten, että isyyslain säännöksiä avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyyden vahvistamisesta ei voida soveltaa ottolapsiin ottolapsisuhteen perustamisen jälkeen.

Asiassa oli ollut kysymys edellä kerrottujen osittain monimutkaistenkin säännösten soveltamisesta käytäntöön, ja asian ratkaiseminen kuului viime kädessä tuomioistuimelle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.