1.10.1997

Apulaisnimismies oli, valvoessaan julkista kannevaltaa erään ammatinharjoittajan konkurssioikeudenkäynnin velkojainkuulustelussa, arvioinut siellä esiintulleiden seikkojen nojalla olevan syytä epäillä velallisen syyllistyneen velallisen epärehellisyyteen. Neuvoteltuaan tutkinnanjohtajana toimineen nimismiehen kanssa hän oli päättänyt esitutkinnan turvaamiseksi velallisen välittömästä kiinniottamisesta ja kuulustelemisesta heti velkojainkuulustelun jälkeen erityisesti pakkokeinolain (450/1987) 1 luvun 2 §:n 2 momentin nojalla.

Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, miten mainitun lainkohdan tarkoittama pidättämisen toimeenpano olisi tässä tapauksessa vaarantunut taikka esitutkinnan suorittaminen vaikeutunut tai vaarantunut ilman epäillyn välitöntä kiinniottamista hänen kuulustelemistaan varten. Epäilty oli ollut kiinniotettuna 9 tuntia 25 minuuttia, josta kuulusteluun oli käytetty 1 tunti 50 minuuttia. Epäilty oli otettu kiinni klo 10.00 ja hänen kuulustelunsa oli aloitettu vasta klo 16.10 apulaisnimismiehen saavuttua paikalle oikeudenkäynnistä. Apulaisnimismies oli itse halunnut kuulustella epäillyn, minkä jälkeen hänet oli päästetty vapaaksi.

Apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt apulaisnimismiehen huomiota pakkokeinojen käyttöä sääteleviin pakkokeinolain säännöksiin sekä esitutkintalain (449/1987) 8 §:n sisältöön, jonka mukaan esitutkinnassa ei kenenkään oikeuksiin saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi ja että esitutkinta on toimitettava siten, ettei kenellekään tarpeettomasti aiheuteta vahinkoa tai haittaa.

Nimismiehen huomiota on erikseen kiinnitetty hänen velvollisuuteensa poliisipiirin päällikkönä valvoa, että esitutkinnat suoritetaan ilman aiheetonta viivytystä. Tässä tapauksessa esitutkinta, joka käsitti kaksi kuulustelua sekä joitakin tiliotteita ja muita liiteasiakirjoja, oli kestänyt liki puolitoista vuotta.