12.04.1995

Kirkollisvero - Veronkanto - Ortodoksinen kirkkokunta

Kysymys ortodoksisen kirkkokunnan jäseniltä perittyjen kirkollisverojen tilittämisestä oikealle veronsaajalle

Ratkaisu (Lyhennysote):

1 KANTELUKIRJOITUS

A, B, ja C ovat yhteisesti allekirjoittamassaan kantelukirjoituksessa 21.3.1994 kertoneet, että A oli vuonna 1983 yhdessä tuolloin alaikäisten poikiensa kanssa liittynyt Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäseneksi. Seurakuntaan liittymisestä oli Väestörekisterikeskuksesta saadun tiedon mukaan saatu ortodoksiselta seurakunnalta YA-ilmoitus vuodelta 1983.

Kantelukirjoituksen mukaan oli ymmärrettävää, että vuoden 1984 esitäytettyihin veroilmoituslomakkeisiin kirkkokunta-tietoa ei ollut voitu korjata, mutta A oli veroilmoitusta täyttäessään tehnyt kyseisen korjauksen.

A oli kantelukirjoituksen mukaan joutunut tekemään verovelvollisen kirkkokuntaa koskevan korjauksen vuodesta toiseen toistuvasti sen ohella, että hän oli ilmoittanut ortodoksisen kirkkokunnan jäsenyydestä myös puhelimitse Helsingin verovirastolle. Sama virhe oli vuosittain toistunut myös A:n poikien esitäytettyjen veroilmoitusten kohdalla, vaikka verovelvollinen oli tehnyt esitäytettyihin ilmoituksiin kirkkokuntaa koskevat korjausmerkinnät.

A:n ja C:n kirkkokuntamerkintä oli korjaantunut vuoden 1991 aikana. B:n kohdalla virheellinen menettely oli jatkunut edelleen. Väestörekisterikeskuksesta 21.10.1992 saadun tiedon mukaan sen rekisteriin oli tehty asianmukainen merkintä ortodoksisen kirkkokunnan jäsenyydestä. Väestörekisterikeskuksen mukaan tiedot menivät konekielisenä verovirastoon. Verohallinnon asiakirjoissa oli kuitenkin korjauksista huolimatta ollut edelleenkin virheellinen tieto B:n kirkkokunnasta.

Kyseisissä virheellisyyksissä on ollut kysymys väestörekisteritietojen ja verohallinnon tietojen sisällön ristiriitaisuudesta. Kirkkokuntaa koskevien tietojen osalta kysymys on kansalaisoikeuksiin kuuluvista asioista. Kun lisäksi verovelvolliset olivat toistuvasti tehneet asianmukaiset korjausilmoitukset ja virheellisyydet olivat silti jatkuneet useita vuosia, laiminlyöntejä ei voida kantelukirjoituksen mukaan pitää periaatteellisesti mitenkään vähäisinä.

Kantelukirjoituksessa on Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran kanssa käytyihin keskusteluihin viitaten todettu kantelukirjoituksessa kuvatun epäkohdan olevan ortodoksisessa kirkkokunnassa yleisesti tunnettu. Tältä osin on kirjoituksessa viitattu sen liitteenä olevaan Kuopion ortodoksisen seurakunnan ja ortodoksisen kirkollishallituksen muistioon.

Kirjoituksessa esitettyihin monien verovuosien tietoihin viitaten kantelussa on katsottu, että kysymys ei voinut olla yksinomaan inhimillisistä erehdyksistä ja että automaattinen tietojenkäsittely ei ollut kyseisiä epäkohtia poistanut.

Kirkollisveron taloudellisen merkityksen lisäksi kantelukirjoituksessa on korostettu asian periaatteellista tärkeyttä. Verovelvollisen osalta kysymys on verovelvollisuuden täyttymisestä oikealla tavalla. Toisaalta kysymys on kirkkokunnan jäsenyyteen liittyvän veronmaksuoikeuden loukkaamisesta. Tältä osin kysymys on välillisesti kansalaisten uskonnonvapauden loukkaamisesta ja verotusoikeuden omaavien kansallisten kirkkokuntien epätasa-arvoisesta kohtelusta. Verohallinnon osalta kysymys on kirjoituksen mukaan verohallinnon tehtäviin kuuluvan verotulojen oikean jakamisen ja huolellisen hallintokäytännön pitkäaikaisesta laiminlyömisestä.

Kantelukirjoituksessa on pyydetty oikeuskansleria ryhtymään verohallinnossa todetun virheellisen menettelyn johdosta asian vaatimiin toimenpiteisiin.

----------------------------------------------------

4 RATKAISU

----------------------------------------------------

4.2 Menettelyn arviointia

A, B ja C on ainakin kantelussa mainittujen verovuosien verotuksessa merkitty evankelis-luterilaisen seurakunnan jäseniksi, vaikka A oli ilmoituksensa mukaan vuonna 1983 liittynyt alaikäisten lastensa kanssa Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäseneksi. Se oli tehnyt seurakuntaan liittymisestä ilmoituksen väestörekisteriin. Kanteluasian yhteydessä ei ole saatu selvitystä siihen, mistä syystä tieto mainittujen kolmen henkilön kirkkokunnan muutoksesta ei ollut tallentunut verohallinnon järjestelmiin, vaikka muutostiedot tuolloin jo välitettiin suorasiirtona viranomaisten välillä.

Kanteluasian yhteydessä ei ole myöskään saatu tarkempaa selvitystä siitä, minkä vuoksi A:n henkilökohtaisesti omasta ja lastensa puolesta tekemät ilmoitukset eivät olleet johtaneet virheellisten kirkkokuntatietojen korjaantumiseen, vaan ne olivat myöhempinä vuosina toistuneet. Verohallinnon järjestelmissä on nyttemmin oikea tieto A:n, B:n ja C:n kirkkokunnasta, mutta B:n osalta korjaus on tehty vasta tämän kantelun johdosta Helsingin verovirastolta hankitun selvityksen yhteydessä.

Helsingin verovirasto on ilmoittanut, että todetun virheen johdosta A:n verotus oikaistaan vuodelta 1989 sekä B:n verotus vuosilta 1990 ja 1991. Asiakirjoista tosin ilmenee, että kantelukirjoituksen tekijöille ei ole kaikilta vuosilta määrätty kirkollisveroa. Kirkkokuntatiedon virheellisyydellä on kuitenkin joinakin vuosina ollut myös taloudellisia vaikutuksia siten, että asianomaiselta ortodoksisen seurakunnan jäseneltä kannetut kirkollisverot ovat menneetkin evankelis-luterilaiselle kirkolle. Asiakirjoissa olevassa Kuopion ortodoksisen seurakunnan verotuloja koskevassa selvityksessä on viitteitä siitä, että joinakin aikaisempina vuosina olisi verotustietojen virheellisyydestä ortodoksiselle kirkolle aiheutunut laajempiakin kirkollisverotulojen menetyksiä.

Kirkollisverotulojen lainmukaisen tilityksen ohella asiaa voidaan tarkastella asianomaisen verotusoikeuden omaavan kirkkokunnan jäsenten kannalta. Tältä osin asia liittyy hallitusmuodossa kansalaisille turvatun uskonnonvapauden käytännön toteutumiseen. Kirkollisveron perinnästä ja tilityksestä lain mukaan huolehtivien valtion viranomaisten vastuulla on, että oman ilmoitusvelvollisuutensa asianmukaisesti täyttäneeltä verovelvolliselta kannetut kirkollisverot tilitetään sille kirkkokunnalle, johon hän kuuluu. Muussa tapauksessa kirkkokunnan jäsenyyden valinnut kansalainen ei voi omalta osaltaan osallistua kirkkokunnan toiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Kirkkokunnan jäsenyyden valinneen kansalaisen kannalta kysymys on periaatteellisesti tärkeä.

4.3 Toimenpiteet

Helsingin verovirasto on nyttemmin korjannut A:n, B:n ja C:n kirkkokunta-tiedoissa olleen virheellisyyden ja ilmoittanut ryhtyvänsä tiettyjen vuosien verotuksen osalta veronoikaisutoimenpiteisiin. Lisäksi asiakirjoista ilmenee, että väestörekisteri- ja verotusviranomaisten välisellä henkilötietojen konekielisellä suorasiirrolla on inhimillisistä syistä aiheutuneita virheitä voitu vähentää.

Edellä olevaan ja asiakirjoista ilmenevään selvitykseen viitaten katson, että minulla ei ole päätöksen kohdassa 4.2 todetun virheellisen menettelyn johdosta aihetta muihin toimenpiteisiin kuin, että kiinnitän Helsingin veroviraston huomiota verovelvollisten kirkkokunnan jäsenyyttä osoittavien verotustietojen käsittelyssä edellytettävään huolellisuuteen ja tarkkuuteen. Verotusoikeuden omaavien kirkkokuntien jäseninä olevien verovelvollisten kansalaisten on voitava luottaa siihen, että verovelvollisilta kannetut kirkollisverot tilitetään oikein. Verotuksesta huolehtivien paikallisten veroviranomaisten tehtävänä on huolehtia siitä, että tämäntyyppisten virheiden ilmetessä virheet korjataan siten, että ne eivät muina verovuosina toistuisi.

Tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen päätöksestäni verohallitukselle ja Helsingin verovirastolle. Päätöksen jäljennös lähetetään myös Suomen ortodoksisen kirkkokunnan kirkollishallitukselle tiedoksi.

Muihin toimenpiteisiin kantelukirjoitus ei ole antanut aihetta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.