Velallisen lausuman pöytäkirjaamisesta konkurssiasiassa
- Asiasanat
- Käsitys, Raastuvanoikeus, Pöytäkirjaaminen
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 531/1/94
- Ratkaisija
- Apulaisoikeuskansleri
Velkoja oli konkurssisäännön 6 §:n (57/23) 1 momentin c kohdan nojalla hakenut velallisen asettamista henkilökohtaiseen konkurssiin, koska velalliselta ei ollut toimitetussa ulosottoyrityksessä tavattu ulosmittauskelpoista omaisuutta eikä tuloa. Velallisen kuulustelussa velallinen oli kiistänyt ulosmittausta koskeneen merkinnän oikeellisuuden. Tilaisuudesta laaditussa pöytäkirjassa samoin kuin memoriaalipöytäkirjassa ei ollut mainintaa velallisen esittämästä kiistämisestä. Muusta asiakirja-aineistosta kuitenkin ilmeni, että velallinen oli näin menetellyt.
Jutun pöytäkirjaamisen osalta apulaisoikeuskansleri on todennut, että tuomioistuimen asiana oli yksittäistapauksessa ratkaista, miten tarkoin pöytäkirjaaminen oli suoritettava. Kaikkea oikeudenkäynnin aikana lausuttua ja esitettyä ei siis ollut tarkoituskaan pöytäkirjata. Velallisen esittämän väitteen, joka oli kohdistunut konkurssin edellytyksenä olleeseen ulosottomenettelyyn, pöytäkirjaaminen olisi ollut asiallista. Viime kädessä päätöksen siitä, mitä pöytäkirjaan merkitään, tekee oikeuden puheenjohtaja. Apulaisoikeuskansleri oli saattanut edellä selostetun käsityksensä käräjäoikeuden jäsenten tietoon.