20.08.1998
Kunnallisten viranomaisten velvollisuudet - Asiakirjojen lähettäminen - Harkintavallan käyttäminen
| Diaarinumero: | 986/1/96 |
|---|---|
| Antopäivä: | 20.08.1998 |
Kunnallisten viranomaisten velvollisuuksista ja harkintavallan käyttämisestä
Kunta ja yhtiö olivat tehneet kiinteistönkaupan, jossa ne olivat sitoutuneet puolin ja toisin erilaisiin velvoitteisiin. Kunnan taholla kauppaa oli luonnehdittu eräänlaiseksi aluerakentamissopimukseksi. Sittemmin sopimuspuolten välille oli syntynyt erimielisyyksiä ja riitaisuuksia, jotka koskivat mm. sitä, millaisia velvoitteita tarkkaan ottaen oli syntynyt, ja sitä, missä järjestyksessä velvoitteita ja muita toimenpiteitä tulisi ryhtyä toteuttamaan.
Yhtiö oli osoittanut kunnanhallitukselle useita kirjeitä, joissa oli tiedusteltu kunnan aikomuksia eräiden toimenpiteiden suorittamiseen ja tilannut asiakirjan. Tiedusteluihin ei ollut vastattu eikä asiakirjaa oltu toimitettu.
Asiassa saadun selvityksen perusteella apulaisoikeuskansleri on todennut, että kunta ei ollut kaikissa tapauksissa ryhtynyt asianmukaiseksi katsottaviin toimenpiteisiin sille kuuluvan velvoitteen täyttämiseksi vastaamalla kirjeisiin sisältyviin asialliseksi katsottaviin tiedusteluihin, joskin tiedusteluissa kosketeltuja asioita oli ainakin osaksi käsitelty tai ainakin voitu käsitellä myöhemmin pidetyissä sopimuspuolten välisissä neuvotteluissa. Eräässä tapauksessa asiakirja oli jäänyt lähettämättä.
Edelleen kunta oli kunnanvaltuuston päätöksellä supistanut kunnan yleisen vesi- ja viemärilaitoksen toiminta-aluetta niin, että yhtiön kauppakirjalla ostamat määräalat jäivät pois toiminta-alueesta. Korkein hallinto-oikeus oli päätöksellään katsonut, että kunnanvaltuusto oli asiassa käyttänyt harkintavaltaansa muuhun tarkoituksen kuin mihin sitä olisi tullut käyttää. Tältä osin apulaisoikeuskansleri on katsonut, että valtuuston päätös on ollut lainvastainen ja siitä ovat vastuussa lähinnä ne virkamiehet ja luottamushenkilöt, jotka olivat kunnanhallituksessa- ja valtuustossa esittäneet ja päättäneet toiminta-alueen supistamisesta.
Viimeksi mainitun menettelyn moitittavuutta arvioitaessa ei voitu kuitenkaan sivuuttaa sitä seikkaa, että asiaa valmisteltaessa oli neuvoteltu Suomen Kuntaliiton kanssa, eikä sitä, että lääninoikeus oli hylännyt kunnanvaltuustoton päätöksestä tehdyn valituksen ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli äänestyspäätös yhden hallintoneuvoksen ollessa sitä mieltä, ettei lääninoikeuden päätöstä ollut syytä muuttaa. Näissä oloissa ei kunnanvaltuuston päätöksestä ilmenevää lainvastaisuutta voitu pitää sen laatuisena, että päätökseen myötävaikuttaneet virkamiehet ja luottamushenkilöt olivat rikkoneet asiassa virkavelvollisuutensa. Niinikään on voitu todeta, että sittemmin on kunnassa ryhdytty, joskin hitaanlaisesti, toimenpiteisiin laillisen olotilan palauttamiseksi.
Edellä lausutun johdosta apulaisoikeuskansleri on
1) muistuttanut asianomaisia kunnallisia viranomaisia velvollisuudesta asianmukaisesti käsitellä niille osoitetut kirjeet ja vastata asian laadun edellyttämällä tavalla niihin sisältyviin tiedusteluihin ja asiakirjatilauksiin, sekä
2) kiinnittänyt sanottujen viranomaisten huomiota siihen, että lakia tulisi soveltaa sen tarkoituksen mukaisesti, mikä sillä on.