06.06.1996

Esittely valtioneuvostossa - Viivästyminen asian käsittelyssä - Lunastuslupa-asia

Lunastuslupa-asioiden käsittely

Ympäristökeskuksen huomiota kiinnitetty lunastuslupa-asioiden asianmukaisen joutuisaan ja perusteelliseen käsittelyyn. Ympäristökeskuksen menettelyn johdosta valtioneuvosto oli joutunut kohtuuttoman kiireellisesti käsittelemään lunastuslupa-asiaa

1. LUNASTUSLUPA-ASIAN ESITTELY VALTIONEUVOSTON YLEISISTUNNOSSA

1.1. Taustatietoa

Mikkelin lääninhallitus oli 18.11.1993 kieltänyt 24 kuukauden ajaksi Pertunmaan kunnan Hartolan kylässä sijaitsevaan Kukkolaan tilaan Rno 1:120 kuuluvan noin 5 hehtaarin suuruisen alueen sellaisen käytön, joka voi vaarantaa alueen suojeluarvon ja näin vaarantaa lunastuksen tarkoituksen. Alueella oli kielletty muun muassa metsänhakkuu. Tilan omistivat maanviljelijät Sinikka Kukkola ja Salme Kaarina Kukkola, jotka olivat ilmoittaneet lääninhallitukselle aloittavansa hakkuun 1.12.1993.

Lääninhallituksen päätöksen mukaan alue soveltui erittäin uhan alaisen valkoselkätikan elinympäristöksi ja se kuuluikin ympäristöministeriössä valmisteilla olevaan valkoselkätikan suojelusuunnitelmaan.

Sinikka Kukkolan ja Salme Kaarina Kukkolan haettua päätökseen muutosta Korkein hallinto-oikeus oli 14.10.1994 antamassaan päätöksessä äänestyksen jälkeen katsonut, että siltä osin kuin valituksessa oli kysymys lääninhallituksen päätöksen oikeudenvastaisuudesta, lääninhallituksen päätöstä ei ollut syytä muuttaa. Muilta osin korkein hallinto-oikeus oli päätöksessä mainituilla perusteilla siirtänyt asian hallituksen ratkaistavaksi. Ympäristöministeriö on pysyttänyt lääninhallituksen päätöksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden eri mieltä ollut jäsen totesi, että kysymyksessä oleva alue oli sopivaa valkoselkätikan elinympäristöksi. Alueella ei kuitenkaan ollut tehty tuoreita luotettavia ja yksiselitteisiä havaintoja valkoselkätikasta. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, ettei ollut oikeudellisia edellytyksiä toimenpidekiellon antamiseen.

1.2. Lunastuslupa-asian käsittely

Kysymyksessä olevan noin 5 hehtaarin suuruisen alueen lunastaminen valtiolle oli tarkoitus käsitellä valtioneuvoston yleisistunnossa 9.11.1995, esittelijänä vanhempi hallitussihteeri Hannu Karjalainen. Listatarkastuksessa totesin, että listan liitteenä olleessa esittelijän muistiossa ei ollut riittävää selvitystä lunastuslupa-asian oikeudellista arviointia varten. Kun tilan omistajat olivat lausunnossaan väittäneet, ettei valkoselkätikkaa ollut havaittu kysymyksessä olevalla alueella, oli esittelijän selvitettävä asia ja esitettävä mahdollinen selvitys valkoselkätikan esiintymisestä alueella.

Asia poistettiin listalta ja nähtäväkseni toimitettiin ympäristöministeriöstä lunastuslupaan liittyvät asiakirjat samoin kuin korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitun päätöksen perusteena olleet asiakirjat.

Asia oli 16.11.1995 esillä valtioneuvoston yleisistunnossa, jolloin yksi ministereistä pyysi asiakirjat. Valtioneuvostossa katsottiin myös, että oli syytä täydentää esittelijän muistiota. Asian käsittely siirrettiin ylimääräiseen valtioneuvoston istuntoon 17.11.1995.

Listan liitteenä olevaa esittelijän alkuperäistä muistiota oli täydennetty sekä 16.11. että 17.11.1995 pidettyä valtioneuvoston yleisistuntoa varten. Täydennys oli selvitystä valkoselkätikan esiintymisestä kysymyksessä olevalla alueella. Täydennys koski myös luonnonsuojelulain 16c §:ssä tarkoitetun suojelusuunnitelman sisällystä ja merkitystä.

Valtioneuvosto on yleistunnossa 17.11.1995 myöntänyt äänestyksen jälkeen luvan kysymyksessä olevan noin 5 hehtaarin suuruisen valkoselkätikka-alueen lunastamiseen valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Alueen omistajat maanviljelijät Sinikka Kukkola ja Salme Kaarina Kukkola ovat hakeneet päätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jossa asia on vielä vireillä.

2. SELVITYSPYYNTÖ

Kysymyksessä olevaa aluetta koskevan toimenpidekiellon päättyminen 18.11.1995 oli johtanut lunastuslupa-asian kohtuuttoman kiireellisen käsittelyyn valtioneuvostossa. Tämä oli näkynyt muun muassa siinä, että esittelijän toiseen kertaan täydennetty muistio oli listan kera jaettu valtioneuvoston jäsenille ja oikeuskanslerille vasta aamulla 17.11.1995. Kun asiassa eduskunnan oikeusasiamiehelle tehty kantelu oli käytettävissäni vasta viime hetkellä ennen valtioneuvoston istuntoa, ei siinä esitettyjä näkökohtia voitu kaikissa suhteissa arvioida riittävästi. Ylimääräinen valtioneuvoston yleisistunto pidettiin kello 10.45 - 11.00.

Edellä kerrottuun viitaten olen 23.11.1995 päivätyllä kirjeelläni pyytänyt ympäristöministeriötä hankkimaan asian esittelijältä ja asian käsittelyn viivästymisestä vastaavilta muilta virkamiehiltä selvityksen siitä, mistä syystä lunastuslupa-asia oli saatettu valtioneuvoston käsiteltäväksi vasta marraskuussa 1995, jolloin kysymyksessä olevaa aluetta koskeva toimenpidekielto oli jo päättymässä.

3. SELVITYS

Ympäristöministeriö on antanut asiasta 22.12.1995 päivätyssä kirjeessään Dnro 12/032/95 selvityksen, jonka oheen on liitetty vanhemman hallitussihteerin Hannu Karjalaisen ja Etelä-Savon ympäristökeskuksen selvitykset.

3.1. Vanhemman hallitussihteerin Hannu Karjalaisen selvitys

Selvityksessään Karjalainen on kertonut, että Etelä-Savon ympäristökeskuksen 10.10.1995 päivätty lunastuslupahakemus oli saapunut ympäristöministeriön kirjaamoon 12.10.1995. Ministeriön luonnonsuojeluyksikköön kirjatut asiat saapuivat 1-2 päivän viiveellä saapumisleiman päivästä. Lunastuslupa-asia oli siten tullut asianomaisen esittelijän valmisteltavaksi vuoden 1995 lokakuun puolivälissä.

Lunastuslupa-asia oli pyritty valmistelemaan ilman tarpeetonta viivytystä. Asia oli valmis vietäväksi esittelyyn 2.11.1995 pidettävään valtioneuvoston istuntoon, mutta esittely siirrettiin sen johdosta, että ympäristöministeri ei ollut läsnä istunnossa. Asia oli näin ollen valmisteltu esittelyä varten parissa viikossa, mikä oli lunastusasioiden kohdalla varsin lyhyt valmisteluaika.

Ympäristöministeriössä pidettiin todennäköisenä, että lunastusasia olisi saatettu pyytää kerran pöydälle, jolloin asiasta olisi saatu ratkaisu parissa viikossa. Esittelymuistio oli laadittu sisällöltään ja tarkkuudeltaan, muun muassa oikeudellisten edellytysten arvioinnin suhteen, samoin periaattein kuin muutkin lunastettavien alueiden esittelymuistiot. Näiltä osin esittelymuistio vastasi muun muassa aiempaa, vuonna 1992 laadittua valkoselkätikka-alueen lunastukseen liittyvää muistiota. Tuolloin ei vaadittu lisäselvitystä.

Aikaisemmat kokemukset huomioon ottaen ministeriössä ei siten ollut osattu varautua sellaisten lisäselvitysten hankkimiseen kuin nyt oli katsottu tarpeelliseksi. Lisäselvitykset hankittiin eri vaiheissa niin nopeasti kuin se oli mahdollista.

Tulevissa lunastuslupa-asioissa tultiin ottamaan huomioon tämän asian yhteydessä esille tulleet näkökohdat. Eduskunnan oikeusasiamiehen kahden päätöksen johdosta oltiin myös siirtymässä käytäntöön, jonka mukaan lunastuksen valmistelutoimenpiteet käynnistettiin välittömästi alueelle annetun toimenpidekiellon jälkeen. Tähän asti noudatetun käytännön mukaanlunastuksen valmistelu käynnistettiin vasta sen jälkeen, kun maanomistajan kanssa oli neuvoteltu eikä asiassa näyttänyt olevan mahdollista päästä vapaaehtoiseen ratkaisuun. Uuden käytännön mukaan maaomistajan kanssa toki neuvoteltiin, mutta lunastusta valmisteltiin samanaikaisesti. Menettelyn johdosta lunastuslupahakemukset saatiin toimitettua ympäristöministeriöön entistä aikaisemmassa vaiheessa.

3.2. Etelä-Savon ympäristökeskuksen selvitys

Ympäristökeskus on esittänyt, että maanviljelijät Sinikka Kukkola ja Salme Kaarina Kukkola olivat marraskuussa 1993 tehneet hakkuuilmoituksen. Kysymyksessä oleva alue oli asetettu 18.11.1993 toimenpidekieltoon. Kun aikaisemmissa neuvotteluissa oli käynyt täysin selväksi, ettei ollut syytä odotella lunastuksen kanssa, lääninhallitus teki 15.12.1993 aloitteen lunastuksen valmisteluluvan saamiseksi. Ympäristöministeriö antoi 22.11.1994 myönteisen päätöksen.

Asiaa hoitanut virkamies oli lähtenyt äitiyslomalle 3.6.1994 ja palasi töihin 3.4.1995. Silloisessa lääninhallituksen ympäristöosastossa oli määräaikaisissa työsuhteissa kolme virkamiestä ostoneuvotteluja varten. Vireillä olevia asioita oli 272, joista suurin osa oli myyntitarjouksia ja rauhoitushakemuksia. Vuosina 1993-94 oli asetettu 8 toimenpidekieltoa. Organisaatiomuutos 1.3.1995 oli osaltaan aiheuttanut ylimääräistä työtä. Ruuhkan purkaminen viivästytti Kukkoloiden asian hoitoa niin, että seuraava yhteydenotto oli 8.5.1995.

Maanomistajien kuuleminen alkoi 30.5.1995. Lausunnon maanomistajat antoivat 5.7.1995. Esitys lunastusluvan hakemiseksi lähetettiin ympäristöministeriöön 10.10.1995.

3.3. Ympäristöministeriön selvitys

Ympäristöministeriö on yhtynyt edellä mainituissa selvityksissä esitettyihin näkökantoihin. Lunastuslupahakemukset pyrittiin aina saattamaan valtioneuvoston käsittelyyn riittävän aikaisessa vaiheessa. Tämän asian käsittelyn yhteydessä esille tulleet muutkin näkökohdat tultiin vastedes ottamaan huomioon.

4. RATKAISU

Asiassa esitetystä selvityksessä ilmenee että Etelä-Savon ympäristökeskus olisi voinut toimittaa tässä käsitellyn lunastuslupa-asian ympäristöministeriölle sen jälkeen kun Kukkoloita oli 5.7.1995 viimeksi kuultu asian johdosta. Tätä koskeva esitys oli kuitenkin lähetetty ympäristöministeriölle vasta 10.10.1995, jolloin asian saattamiseksi valtioneuvoston yleisistunnon ratkaistavaksi oli jäänyt aikaa 18.11.1995 asti. Asia jaettiin ensi kertaa valtioneuvoston yleisistunnossa esiteltäväksi 9.11.1995 jolloin sen käsittelyyn oli valtioneuvostossa enää noin viikon aika.

Valtioneuvostolle jätetyistä asiakirjoista kävi ilmi, ettei kaikkia asian käsittelyyn kuuluvia tosiseikkoja voitu pitää tarpeellisilta osin selvitettyinä. Asian valmistelun puutteellisuutta kuvaa osaltaan se, että asiaa jouduttiin vielä 16.11.1995 siirtämään valtioneuvoston yleisistunnosta seuraavaksi päiväksi nimenomaan tämän asian käsittelyä varten tapahtuvaan istuntoon. Viimeisen istunnon lista jaettiin valtioneuvoston jäsenille ja oikeuskanslerille vasta aamulla 17.11.1995 ja ylimääräinen istunto pidettiin mainittuna päivänä klo 10.45 - 11.00.

Kukkolat olivat tehneet alueeseen kohdistuvasta toimenpidekiellosta ja mahdollisesta lunastamisesta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kun kantelu on ollut käytettävissäni vasta viime hetkellä ennen valtioneuvoston istuntoa, ei siinä esitettyjä näkökohtia voitu kaikissa suhteissa arvioida riittävästi.

Totean maanomistajan oikeusturvan edellyttävän sitä, että valtioneuvostolle on lunastuslupa-asian oikeudellisten edellytysten arvioimiseksi esitetty riittävä selvitys. Ratkaisun tekemiseen käytettävissä oleva lyhyt aika vaarantaa selvityksen saamista ja myös viranomaiselle kuuluvan harkintavallan käyttämistä.

Saadun selvityksen perusteella se, että valtioneuvosto on joutunut kohtuuttoman kiireellisesti käsittelemään po. lunastusasiaa, on käsitykseni mukaan johtunut lähinnä Etelä-Savon ympäristökeskuksen menettelystä, koska se oli lähettänyt lunastuslupahakemuksen ympäristöministeriöön vasta 10.10.1995.

Edellä olevan perusteella ja huomioon ottaen, että Etelä-Savon ympäristökeskus ei ole voinut selvityksessä vedota tässä asiassa sellaisiin näkökohtiin, jotka puolustaisivat mainitun asian selostetunlaista käsittelyä, kiinnitän Etelä-Savon ympäristökeskuksen huomiota lunastuslupa-asioiden asianmukaisen joutuisaan ja perusteelliseen käsittelyyn. Siinä tarkoituksessa liitän oheen jäljennöksen tästä ratkaisustani toimettavaksi ympäristökeskukselle.

Totean vielä, että ympäristökeskuksen vanhempi hallitussihteeri Hannu Karjalainen ei saamani selvityksen perusteella ole menetellyt siten moitittavasti, että se antaisi puoleltani aihetta toimenpiteisiin.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.