18.9.1997

Saamelaisasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja ja sihteeri olivat antaneet kahdestaan neuvottelukunnan nimissä lausunnon oikeusministeriölle. Neuvottelukunta oli käsitellyt lausuntoasian uudelleen kokouksessaan 10.4.1996 ja antanut uuden täsmennetyn lausunnon. Lausunto oli tullut julkiseksi heti allekirjoittamisen jälkeen ja kokouspöytäkirja tarkistamisen jälkeen, joka oli suoritettu neuvottelukunnan käytännön mukaisesti seuraavassa kokouksessa, joka pidettiin 22.1.1997.

Apulaisoikeuskansleri totesi kanteluasiaan antamassaan ratkaisussa, että neuvottelukunnassa oli jäseniä paitsi saamelaisväestöstä valtionhallinnon eri sektoreilta. Neuvottelukunnan laajapohjaisuus on eräs tae sille, että asiat tulevat perusteellisesti käsitellyiksi ja eri näkökohdat huomioon ottaen. Lainsäädäntöä koskeva lausunto ja ja esitys ovat neuvottelukunnan työhön liittyviä keskeisiä asioita, joiden käsittelyyn neuvottelukunnan jäsenille tulee varata mahdollisuus. Esillä ollut kysymys siitä, miten saamelaisuus tulisi määritellä, on koko saamalaislainsäädännön ydin.

Menettelyä, että neuvottelukunnan puheenjohtaja ja sihteeri antavat heille kuuluvan edustusvallan nojalla lausunnon näin merkittävässä asiassa neuvottelukunnan nimissä, ei voida pitää asianmukaisena siinäkään tapauksessa, ettei neuvottelukuntaa ollut voitu saada kutsutuksi kokoon asiaa käsittelemään ja että menettely sen vuoksi oli neuvottelukunnan vakiintuneen käytännön mukainen. Koska lausunto oli kuitenkin annettu, olisi ollut perusteltua todeta, ettei sitä ollut annettu neuvottelukunnan kokouksessa, ja samalla selostaa, miten neuvottelukunnan jäsenille oli mahdollisesti varattu muutoin tilaisuus lausua mielensä asiasta.

Edelleen ratkaisussa on todettu, että menettely tarkistaa kokouspöytäkirja seuraavassa kokouksessa on sinänsä ollut tavanomaisen kokouskäytännön mukainen ja soveltuu noudatettavaksi silloin, kun kokouksia pidetään säännöllisesti. Se, että kokouksia on pidetty varsin harvoin, on johtanut siihen, että kokousasiakirjat ovat tulleet julkisiksi eri aikoina ja osa huomattavan myöhään. Tilannetta, jossa kokouspöytäkirja tarkistetaan ja se tulee julkiseksi runsaan yhdeksän kuukauden kuluttua kokouksesta, ei voida pitää tyydyttävänä. Ottaen huomioon, että saamelaisasiain neuvottelukunta oli ilmoittanut ryhtyneensä toimenpiteisiin asiantilan korjaamiseksi, asia ei tältä osin antanut enää aihetta toimenpiteisiin.