5.8.1998

Verotarkastajat olivat suorittaneet yritykseen kohdistuvaa verotarkastusta. Kantelun mukaan heillä epäiltiin olleen puolueellinen ennakkoasenne. Tämä oli ilmennyt mm. eri tahoille tehdyissä kyselyissä ja tiedusteluissa. Ne olivat verovelvollisen mielestä olleet tarpeettomia ja sopimattomia sekä haitanneet liiketoimintaa. Oikeuskanslerille osoitetussa kantelukirjoituksessa oli pyydetty tutkimaan verotarkastajien toimintaa.

Apulaisoikeuskansleri on ratkaisussaan arvioinut verotarkastusmenettelyä. Verotarkastajat olivat verotarkastusta varten keränneet tietoja useista eri lähteistä. Tähän heillä oli ollut verotusmenettelylain (1558/1995) 2 ja 3 lukuun sisältyvien verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuutta ja sivullisen tiedonantovelvollisuutta koskevien säännösten nojalla oikeus. Hyvälle verotarkastukselle on tunnusomaista mm. se, että tosiseikat ja erityiset tarkastushavainnot selvitetään perusteellisesti verovelvollisilta ja ulkopuolisilta kerättyjen tietojen perusteella.

Verotarkastusmenettely on sekä suullista että kirjallista. Verotarkastuksessa ilmenneen tosiseikaston ja sen merkityksen arvioinnista sekä tapaukseen liittyvien verolain säännösten oikeudellisista tulkinnoista verotarkastajilla on oikeus ja velvollisuuskin esittää omat johtopäätöksensä. Verovelvollisella on mahdollisuus tuoda esiin omat vastanäyttönsä ja näkemyksensä. Verotarkastajat eivät olleet ylittäneet harkintavaltaansa, toimineet vastoin verovalvonnan tarkoitusta eivätkä käyttäytyneet epäasianmukaisesti, sopimattomasti tai virheellisesti po. verotarkastuksen yhteydessä.