02.12.1997

Euroopan yhteisön säädöksien täytäntöönpano - Perusoikeudet - Lainsäädäntövallan delegointi

Ympäristöministeriön menettely direktiivin täytäntöönpanossa

Ympäristöministeriön ehdotus ns. nitraattidirektiivin toimeenpanosta siltä osin kuin kysymys on orgaanisen lannoitteen ja kompostoimattoman kuivikelannan käytön ehdottomasta ja totaalikiellosta pohjavesialueella, ei ole sopusoinnussa eduskunnan antaman valtuutuksen, asiaan liittyvien perusoikeussäännösten ja vesilakiin jo aikaisemmin sisältyneen sanktioidun ja valvotun pohjavesien pilaamiskiellon kanssa. Päätöksessä on pohdittu kiellon merkitystä omistusoikeuden suojaa sekä luonnon ja ympäristönsuojaa koskevien perusoikeussäännösten kannalta.

Nitraattidirektiivin täytäntöönpano tapahtuu vesilain 1 luvun 21 a §:n (471/1995) nojalla. Valtuussäännöstä koskevan hallituksen esityksen mukaan tarkoitus oli antaa yksityiskohtaisia säännöksiä direktiivin määräyksistä, joiden tavoitteena on vähentää ja estää maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamaa pinta- ja pohjavesien likaantumista. Esityksen mukaan pilaantumisalttiit vyöhykkeet tuli määritellä ja laatia niille maatalouden vesisuojelua edistävä toimintaohjelma. Eduskunnan ympäristövaliokunnan mietinnössä oli todettu, että ehdotettu valtuutus oli varsin suppea vain tiettyjä alueita ja vain nitraattipäästöjä koskeva. Hallituksen esitystä eduskunnassa käsiteltäessä oli valiokunnassa esitetty luonnos valtioneuvoston päätökseksi, joka sisällöltään vastasi mainitun minimidirektiivin linjauksia.

Esiteltävässä uudessa päätösehdotuksessa oli lähdetty siitä, että pilaantumisalttiita vyöhykkeitä ei erikseen määriteltäisi, vaan toimintaohjelman korvaava valtioneuvoston päätösmääräys pantaisiin täytäntöön koko maassa. Päätösehdotus sisältää totaalikiellon levittää liukoisia orgaanisia lannoitteita tai kompostoimatointa kuivikelantaa kaikilla tärkeillä pohjavesialueilla 1.1.2003 jälkeen.

Kiellon välittömät vaikutukset ja valtion ja EU:n mahdolliset tuet kustannusten kattamiseen ovat asian tässä käsittelyvaiheessa tarkemmin selvittämättä. Sinänsä voidaan arvioida, että kielto olisi painavan yhteiskunnallisen tarpeen vaatima. Kieltoa ei kuitenkaan ole kytketty pohjaveden nitraattipitoisuuteen eikä siihen, onko tällä hetkellä ja nykyisessä laajuudessa tapahtunut toiminta nostanut ollenkaan pohjaveden perusnitraattipitoisuutta. Mahdollinen vaikutus pohjaveteen on riippuvainen myös maaperän laadusta ja paikallisista olosuhteista. Mikäli pohjaveden pilaantumisvaaraa ei orgaanisten lannoitteiden ja kompostoimattoman kuivikelannan käytöstä huolimatta ole, kielto saattaisi olla ristiriidassa perusoikeuksien rajoittamista koskevan suhteellisuusperiaatteen kanssa.

Huomioon ottaen toisaalta, että hallituksen esitykseen liittyvät asiakirjat ja asian eduskuntakäsittely viittaavat siihen, että valtuutusta olisi tulkittava ainakin jossakin määrin tuolloin esillä olleiden perusteiden valossa, sekä toisaalta, että vesilakiin on jo aikaisemmin sisältynyt sanktioitu pohjavesien pilaamiskielto, oikeuskansleri on katsonut, että tarkastellussa säännöskohdassa mainittua kokonaiskieltoa ei tulisi määrätä ilman pohjaveden pilaantumisen vaaraa.

Delegoidun lainsäädäntövallan käyttäminen on keskeisesti eduskunnan ja hallituksen välinen luottamusasia ja siihen liittyy osaksi tarkoituksenmukaisuusharkinta. Oikeuskansleri on päätöksessään tarkemmin kerrotuilla perusteilla ja asiaan liittyvät perusoikeussäännökset huomioon ottaen tullut siihen tulokseen, että nykyisen selvityksen valossa esitetty rajoittamaton kokonaiskielto ei olisi sopusoinnussa edellä mainituissa olosuhteissa annetun valtuutuksen kanssa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.