30.09.1994

Esitutkinnan suorittaminen - Esitutkinnan aloittamiskynnys - Poliisimiehen tekemäksi väitetty rikos

Esitutkinnan suorittaminen poliisimiehen tekemäksi väitetyn rikoksen johdosta

Rikoskomisario oli tutkinnanjohtajana kuulustellut rikokseen syylliseksi epäiltyä henkilöä, jonka äidinkieli oli ruotsi. Kuulustelu oli henkilön itsensä suostumuksella, josta oli tehty nimenomainen merkintä kuulustelupöytäkirjan alkuun, toimitettu suomeksi.

Henkilö oli sittemmin lähettänyt sisäasiainministeriölle ruotsinkielisen rikosilmoituksen, jossa hän oli kertonut, ettei rikoskomisario ollut kuulustellut häntä ruotsiksi, vaikka hän oli esittänyt vaatimuksen kuulustelun suorittamisesta ruotsin kielellä, ja että rikoskomisario oli virkatoimissaan muutoinkin menetellyt virkavelvollisuutensa vastaisella tavalla. Ministeriö oli lähettänyt rikosilmoituksen poliisilaitokselle toimenpiteitä varten. Poliisimestari puolestaan oli määrännyt asian poliisilaitoksen tutkimuselimelle, joka oli suorittanut asiassa esitutkinnan ja siinä laatinut esitutkintapöytäkirjan. Asia oli lopulta päättynyt siten, että poliisimestari oli kirjallisella päätöksellään päättänyt olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi, koska esitutkinnassa ei ollut tullut esille mitään sellaista, jonka perusteella olisi aihetta epäillä rikoskomisarion syyllistyneen rikosilmoituksessa väitettyihin rikoksiin tai muuhun moitittavaan menettelyyn.

Sen jälkeen rikoskomisario on kannellut poliisimestarin menettelystä. Rikoskomisarion mielestä poliisimestari oli, määrätessään asian tutkimuselimelle ja siten tosiasiallisesti päättäessään esitutkinnan suorittamisesta, menetellyt esitutkintalain 2 §:n vastaisesti, koska rikosilmoituksessa ei ollut tuotu esille sellaisia todennäköisiä syitä, joiden vuoksi asiassa olisi ollut aihetta esitutkinnan suorittamiseen.

Kanteluun antamassaan ratkaisussa apulaisoikeuskanslerin varamies on katsonut, ettei poliisimestari ollut menetellyt virheellisesti. Ratkaisussa on lisäksi todettu, että poliisimieheen kohdistuvassa rikosilmiannossa, jossa väitetään hänen syyllistyneen rikokseen tai muuhun virkatoiminnan yhteydessä tapahtuneeseen väärinkäytökseen, on kysymys julkista valtaakäyttävän ja pakkokeinojen käyttämiseen oikeutetun viranomaisen menettelyyn kohdistuvista rikosepäilyistä, joiden tutkiminen ja selvittäminen on erityisen perusteltua asian huomattavan yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi.

Asiassa, jossa on kysymys poliisimiehen menettelyä koskevan rikosilmiannon mahdollisesti aiheuttamista toimenpiteistä, on otettava huomioon kaksi jossakin määrin erisuuntaista periaatetta, nimittäin yhtäältä epäillyksi saatetun poliisimiehen oikeusturva ja toisaalta taas asian perinpohjaiseen selvittämiseen liittyvät tärkeät yleiset näkökohdat. Viimeksi mainituille näkökohdille on kuitenkin annettava ensisijainen merkitys silloin, kun joudutaan arvioimaan näiden keskenään erisuuntaisten periaatteiden aiheuttamia toimenpiteitä. Julkista valtaa käyttävänä viranomaisena toimiminen siten muodostaa senkaltaisen perusteen, joka voi käytännössä jonkin verran vaikuttaa siihen, miten esitutkintalain 2 §:ssä säänneltyä epäilykynnystä tulkitaan.

EsitutkintaL 2 §

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.