29.12.1995

Valtakunnallinen rantojensuojeluohjelma - Korvausmäärärahojen riittämättömyys - Asian käsittely ilman aiheetonta viivästystä - Esitys valtioneuvostolle

Esitys rantojensuojeluohjelman toteuttamisen nopeuttamiseksi

Oikeuskansleri Jorma S. Aallon kirje valtioneuvostolle 29.12.1995, dnro 445/1/94

1 Rantojensuojeluohjelmasta

Valtioneuvosto on 20.12.1990 tekemällään periaatepäätöksellä hyväksynyt valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman. Ohjelma sisältää 127 luonnonsuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokasta ranta-aluetta. Suojeltavia meriluonnon alueita on 29 kappaletta ja niihin sisältyy noin 1 500 kilometriä merenrantaa. Järviluonnon alueita on 98 kappaletta ja niillä on noin 6 500 kilometriä rantaa.

Rantojensuojeluohjelma on tarkoitus toteuttaa perustamalla luonnonsuojelulain (71/23) mukaisia suojelualueita. Yksityisomistuksessa olevat alueet on tarkoitus ensisijassa rauhoittaa perustamalla maanomistajan kanssa sovittavalla tavalla maanomistajan hakemuksesta luonnonsuojelualue siten, että rauhoittamisesta aiheutuva taloudellisen hyödyn menetys korvataan maanomistajalle täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vaihtoehtoisesti alue voidaan hankkia valtion omistukseen, jolloin siitä maksetaan täysi korvaus. Maanhankinnoista mahdollisimman suuri määrä pyritään toteuttamaan maanvaihdoin yksityisten maanomistajien ja valtion välillä. Suojeluohjelman mukaan luonnonsuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä sen vuoksi, että alueella ryhdytään sen luonnonarvoja vahingoittaviin toimenpiteisiin.

Rantojensuojeluohjelmassa on lisäksi lausuttu, että milloin maanomistaja hakiessaan vapaaehtoista suojelualueen muodostamista rantojensuojeluohjelmaan kuuluvalle alueelle on edellyttänyt korvausta rauhoituksen aiheuttavista käyttöoikeuden rajoituksista, tulee selvitys maksettavasta korvauksesta toimittaa hänelle vuoden kuluessa korvauksen pyytämisestä.

Rantojensuojeluohjelmassa todetaan myös, että valtioneuvosto pyrkii huolehtimaan siitä, että valtionhallinnolla on riittävät voimavarat käydä tarvittavat neuvottelut maanomistajien kanssa ja perustaa tarvittavat suojelualueet.

2 Rantojensuojeluohjelman toteutumisesta Mikkelin läänin alueella

Mikkelin kaupungista oleva K.J. on tehnyt oikeuskanslerille kantelun, joka koskee rantojensuojeluohjelman toteuttamista ja eri maanomistajien kohtelua Mikkelin lääninhallituksessa. Sitä käsiteltäessä olen voinut todeta, että monet Mikkelin läänissä rantojensuojeluohjelmaan sisältyvillä alueilla maata omistavat olivat tehneet valtiolle rauhoitushakemuksen. Useammat maanomistajat olivat kuitenkin tehneet valtiolle myyntitarjouksen alueestaan. Myyntitarjouksia oli tehty siinä määrin, että maanhankintaan tarvittava rahamäärä on ylittänyt selvästi rauhoitushakemusten käsittelyyn tarvittavien rauhoituskorvausten rahamäärän. Seurauksena on ollut, että suojeluohjelman toteuttaminen näyttää painottuneen maanostoihin eikä rauhoitushakemuksiin.

Rauhoitushakemuksen tehneen maanomistajan kannalta tilannetta tarkastellen saattaa mainittu havainto ja siitä johtuva epäily, että maanhankinta-asiat saadaan nopeammin käsiteltyä kuin ensisijaisena pidetyt rauhoitusasiat, horjuttaa uskoa suojeluohjelman merkitykseen. Myös korvausmäärärahoja tuntuvampien määrärahojen varaaminen suojelualuiden hankintaan tilanteessa, jossa korvauspäätöstä ei ole voitu vuosiin tehdä korvausmäärärahojen niukkuudesta johtuen, saattaa olla omiaan heikentämään hallinnon uskottavuutta.

Luonnonsuojelulain mukaisten rauhoitushakemusten ja niihin liittyvien korvausasioiden käsitteleminen ja ratkaiseminen on hallintotoimintaa. Puheena olevien asioiden käsittelyajasta ei ole annettu erityisiä säännöksiä tai määräyksiä. Rantojensuojeluohjelmassa tosin edellytettiin yhden vuoden aikaa alustavan korvausesityksen tekemiselle. Hyvään hallintoon on vanhastaan kuitenkin katsottu kuuluvan, että asiat tulee käsitellä - asian laatu ja muut olosuhteet huomioon ottaen - kohtuullisessa ajassa. Näkökohta on otettu huomioon 1.8.1995 voimaan tulleessa perus-oikeusuudistuksessa, jossa muutettiin hallitusmuodon 16 §:n 1 momentti (969/95) kuulumaan näin:

"Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi."

3 Johtopäätökset

Edellä lausutusta ilmenee, ettei valtioneuvoston periaatepäätöksen mukainen ajatus valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman toteuttamisesta ensisijaisesti rauhoitushakemusten kautta ole toteutunut johtuen, paitsi runsaista myyntitarjouksista, rauhoitushakemusten käsittelyyn liittyvien korvausmäärärahojen niukkuudesta tarpeeseen nähden.

Ottaen huomioon rauhoitushakemusten määrän, vuosittain tarkoitukseen käytettävissä olevat määrärahat ja korvauspäätösten arvioidun käsittelyajan, on puheena olevien rauhoituskorvausten käsittely Mikkelin läänin osalta pahoin ruuhkautunut.

Määrärahojen niukkuudesta johtuvan ruuhkautumisen voidaan epäillä perustellusti lähestyvän niitä rajoja, joilla asianomaisten maanomistajien oikeus saada asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivästystä on vaarantunut tavalla, jonka 1.8.1995 lähtien sovellettavan hallitusmuodon 16 §:n 1 momentin (969/95) valossa tarkasteltuna voitaisiin katsoa loukkaavan asianomaista perusoikeutta.

Tähän nähden on oikeudellisesti arveluttavaa, voidaanko rauhoituskorvausasioita jättää käsittelemättä useiksi vuosiksi sillä perusteella, ettei ole rahaa päätösten tekemiseen.

Tämän vuoksi en ole pitänyt hyväksyttävänä ympäristöministeriön Mikkelin lääninhallitukselle antamia ohjeita rauhoitushakemusten lähettämisestä ministeriölle korvauspäätöksen tekemistä varten vasta silloin, kun on olemassa määräraha korvauksen maksamiseen. Hyväksyttävä ei mielestäni ole ollut sekään lääninhallituksen ministeriön ohjeista johtuva, mutta rantojensuojeluohjelmassa luvatun menettelyn vastainen menettely, ettei korvausesitystä tehdä maanomistajalle vuoden määräajassa.

Asianmukaisempaa olisi mielestäni menetellä niin, että korvausesitykset tehdään maanomistajille rantojensuojeluohjelmassa mainitussa määräajassa ja rauhoitushakemukset lähetetään korvauspäätöksen tekemistä varten ympäristöministeriölle. Ministeriön tehtävänä olisi todeta, onko määrärahaa rauhoituskorvauksen hoitamiseen vai ei. Jollei määrärahaa ole ollut tarkoitukseen käytettävissä pitkähkön ajan, esimerkiksi kolmen - neljän vuoden kuluessa, tulisi hakijalle ilmoittaa, ettei hakemukseen tällä kertaa ole voitu suostua. Samalla voitaisiin hakijalta tiedustella, haluaako tämä, että rauhoitushakemus on edelleen voimassa.

4 Esitys

Valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman toteuttamisaikataulu on riippuvainen siitä, paljonko sitä varten on valtion talousarviossa varattu rahaa vuosittain. Talousarvioesityksestä päättäminen kuuluu valtioneuvostolle ja talousarviosta päättää viime kädessä eduskunta. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 20.12.1990 olevan lausuman mukaan valtioneuvosto pyrkii huolehtimaan rantojensuojeluohjelman toteuttamiseen tarvittavista voimavaroista suojelualueiden perustamiseksi. Tämä lausuma sisältää nähdäkseni lupauksen siitä, että valtioneuvosto pyrkii huolehtimaan myös siitä, että tarvittavat määrärahat olisivat käytettävissä.

Tämän vuoksi ja viitaten hallitusmuodon 46 §:n säännökseen, jonka mukaan oikeuskanslerin tulee tehtäviään hoitaessaan valvoa myös perusoikeuksien toteutumista, saatan edellä lausutun Valtioneuvoston tietoon ja esitän, että Valtioneuvosto ryhtyisi valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman osalta sellaisiin asianmukaisiksi katsottaviin ja riittäviin toimenpiteisiin, joilla suojeluohjelman toteuttamiseen liittyvien rauhoituskorvausten käsittelyä voitaisiin nopeuttaa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.