Finlex - Etusivulle
Valtioneuvoston oikeuskansleri

10.8.1995

Valtioneuvoston oikeuskansleri

Valtioneuvoston oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin ratkaisuja

Todistajan noutamisesta ja säilössä pitämisestä

Asiasanat
Todistajan esteetön poissaolo, Todistajan tuomioistuimeen tuominen, Säilössä pitäminen
Tapausvuosi
1995
Antopäivä
Diaarinumero
21/62/95
Ratkaisija
Oikeuskansleri

Käräjäoikeuden puheenjohtajien ja syyttäjän tietoon saatettu oikeuskanslerin käsitys, jonka mukaan todistajan esteettömän poissaolon johdosta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 36 §:n säännöstä sovellettaessa on perusteltua ottaa lähtökohdaksi ihmisoikeusystävällinen tulkinta, jonka mukaan kansalaisten vapauteen on puututtava mahdollisimman vähän. Kun ei syyttäjällä eikä tuomioistuimella ollut ollut tietoa todistajan poissaolon syystä ja kun esitutkinta-asiakirjoista oli käynyt ilmi, että todistaja oli juttuun liittyvällä toiminnallaan osoittanut yhteistyöhalua viranomaisten kanssa todistelun kohteena olleen rikoksen selvittämiseksi, olisi noutomääräyksen antamisen asemesta ollut sopivampaa määrätä todistaja sakon uhalla saapumaan tuomioistuimen jatkokäsittelyyn.

Noutomääräyksen toimeenpanneiden syyttäjän ja poliisimiesten tietoon saatettu oikeuskanslerin käsitys syyttäjän ja poliisin välisen yhteistyön tärkeydestä noutomääräyksen täytäntöönpanossa. Yhteistyön avulla poliisimiehet voivat suorittaa sellaisen kokonaisarvioinnin, jota poliisilain 12 §:n 3 momentista ilmenevän suhteellisuusperiaatteen soveltaminen edellyttää. Suhteellisuusperiaate on otettava huomioon erityisesti puututtaessa kansalaisten vapauteen. Enimmäissäilössäpitoaikoja ei ole tarkoitettu käytettäväksi kaikissa tapauksissa. Todistajan pitäminen lähes vuorokauden säilössä oli ollut tutkitussa tapauksessa todistajan kannalta kohtuutonta.

Sivun alkuun