30.7.1997

Hovioikeusasetuksen 23 §:n 2 momentin nojalla oli oikeuskanslerin tietoon saatettu, että erään käräjätuomarin käsiteltävänä olleiden laajojen riita-asioiden käsitteleminen ja ratkaiseminen oli huomattavasti viivästynyt. Lisäksi lukuisissa asioissa pääkäsittely ei ollut tapahtunut yhtäjaksoisesti, vaan sitä oli lykätty. Todistelua oli useissa tapauksissa pöytäkirjattu.

Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä on todettu, että oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 13 §:n 1 momentissa mainitun pääsäännön mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä. Tämä turvaa sen, että oikeudenkäyntiaineisto esitetään mahdollisimman keskitetysti, mikä oli tärkeää oikeudenkäyntiaineiston hallinnan ja materiaalin eri osien keskinäisen punninnan kannalta.

Asian lykkääminen on tarkoitettu vain poikkeustilanteissa käytettäväksi. Jos valmistelu on toimitettu oikeudenkäymiskaaren säännösten mukaisesti ja ennen pääkäsittelyä on varmistettu, että estettä pääkäsittelylle ei ole, lykkäystä ei jouduta edes harkitsemaan. Oikeudenkäymiskaaren 22 luvun 6 §:n mukaan suullinen todistelu äänitetään eikä sitä pureta kirjalliseen muotoon.

Koska käräjätuomarin jutturuuhka oli sittemmin saatu poistetuksi, asia ei tältä osin antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin. Sen sijaan siltä osin kuin asiassa oli kysymys pääkäsittelyjen lukuisista lykkäämisistä ja todistelun pöytäkirjaamisesta erikseen, käräjätuomarin menettelyä voitiin pitää virheellisenä. Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun pääsäännöstä, jonka mukaan asia on käsiteltävä pääkäsittelyssä yhtäjaksoisesti, voidaan poiketa vain erityistapauksissa, jotka on perusteltava.

Käräjätuomarin huomiota kiinnitetty vastaisen varalle riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten noudattamiseen.