30.5.1995

Korkein hallinto-oikeus oli pyytänyt ministeriöltä lausuntoa verovalitusta koskevassa asiassa 15.12.1993. Lausunto oli annettu useiden kiirehtimisien jälkeen 16.3.1995. Ministeriö ja sen asianomaiset virkamiehet ovat myöntäneet lausunnon antamisen viivästyneen kohtuuttomasti sen vuoksi, että ministeriön kysymyksessä olevan osaston esittelijätyövoima oli ollut kohdennettava ajankohtaisiin laajoihin ja vaativiin lainsäädäntöhankkeisiin.

Hankituista selityksistä ilmeni, että asianomaisen esittelijän esimiehillä ei ollut ollut tietoa lausuntoasian viipymisestä. Tämä oli johtunut toisaalta siitä, että esittelijä itse ei ollut ilmoittanut asiasta esimiehilleen, ja toisaalta siitä, että ministeriön kyseisellä osastolla ei ollut ollut asianmukaista seurantajärjestelmää, jonka avulla ministeriö olisi pystynyt valvomaan ja säätelemään työtilannetta,

Oikeuskansleri on päätöksessään pitänyt tapahtunutta viivästymistä ja laiminlyöntiä oikeusturvakoneiston toiminnan tehokkuutta ajatellen raskauttavana. Laiminlyönti vastata lausuntopyyntöön yleensä voitiin perustellusti tulkita piittaamattomuudeksi ylimmän oikeusasteen toimintaa kohtaan. Samalla tämänlaatuinen viivästyminen ja käyttäytyminen horjutti selkeästi valittajan oikeusturvan saamisen perusteita ja edellytyksiä.

Ministeriön osastopäällikön huomiota kiinnitetty vastaisen varalle asianomaisen seurantajärjestelmän tärkeyteen. Samalla esittelijän tietoon saatettu käsitys, että virkamiesten tulee oma-aloitteisestikin ilmoittaa esimiehilleen työtilanteestaan, jossa jokin asia tai asiaryhmä uhkaa jäädä kohtuuttoman pitkään käsittelemättä. Arvio asian käsittelyssä havaituista puutteista on vastaisen varalle saatettu myös valtiovarainministeriön tietoon.