16.05.1994

Julkisten velvoitteiden suorittaminen - Veron maksu - Ajoneuvoverolain mukaisen veromerkin jakelu - Verovelvollisten tasapuolinen kohtelu

Verovelvollisten tasapuolisesta kohtelusta ajoneuvoverolain mukaisten veromerkkien jakelussa

KANTELUKIRJOITUS

Kurun kunnasta oleva A on 22.4.1994 oikeuskanslerinvirastoon toimittamassaan kirjoituksessa kertonut, että Rautakirja Oy:lle oli myönnetty 1.6.1994 voimaan tulevan ajoneuvoverolain mukaisten veromerkkien yksinmyyntioikeus. A on huomauttanut, että R-kioskeja ei ole kaikissa kunnissa, kuten ei Kurussa, joten etäisyydet lähimpään myyntipaikkaan saattavat olla jopa kymmeniä kilometrejä. Lain mukaan kansalaisten tulee olla saman arvoisia lain edessä. A on ollut sitä mieltä, ettei kurulaisia voida velvoittaa noutamaan veromerkkiä esimerkiksi Tampereelta, jonne on matkaa 54 kilometriä, Virroilta (51 km) tai Parkanosta (44 km). A on ilmoittanut, että hänellä on harvoin asiaa mainittuihin kaupunkeihin.

TAPAHTUMATIETOJA

Kirjoitus koskee veromerkkiä, josta säädetään 18.2.1994 annetussa ja 1.6.1994 voimaan tulevassa laissa eräistä ajoneuvoista suoritettavasta ajoneuvoverosta (135/94).

Kirjoituksessa tarkoitettua asiaa käsiteltäessä on valtiovarainministeriöstä toimitettu oikeuskanslerin tarkastettavaksi ajoneuvoveroasetusta koskevaan ehdotukseen liittyvä valtioneuvoston esittelylista. Koska kantelu ja asetusehdotus molemmat koskevat puheena olevien veromerkkien jakelua, olen käsitellyt kantelun ja asetusehdotuksen yhdessä.

HANKITTU SELVITYS

Asiassa on verohallitus antanut selvityksen ja toimittanut erikseen asiakirjaselvitystä. Valtiovarainministeriö on antanut lausunnon. Rautakirja Oy on toimittanut käytettäväkseni kirjoituksen, jossa se on ilmaissut oman näkökantansa asiassa. Lisäksi verohallituksen ja valtiovarainministeriön asianomaiset virkamiehet ovat suullisesti selostaneet asiaa.

Myös asetusehdotuksen käsittelyyn liittyvä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan esittelylista on ollut käytettävissäni.

Saadun selvityksen mukaan verohallitus oli järjestänyt tarjouskilpailun, jonka perusteella veromerkkien yksinmyyntioikeus oli annettu Rautakirja Oy:lle. Jakelukanavaa valittaessa ratkaisevaa kattavuuden kannalta oli todellinen käyntietäisyys, ei kunnan rajat. Rautakirjalla on 770 toimipistettä ja pitkät aukioloajat, joka helpottaa asiointia. Eräissä osissa maata sen myyntipisteitä on kuitenkin varsin harvassa.

Mitä asiaan Kurun osalta tulee, veromerkkien myyntipisteitä on sen lisäksi mitä kantelukirjoituksessa on mainittu Kurun naapurikunnissa Ikaalisilla, Ylöjärvellä, Ruovedellä ja Vilppulassa. Verohallitus ja valtiovarainministeriö ovat korostaneet, että etäisyys Kurusta johonkin puheena olevaan myyntipisteeseen ei liene suurempi kuin mitä useilla seuduilla verovelvollisella on verotoimistoon tai kansalaisilla julkisiin palveluihin.

RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

Totean ensinnäkin, että laillisesti asetettujen julkisten velvoitteiden suorittaminen tulisi kansalaisten kannalta järjestää siten, että heillä on mahdollisuus suorittaa heille lain mukaan kuuluva velvoite kohtuullisin vaivoin ja kustannuksin. Tarkastellun ajoneuvoveron suorittamatta jättämiseen on liitetty poikkeuksellisen ankara seuraamus: Lain mukaan poliisin on estettävä auton käyttö siihen saakka, kunnes ajoneuvoveron määrä on suoritettu kolminkertaisena.

Kun tässä tarkoitettu ajoneuvoveroasia oli esillä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa, asian esittelijä ilmoitti, että Rautakirja Oy:n ja verohallituksen neuvotteluissa oli sovittu, että tehdyn sopimuksen ehtoja voitiin tulkita siten joustavasti, että myynti voitiin syrjäseuduilla järjestää muitakin kanavia käyttäen siten, että kohtuuttomat vaikeudet veromerkin hankinnassa vältetään. Valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta asetti 28.4.1994 tavoitteeksi, että jokaisessa kunnassa tulisi olla ostopiste.

Sittemmin verohallitus on 10.5.1994 määrännyt lääninverovirastot järjestämään toimialueellaan ajoneuvoveron veromerkkimyyntiä 16.5. - 3.6.1994 välisenä aikana sellaisilla alueilla, joilla veromerkkien yleistä myyntipaikkaa ei ole kohtuullisen käyntietäisyyden päässä. Verohallinnon myyntipaikkaluettelo sisältyy verohallituksen ohjeeseen 3982/421/94.

Edellä olevien seikkojen johdosta tulin siihen tulokseen, että minulla ei ollut hallitusmuodon 47 §:n säännökset huomioon ottaen perustetta tehdä huomautusta lainvastaisuudesta valtioneuvoston pöytäkirjaan valtioneuvoston istunnossa 28.4.1994 tai esittelyssä tasavallan presidentille 29.4.1994.

Huomioon ottaen sen, mitä asiassa on ilmennyt, lähetän kuitenkin valtiovarainministeriölle jäljennöksen tästä päätöksestä ja kiinnitän ministeriön ja verohallituksen huomiota siihen, että vastaisuudessa suunniteltaessa veron maksuun liittyviä järjestelmiä tulisi jo valmisteluvaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että nämä järjestelmät riittävän tasapuolisesti ottavat huomioon maan eri osissa asuvien verovelvollisten veron suorittamiseen liittyvät asiointimahdollisuudet. Tällaisissa tilanteissa voitaisiin selvittää myös, onko ja missä määrin 1.10.1993 voimaan tulleen julkisen hallinnon asiakaspalvelujen järjestämisestä yhteisissä palveluyksiköissä annetun lain (802/93) tarjoamat mahdollisuudet hyödynnettävissä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.