27.5.1994

Sokerilaissa (673/92) tarkoitettujen toimenpiteiden valmistelua varten toimii maa- ja metsätalousministeriön apuna sokeriasiain neuvottelukunta. Valmisteltaessa lausuntoa sokeriveron määrästä vuodelle 1994 oli neuvottelukunnassa ilmennyt erilaisia mielipiteitä siitä, kuinka sokerilain 5 §:n 2 momentin säännöstä hinnanalennuskorvauksen laskemisesta tuli soveltaa. Neuvottelukunta ei ollut antanut lausuntoaan. Erään mielipiteen mukaan tuli noudattaa lain sanamuodon mukaista tulkintaa, kun taas maa- ja metsätalousministeriön mielestä lakia tuli tulkita sen tarkoituksen mukaan, mikä lakia säädettäessä oli ollut ja mikä ilmeni ministeriön valtiovarainministeriölle asiassa antamasta lausunnosta.

Oikeuskansleri on asiaa koskevaa kantelua ratkaistessaan lausunut käsityksenään, että vanhastaan on noudatettu periaatetta, että lain tarkoitus on sen tulkinnassa otettava huomioon. Tämä tietysti edellyttää, että tuo tarkoitus on selvitettävissä. Mitä uudemmasta lainsäädännöstä on kysymys, sen perustellumpaa on lähteä siitä, että lain tarkoitus ilmenee ensisijaisesti jo lakitekstistä, mutta että se epäselvissä tapauksissa on selvitettävissä lakiehdotusta koskevasta hallituksen esityksestä tai esitystä eduskunnassa käsiteltäessä syntyneistä asiakirjoista. Jos laissa edellytetään suoritettavaksi laskelmia, tulisi säännöksistä riittävän yksiselitteisesti käydä ilmi ne perusteet, joihin laskelmat perustuvat. Tähän seikkaan tulee kiinnittää huomiota jo hallituksen esityksiä valmisteltaessa.

Maa- ja metsätalousministeriö oli kanteluasian vireillä ollessa ryhtynyt toimenpiteisiin puheena olevan sokerilain 5 §:n 2 momentin säännöksen täsmentämiseksi niin, että se vastaa alunperin ollutta tarkoitusta. Eduskunta on hyväksynyt lakiehdotusta koskevan hallituksen esityksen ja tasavallan presidentti on vahvistanut lainmuutoksen (1002/93), joka on tullut voimaan 1.12.1993.