17.09.1993

Esteellisyys - Ministeri - Ministerivastuu

Entisen kauppa- ja teollisuusministerin esteellisyys hänen ratkaistessaan ministeriössä eräät yritystoiminnan aluetukihakemusasiat

HMenL 10 ja 11 §
L ja A yritystoiminnan aluetuesta
HM 47 §
MinisterivastuuL

1 ASIAN VIREILLETULO

Lehdistössä olleissa kirjoituksissa, erityisesti Iltalehdessä
22. ja 23.6.1992 julkaistuissa artikkeleissa, oli esitetty yksilöityjä
väitteitä siitä, että kauppa- ja teollisuusministeriö
oli myöntänyt yli kahdeksan miljoonaa markkaa tukea Kankaanpäähän
rakennettavaan tehdashalliin, johon kauppa- ja
teollisuusministeri Kauko Juhantalon betoniyritys toimitti betonit.

Koska näiden väitteiden perusteella oli syytä olettaa, että
ministeri Kauko Juhantalo oli saattanut olla esteellinen ratkaistaessa
tuota avustusasiaa hänen johtamassaan ministeriössä,
hankittiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä Kankaanpään
kaupunginkansliasta oikeuskanslerinvirastoon eräitä
selvityksiä avustuksen myöntämistä koskevasta asiasta. Selvityksiä
on selostettu jäljempänä 3. jaksossa.

Selvityksistä ilmeni, että ministeri Juhantalo oli 27.9.1991
tehnyt päätöksen yritystoiminnan aluetuesta annetussa laissa
säännellyn avustuksen myöntämisestä Kankaanpään kaupungille
(3,4 milj.mk) ja Suomen Kipso Oy:lle (yht. 4,8 milj.mk). Näitä
avustuksia tarkoitettiin edellä viitatuissa lehtikirjoituksissa.

Hankittujen selvitysten perusteella olen 24.6.1992 päättänyt
ottaa tutkittavakseni kysymyksen ministeri Juhantalon mahdollisesta
esteellisyydestä hänen tehdessään nämä päätökset. Samana
päivänä julkistamassani lehdistötiedotteessa olen kertonut
tästä tiedotusvälineille.

2 SELVITYSPYYNTÖ

Edellä selostetun johdosta olen 1.7.1992 päivätyssä kirjeessä
esittänyt silloiselle kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalolle
näin kuuluvan selvityspyynnön:

"Julkisessa sanassa olleiden kirjoitusten perusteella olen
päättänyt ottaa selvittääkseni kysymyksen Teidän mahdollisesta
esteellisyydestänne tehdessänne 27.9.1991 kauppa- ja teollisuusministerinä
päätöksen yritystoiminnan aluetuesta annetun
lain (1297/88) mukaisen 3 428 000 markan suuruisen investointiavustuksen
myöntämisestä Kankaanpään kaupungille sekä
4 450 000 markan suuruisen investointiavustuksen ja 360 000
markan käynnistysavustuksen myöntämisestä Suomen Kipso Oy:lle.

Mainituissa kirjoituksissa on arvioitu, että edellisessä kappaleessa
mainituilla avustuspäätöksillä olisi tuotettu taloudellista
hyötyä Teidän yhtiöllenne, Becco Oy:lle.

Kauppa- ja teollisuusministeriöstä sekä Kankaanpään kaupunginkansliasta
tänne hankittujen alustavien asiakirjaselvitysten
perusteella on ilmennyt seuraavaa.

Selvitettyään kysymykseen tulevia eri sijoittumisvaihtoehtoja
Suomen Kipso Oy on 3.7.1991 tehnyt kauppa- ja teollisuusministeriön
yrityspalvelun Satakunnan piiritoimistolle hakemuksen
investointi- sekä käynnistysavustuksen saamiseksi Kankaanpään
kaupungissa toteutettavaan hankkeeseen, jonka liikeideana
on valmistaa rakennustarvikkeina käytettäviä kipsilevyjä käyttäen
raaka-aineena muun muassa jätekipsiä. Tähän hankkeeseen
liittyen Kankaanpään kaupunki on 5.7. 1991 tehnyt samalle piiritoimistolle
hakemuksen investointiavustuksen saamiseksi Suomen
Kipso Oy:n käyttöön tulevan teollisuushallin rakentamiseen
Kankaanpään kaupunkiin. Kankaanpään kaupunginvaltuuston
19.8.1991 pidetyssä kokouksessa kaupungin puolelta hyväksymän
ja kaupungin 20.8.1991 Suomen Kipso Oy:n kanssa tekemän sopimuksen
mukaan kaupunki on sitoutunut rakennuttamaan teollisuushallin
ja vuokraamaan sen Suomen Kipso Oy:lle, jolla on
tietyin edellytyksin oikeus lunastaa se omistukseensa. Kaupunginvaltuusto
on 26.8.1991 pidetyssä kokouksessa tehnyt päätöksen
hankkeen rahoitusta koskevasta lainanotosta.

Piiritoimistossa sekä kauppa- ja teollisuusministeriössä tapahtuneen
tavanomaisen valmistelun jälkeen asia on tullut
kauppa- ja teollisuusministerin ratkaistavaksi. Te olette
27.9.1991 toimistopäällikkö Heikki Vesan esittelystä tehnyt
esityksen mukaisen myönteisen päätöksen edellä selostettujen
avustusten myöntämisestä Suomen Kipso Oy:lle ja Kankaanpään
kaupungille.

Mahdollista esteellisyyttänne arvioitaessa on ensiksi todettava,
että sanotuissa asioissa on sovellettava hallintomenettelylain
(598/82) 10 §:ssä säänneltyjä esteellisyysperusteita.

Tarkasteltavina olevissa tapauksissa esteellisyysperusteina
saattavat tulla kysymykseen sanotun 10 §:n 1 momentin 2, 5 ja
6 kohdissa mainitut perusteet. Momentin 2 kohdassa säännellään
ns. intressijäävi eli se, että asian ratkaisusta on odotettavissa
erityistä hyötyä tai vahinkoa asianomaiselle tai hänen
lähisukulaiselleen. Ns. yhteisöjäävi 5 kohdan mukaan on kysymyksessä
silloin, kun asianomainen on hallituksen tai siihen
rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana
tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä
tai julkisoikeudellisessa laitoksessa, joka on asianosainen
tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä
tai vahinkoa. Momentissa yksilöityjä esteellisyysperusteita
täydentää 6 kohdassa oleva yleislauseke, jonka mukaan esteellisyyden
muodostaa myös se, "että luottamus hänen puolueettomuuteensa
muusta erityisestä syystä vaarantuu".

Teidän kohdallanne esteellisyyden arvioinnissa on otettava
huomioon ainakin seuraavat kaksi olosuhdetta. Julkisessa sanassa
on esitetty Teidän avustuspäätöksiä tehdessänne mieltäneen,
että Suomen Kipso Oy:n tuotantolaitokseksi tulevaa teollisuushallia
Kankaanpään kaupunkiin rakennettaessa rakennusaineena
tarvittavan betonin osalta tultaisiin varmuudella pyytämään
tarjouksia omistamaltanne yhtiöltä Becco Oy:ltä, niin
kuin sitten on tapahtunutkin, ja että avustuksen myöntämispäätös
siten muodostaisi edellytyksen mahdollisen hankinnan saamiselle.

Kankaanpään kaupungin tekemän investointiavustushakemuksen
osalta taas on todettava, että Te olette Kankaanpään kaupunginvaltuuston
puheenjohtaja, missä ominaisuudessa olette ollut
mukana asiaa valmisteltaessa ainakin olemalla läsnä kahdessa
kaupunginhallituksen kokouksessa (17.6. ja 30.9.1991), joista
edellisessä kaupunginhallitus on tehnyt periaatepäätöksen
teollisuushallin rakentamisesta ja jälkimmäisessä osaltaan
vahvistanut sitä koskevan urakkasopimuksen. Te olette muulloinkin
saanut tiedoksenne kaikki hankkeeseen liittyneet kaupunginvaltuuston
ja -hallituksen jäsenille toimitetut asiakirjat.
Kaupungin kannalta hanketta on pidetty taloudellisesti
merkityksellisenä.

Esteellisyyttänne koskevien edellä kuvattujen epäilyjen johdosta
pyydän Teitä antamaan selvityksen asiasta. Siihen on
liitettävä tarpeellisiksi harkitsemanne selvitykset, joita ei
jo ole toimitettu tänne kauppa- ja teollisuusministeriöstä
(osastopäällikkö Guveniuksen lähetteet 23.6. ja 24.6.1992),
samoin kuin näiden avustusten myöntämistä koskevan asian esittelijänä
toimineelta toimistopäällikkö Vesalta hankittava selvitys.

Selvitykset pyydän toimittamaan tänne 15.8.1992 mennessä."

Ministeri Juhantalon pyydettyä vastausajan pidentämistä apulaisoikeuskanslerin
varamies Erkki Hietaniemi on 9.7.1992
päättänyt, että selvitys oli toimitettava oikeuskanslerinvirastoon
viimeistään 24.8.1992.

3 HANKITUT SELVITYKSET

3.1 Kauppa- ja teollisuusministeriöltä hankitut selvitykset

Ministeriö on puhelimitse esitettyjen pyyntöjen perusteella
toimittanut 23. ja 24.6.1992 oikeuskanslerinvirastoon jäljennöksen
asiakirjoista, jotka koskevat kysymyksessä olevia kahta
yritystoiminnan aluetukiasiaa, sekä ministeriön yritysrahoitustoimistossa
laaditun 23.6.1992 päivätyn muistion, jossa selostetaan
näiden asioiden käsittelyvaiheet.

Asiakirjoista ilmenee, että kysymyksessä olevat hakemukset oli
tehty kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun Porissa
sijaitsevaan Satakunnan piiritoimistoon. Suomen Kipso Oy:n tekemä
hakemus oli tullut vireille 3.7.1991 ja Kankaanpään kaupungin
hakemus 5.7.1991. Yhtiön tarkoituksena oli perustaa
Kankaanpäähän kipsilevyjä valmistava tehdas ja myydä näitä levyjä.
Kankaanpään kaupungin tarkoituksena oli teollisuushallin
rakentaminen tuotantotiloiksi kysymyksessä olevaa kipsilevyvalmistusta
varten. Hakemukset liittyivät näin ollen toisiinsa,
niitä käsiteltiin rinnan ja ne ratkaistiin samanaikaisesti.

Kauppa- ja teollisuusministeriön Satakunnan piiritoimisto oli
eräitä täydentäviä selvityksiä hankittuaan antanut hakemuksista
lausunnon ja toimittanut asiakirjat kauppa- ja teollisuusministeriöön,
jonka ratkaistaviin tämän suuruusluokan hakemusasiat
jäljempänä selostettavan lainsäädännön mukaan kuuluivat.
Piiritoimiston 13.8.1991 päivätyssä lausunnossa Kankaanpään
kaupungin hakemuksesta todetaan, että hanke parantaa Kankaanpään
kaupungin elinkeinorakennetta olennaisesti. Tämän vuoksi
piiritoimisto oli esittänyt kaupungille myönnettäväksi investointiavustusta
35 % investointikustannuksista. Piiritoimisto
oli esittänyt 15.8.1991 päivätyssä lausunnossaan, että Suomen
Kipso Oy:lle myönnettäisiin investointiavustusta niin ikään
35 % investointikustannuksista ja 1. vuoden käynnistysavustusta
35 % hyväksyttävistä palkkakustannuksista.

Piiritoimiston lausunnossa perustellaan avustusta Suomen Kipso
Oy:n osalta sillä, että Kankaanpää on tuotantorakenneperusteista
erityisaluetta ja että hanke parantaa Kankaanpään kaupungin
toimialarakennetta. Investointi- ja käynnistysavustusta
oli suositeltu myönnettäväksi muilla perusteilla määräytyvää
tasoa korkeamman prosentin mukaan sen johdosta, että yhtiön
hanke katsottiin alueen elinkeinorakennetta olennaisesti parantavaksi
hankkeeksi.

Kauppa- ja teollisuusministeriön yrityskehitysosaston kokouksessa
23.9.1991 oli käsitelty nämä hakemukset. Yrityskehitysosasto
oli päättänyt esittää Suomen Kipso Oy:lle myönnettäväksi
investointiavustusta 25 %:n mukaan ja käynnistysavustusta
30 %:n mukaan. Kankaanpään kaupungille osasto oli päättänyt
esittää myönnettäväksi investointiavustusta 25 %:n mukaan. Sen
jälkeen hakemukset oli käsitelty 27.9.1991 pidetyssä yritystoiminnan
aluetukineuvottelukunnan kokouksessa. Neuvottelukunta
oli päättänyt puoltaa avustusten myöntämistä Suomen Kipso
Oy:lle ja Kankaanpään kaupungille yrityskehitysosaston esitysten
mukaisesti.

Hakemusasiat oli ratkaistu samanaikaisesti erään kolmannen
asian kanssa kauppa- ja teollisuusministeriön 27.9.1991 tekemällä
päätöksellä, jonka esittelijänä oli ollut toimistopäällikkö
Heikki Vesa ja ratkaisijana kauppa- ja teollisuusministeri
Kauko Juhantalo. Päätöksellä oli esitysten mukaisesti
myönnetty yritystoiminnan aluetuesta annetun lain nojalla Suomen
Kipso Oy:lle investointiavustusta 4 450 000 markkaa ja
käynnistysavustusta 360 000 markkaa sekä Kankaanpään kaupungille
investointiavustusta 3 428 000 markkaa.

Suomen Kipso Oy:n hakemuksen liiteasiakirjoista ilmenee, että
yhtiön toimitusjohtaja A:lla on osakeomistukseen perustuva
määräysvalta kohdassa 3.4. selostetussa Juhantalon selvityksessä
mainitussa, teollisuushallin urakoitsijana toimineessa
yhtiössä Espoon Investra Oy.

3.2 Kankaanpään kaupungilta hankitut selvitykset

Kankaanpään kaupunginkansliasta on saatu jäljennös kaupunginhallituksen
ja -valtuuston kokousten pöytäkirjoista niiltä
osin kuin kokouksissa oli käsitelty kysymyksessä olevaa teollisuushallihanketta.

Kaupunginhallituksen 17.6.1991 pidetyssä kokouksessa kaupunginhallitus
oli tehnyt periaatepäätöksen teollisuushallin rakentamisesta.
Kaupunginhallituksen kokouksissa 18.6., 15.7.,
5.8., 12.8., 19.8. sekä 26.8.1991 oli edelleen käsitelty
hankkeeseen liittyviä asioita, muun muassa kaupungin ja Suomen
Kipso Oy:n kesken solmittavaa sopimusta sekä hankkeen rahoitus-
ja vakuusjärjestelyjä. Kaupunginhallituksen kokouksessa
26.8.1991 oli päätetty, että teollisuushallin tontilla voitiin
välittömästi ryhtyä maanrakennustöihin. Teollisuushallin rakennuttamiseen
liittyvien asioiden hoitaminen oli päätetty antaa
Kankaanpään Yrityspalvelu Oy:n tehtäväksi. Kokouksessa
30.9.1991 kaupunginhallitus oli osaltaan vahvistanut tehdyn
urakkasopimuksen siihen liitettyine maksuerätaulukkoineen.

Kankaanpään kaupunginvaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa
Juhantalo oli ollut läsnä kahdessa edellä mainituista kokouksista,
nimittäin 17.6. ja 30.9.1991 pidetyissä.

Kankaanpään kaupunginvaltuusto oli kokouksessaan 26.8.1991 hyväksynyt
Kankaanpään kaupungin ja Suomen Kipso Oy:n kesken
tehdyn 20.8.1991 allekirjoitetun sopimuksen teollisuushallin
rakentamisesta, vuokraamisesta ja lunastamisesta. Valtuusto
oli myös hyväksynyt hankkeeseen liittyvät vakuusjärjestelyt ja
päättänyt kiinteistökiinnitysten hakemisesta kysymyksessä olevaan
tonttiin. Juhantalo ei ollut ollut läsnä kokouksessa,
vaan puhetta oli johtanut valtuuston II varapuheenjohtaja.

Kaupunginhallitus ei ollut tehnyt erillistä päätöstä yritystoiminnan
aluetuen hakemisesta, mutta tämä oli sisältynyt vakuusjärjestelyjä
koskeneisiin suunnitelmiin ja neuvotteluihin.
Kaupunginhallitus oli kaupunginjohtaja Unto Kuivasen ja kaupunginkamreeri
Veli Saarisen allekirjoittamalla 4.7.1991 päivätyllä
hakemuksella hakenut investointiavustusta, niin kuin
edellä 3.1. jaksossa on selostettu.

3.3 Suomen Kipso Oy:n toimittamat selvitykset

Suomen Kipso Oy on omatoimisesti lähettänyt tänne 24.6.1992
päivätyn lähetteen mukana eräitä asiakirjajäljennöksiä, jotka
valaisevat yhtiön Becco Oy:ltä tekemää valmisbetonin hankintaa.

Selvityksistä ilmenee, että teollisuushallin rakentamiseen oli
hankittu valmisbetonia pyytämällä ensin kirjalliset tarjoukset
niiltä kahdelta betoniyritykseltä, jotka toimivat paikkakunnalla
eli Kankaanpäässä. Hankinta oli suoritettu näistä edullisemman
tarjouksen tehneeltä Becco Oy:ltä. Betonin hankintahinta
kaikkiaan oli ollut noin 297 000 markkaa.

Yhtiön toimitusjohtaja A on pyynnöstä toimittanut 1.9.1993
kirjallisesti tänne eräitä täydentäviä tietoja kysymyksessä
olevasta betonihankinnasta. A kertoo, että tarjouskilpailu oli
järjestetty mahdollisten kankaanpääläisten yritysten kesken,
joita olivat Kankaanpään Betoni ja Elementti Oy sekä Becco Oy.
Tarjouskäsittely oli ollut tavanomainen. Koska kyseessä oli
ollut rakentamisen kokonaiskustannuksiin nähden pieni hankinta,
hankintapäätös oli tehty vastaavan mestarin, Helsingistä
olevan rakennusmestari B:n toimesta. Betonin hintataso oli ollut
tavanomainen.

A on vielä lausunut, että Juhantalo tai hänen edustajansa ei
ollut ollut yhteydessä Suomen Kipso Oy:hyn. Urakoitsijan taholla
ei silloin ollut edes tietoa Juhantalon yhteydestä Becco
Oy:hyn tai muihin yrityksiin. A:n mukaan Juhantalolla ei millään
lailla ollut ollut vaikutusta kysymyksessä olevan teollisuushallin
rakentamiseen.

Teollisuushallin rakennustyömaalla vastaavana työnjohtajana
toiminut rakennusmestari B on asiaa häneltä puhelimitse tiedusteltaessa
osaltaan kertonut betonin hankinnasta samoin A.
Juhantalo ei ollut millään tavoin puuttunut asiaan. B:n kertoman
mukaan toiselta Kankaanpäässä toimineelta betoniasemalta
eli Kankaanpään Betoni ja Elementti Oy:ltä oli hankittu rakennustyössä
tarvitut sokkelielementit. Tämä hankinta oli hinnaltaan
ollut lähes samaa suuruusluokkaan kuin Becco Oy:ltä tehty
betonin hankinta. Betonin hankinnan osuus koko rakennusurakasta
oli ollut varsin pieni.

3.4 Juhantalon selvitys

Juhantalo on toimittanut tänne oikeuskanslerille osoittamansa
21.8.1992 päivätyn selvityksen, joka kuuluu seuraavasti.

"Pyytämänänne selvityksenä koskien epäiltyä esteellisyyttä
tehdessäni kauppa- ja teollisuusministerinä 27.9.1991 päätöksen
eräiden avustusten myöntämisestä Kankaanpään kaupungille
ja Suomen Kipso Oy -nimiselle yhtiölle teollisuushallin rakentamista
varten esitän, liittäen oheen toimistopäällikkö Heikki
Vesan antaman selvityksen, kunnioittavasti seuraavaa:

Esteellisyyttä koskeva epäilys on herätetty ilmeisesti sen
johdosta, että avustuspäätöksen tekemisen jälkeen on Kipso
Oy:n hallin rakentamisessa urakoitsijana toiminut Espoon Investra
Oy pyytänyt muiden ohella myös omistamaltani yhtiöltä
Becco Oy:ltä tarjousta betonin toimittamisesta teollisuushallin
rakentamiseen ja tarjouskilpailun perusteella urakoitsija
on tilannut betonin Becco Oy:ltä. Kysymys on herätetty osittain
ehkä myös sen seurauksena, että rakennushanke toteutettiin
juuri kotikaupungissani Kankaanpäässä. On ilmeisesti katsottu,
että päätöksentekijän olisi pidättäydyttävä päätöksenteosta,
jos hänen yritykseltään saatetaan pyytää hankkeeseen
liittyvää tarjousta. Päätöksentekijälle itselleen tai hänen
yritykselleen tulevana hallintomenettelylain 10 §:ssä tarkoitettuna
esteellisyyden muodostavana erityisenä hyötynä olisi
siten se mahdollisuus, että yritykseltä saatetaan pyytää tarjousta.

Esillä olevassa asiassa on mielestäni ensinnäkin selvää, että
tehdyn päätöksen perusteella ei minulla eikä yritykselläni ollut
odotettavissa mitään hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin
2 tai 5 kohdassa tarkoitettua erityistä hyötyä, johon tässä
asiassa on esteellisyysperusteena viitattu. Pelkkä mahdollisuus,
että yritykseltä saatetaan pyytää tarjousta, ei mielestäni
yleisesti voi olla laissa tarkoitettu odotettavissa
oleva erityinen hyöty. Päätöstä tehdessäni en millään tavalla
pitänyt asiaa sellaisena, että siitä olisi odotettavissa itselleni
erityistä hyötyä. Todettakoon, että betonitoimituksen
osuus osoittautui noin 2 %:ksi hallin rakentamiskustannuksista;
varsinaista yrittäjävoittoa ei tällaisesta hankinnasta nykyisinä
aikoina juuri jää. - Jos kuitenkin katsotaan, että
päätöksentekijän olisi jäävättävä itsensä pelkästään edellä
mainitun mahdollisuudenkin perusteella, herää mielestäni vaikeita
rajanveto-ongelmia: olisiko jääviys ulotettava koskemaan
kaikkia teoreettisia tilanteita, joissa päätöksentekijä voi
myöhemmin, vaikka välillisestikin, tulla tekemisiin päätöksen
kohteena olevan asian kanssa. Tällainen tulkinta voisi johtaa
sellaiseen epäterveeseen käytäntöön, että päätöksenteosta pidättäydytään
asioissa, joissa päätöksentekijän puolueettomuuden
ei millään tavalla voi katsoa vaarantuvan.

Selvityspyynnössä on myös viitattu hallintomenettelylain
10 §:n 1 momentin 6 kohtaan, jonka mukaan virkamies on esteellinen,
jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä
syystä vaarantuu. Minun on vaikeaa mieltää, mikä olisi
se jokin "muu erityinen syy", joka olisi vaarantanut puolueettomuuteni
kyseisessä asiassa. Käsiteltäessä hallin rakentamista
aikanaan Kankaanpään kaupunginvaltuustossa, ilmoitin olevani
valtuutettuna esteellinen sillä perusteella, että sama asia
ilmeisesti tulisi ratkaistavakseni kauppa- ja teollisuusministeriössä.
Saman asian käsittelemiseen muussa viranomaisessa
osallistumistahan voitaisiin ehkä tietyissä tilanteissa pitää
tällaisena esteellisyyden aiheuttavana muuna erityisenä syynä.

Esteellisyyskysymys ei ollut päätöstä allekirjoittaessani mielessäni
ehkä myöskään sen takia, että päätös oli kaikin puolin
tavanomainen rutiinipäätös. Niin kuin selvityspyynnössäkin todetaan,
päätös avustusten myöntämisestä tehtiin sen tavanomaisen
viranomaisvalmistelun pohjalta, jota näissä asioissa noudatetaan.
Päätös oli asianomaisen piiritoimiston ja ministeriön
yrityskehitysosaston ehdotusten mukainen. Asian rutiininomaisuutta
kuvannee myös se, että kyseisen päätöksen kaltaiset
pienehköt avustukset on nyttemmin siirretty ministeriöstä piiriviranomaisten
ratkaistaviksi."

3.5 Toimistopäällikkö Heikki Vesan selvitys

Kauppa- ja teollisuusministeriön yrityskehitysosaston yritysrahoitustoimiston
päällikkö, teollisuusneuvos Heikki Vesa on
10.7.1992 päivätyssä selvityksessään esittänyt seuraavaa.

Suomen Kipso Oy:n ja Kankaanpään kaupungin investointi- ja
käynnistysavustushakemusten käsittelyn osalta Vesa on viitannut
edellä kohdassa 3.1. selostettuun 23.6.1992 päivättyyn
muistioon.

Päätösten esittely ministerille investointi- ja käynnistysavustusten
osalta tapahtui ns. koontilistalla, johon tehtiin
ministerin ja esittelijän allekirjoitukset. Koontilistan liitteinä
olivat hakijoille päätöksistä menevät ilmoituskirjeet,
joissa oli ainoastaan esittelijän nimi.

Tarkasteltavana olevien avustusasioiden esittely oli tapahtunut
edellä esitetyn mukaisesti siten, että välittömästi yritystoiminnan
aluetukineuvottelukunnan myönteisen lausunnon
jälkeen oli päätöstiedot syötetty atk-rekisteriin ja tulostettu
koontipäätös sekä ilmoituskirjeet. Vesa oli kirjoittanut
nimensä koontipäätökseen ja ilmoituskirjeisiin ja toimittanut
nämä asiakirjat sisäisessä postissa ministerin allekirjoitettaviksi.
Vesa ei ollut käynyt mainittujen tapausten osalta mitään
keskusteluja ministerin kanssa.

Vesa on lausunut, ettei hän ollut voinut tietää ministerin
mahdolliseen esteellisyyteen liittyviä kysymyksiä, koska hänen
tiedossaan ei ollut ollut, että ministerin omistama yhtiö olisi
mukana tarjouskilpailussa, joka koski teollisuushalliin rakennusaineena
tarvittavaa betonia. Tietoa siitä, mitkä tahot
tulisivat rakentamaan tai toimittamaan rakennusmateriaalin investointiavustuksilla
tuettuihin teollisuushalleihin, ei näitä
avustushakemuksia koskevissa yritystutkimuslausunnoissa yleensä
ollut eikä tämä myöskään yleensä ollut yritystutkijan tiedossa.

3.6 Juhantalon ministerikausi

Juhantalo on ollut valtioneuvoston jäsenenä ja kauppa- ja
teollisuusministerinä aikavälin 26.4.1991 - 3.8.1992.

4 RATKAISU

4.1 Säännökset

4.1.1 Yritystoiminnan aluetukea koskevat säännökset

Tarkastelun kohteena olevista valtion avustuksista säädetään
yritystoiminnan aluetuesta 29.12.1988 annetussa laissa
(1297/88) ja 27.1.1989 annetussa asetuksessa (82/89). Lain
1 §:n mukaan näitä avustuksia voidaan myöntää aluepolitiikasta
annetussa laissa (1168/88) tarkoitetulla ensimmäisellä, toisella
ja kolmannella perusvyöhykkeellä (kehitysalue) sekä neljännellä
perusvyöhykkeellä yritystoiminnan edistämiseksi.
Laissa tarkoitettuja avustuksia ovat investointiavustus, käynnistysavustus
ja kehittämisavustus.

Aluepolitiikasta annetun lain (1168/88) 8 §:n mukaan kunnat
määrätään neljään perusvyöhykkeeseen aluepoliittisten toimenpiteiden
suuntaamista ja porrastamista varten. Ensimmäinen,
toinen ja kolmas perusvyöhyke muodostavat kehitysalueen. Perusvyöhykkeistä
ja tukialueista annetun valtioneuvoston päätöksen
(1373/88) mukaan Kankaanpää kuuluu kolmannen perusvyöhykkeen
B-tukialueeseen. Eräiden kuntien ja kunnan osien määräämisestä
erityisalueiksi annetun valtioneuvoston päätöksen
(970/90) mukaan Kankaanpää oli vuodeksi 1991 määrätty erityisalueeksi.

Yritystoiminnan aluetuesta annetun lain 8 §:n mukaan investointiavustusta
voidaan myöntää kolmannella perusvyöhykkeellä
enintään 25 % arvioitujen hyväksyttävien kustannusten kokonaismäärästä.
Lain 9 §:ssä säädetään, että erityisalueella
voidaan tämän prosenttiosuuden yläraja ylittää enintään 10
prosenttiyksiköllä.

Saman lain 13 §:n mukaan käynnistysavustus 1. käynnistysvuodelta
kolmannen perusvyöhykkeen tukialueella B on enintään
30 % hyväksyttävistä palkkakustannuksista. Lain 14 §:ssä säädetään,
että erityisalueella voidaan prosenttiosuuden yläraja
ylittää enintään 20 prosenttiyksiköllä.

Lain 22 §:n 1 momentin mukaan avustuksia koskevia asioita käsittelee
kauppa- ja teollisuusministeriö sekä teollisuuspiiri.
Saman pykälän 2 momentin mukaan periaatteellisesti tärkeissä
tai huomattavia avustuksia koskevissa asioissa toimii kauppa- ja
teollisuusministeriön apuna neuvoa-antavana elimenä valtioneuvoston
asettama yritystoiminnan aluetukineuvottelukunta.
Lain 23 §:ssä säädetään, että avustushakemus on toimitettava
asianomaisen teollisuuspiirin piiri- tai paikallistoimistoon.
Avustuksen myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö sekä, niin
kuin asetuksella säädetään, teollisuuspiiri.

Yritystoiminnan aluetuesta annetun asetuksen (82/89) 2 §:stä
ilmenee, että tarkasteltavana olevassa tapauksessa toimivalta
avustusten myöntämiseen kuului kauppa- ja teollisuusministeriölle.

4.1.2 Esteellisyyttä koskevat säännökset

Esteellisyyttä hallintoasioissa koskevat yleissäännökset ovat
hallintomenettelylaissa (598/82). Lain 10 §:ssä luetellaan
viisi yksilöityä esteellisyysperustetta, joita täydentää esteellisyyttä
koskeva yleislauseke.

Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 2 kohdan ns. intressijääviä
koskevan säännöksen mukaan virkamies on esteellinen,
jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai
vahinkoa hänelle tai hänen lähisukulaiselleen. Saman momentin
5 kohdassa säädetään ns. yhteisöjäävistä, että virkamies on
esteellinen, jos hän on hallituksen tai siihen rinnastettavan
toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa
asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa
laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle
asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.

Yksilöityjä esteellisyysperusteita täydentää momentin 6 kohdassa
säännelty yleislauseke, jonka mukaan virkamies on esteellinen
myös, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta
erityisestä syystä vaarantuu.

Hallintomenettelylain 11 §:ssä säädetään esteellisyyden vaikutuksesta,
että esteellisenä ei saa käsitellä asiaa eikä olla
läsnä sitä käsiteltäessä, paitsi milloin esteellisyys asian
laadun vuoksi ei voi vaikuttaa ratkaisuun tai asian käsittelyä
ei voida lykätä.

4.1.3 Ministerin oikeudellista vastuuta koskevat säännökset

Hallitusmuodon 43 §:n 1 momentissa säädetään, että valtioneuvoston
jäsenet ovat virkatoimistaan eduskunnalle vastuunalaiset.
Säännöksessä tarkoitettu vastuu on toisaalta poliittista
ja toisaalta oikeudellista.

Ministerin oikeudellinen vastuu on rangaistusvastuuta, jonka
edellytyksistä ja toteuttamismenettelystä säädetään eduskunnan
oikeudesta tarkastaa valtioneuvoston jäsenten ja oikeuskanslerin
sekä eduskunnan oikeusasiamiehen virkatointen lainmukaisuutta
annetussa laissa (274/22) eli ns. ministerivastuulaissa.
Valtioneuvoston jäsen voidaan panna syytteeseen ainoastaan
sellaisesta virkatoimintaan liittyvästä lainvastaisesta menettelystä,
jota tarkoitetaan ministerivastuulain 7 §:ssä. Syytettä
ministeririkoksesta ajetaan valtakunnanoikeudessa, josta
säädetään hallitusmuodon 59 §:ssä (1221/90) ja valtakunnanoikeudesta
annetussa laissa (273/22). Syyte ministeriä vastaan
valtakunnanoikeudessa voidaan nostaa joko eduskunnan tai tasavallan
presidentin tekemällä päätöksellä.

Ministerin oikeudellisen vastuun edellytykset on säännelty ministerivastuulain
7 §:ssä. Tämän lainkohdan mukaan on lainvastaisena
menettelynä, josta valtioneuvoston jäsen voidaan panna
syytteeseen, pidettävä:

jos hän virkatoimessaan on ollut avullisena ilmeiseen laittomuuteen
tahi sitä edistänyt,

jos hän maan ilmeiseksi vahingoksi on tahallansa väärinkäyttänyt
virka-asemaansa, mikä menettely on katsottava virkarikokseksi,
tai

jos hän muuten jossakin virkatoimessaan on selvästi lainvastaisesti
menetellyt.

Ministerivastuulain 7 §:ssä on siten määritelty kolme vaihtoehtoista
ministeririkoksen tekomuotoa. Näistä voi sovellettavaksi
tulla lähinnä vain viimeksi mainittu kolmas vaihtoehto
silloin, kun on kysymys ministeriä koskevien esteellisyyssäännösten
vastaisen menettelyn oikeudellisesta arvioimisesta tarkasteltavana
olevan kaltaisessa tapauksessa. Tämä on todettu
mm. perustuslakivaliokunnan mietinnössä nro 5/1993 vp., joka
on annettu Juhantalon virkatoimen lainvastaisuudesta tehtyä
muistutusta koskeneessa asiassa.

Ministerivastuulain 7 §:ssä määritellyn kolmannen tekomuodon
toteutuminen edellyttää, että ministeri on menetellyt lainvastaisesti,
että hän on tehnyt sen "jossakin virkatoimessaan" ja
että menettely on ollut "selvästi" lainvastainen. Rangaistava
menettely voi olla joko tahallinen tai tuottamuksellinen.

4.1.4 Oikeuskanslerin valvontavaltaa koskevat säännökset

Oikeuskanslerin tehtävistä valtioneuvoston ja valtioneuvoston
jäsenten menettelyn laillisuuden valvonnassa säädetään hallitusmuodon
47 §:n 1 momentissa. Lainkohdan mukaan oikeuskanslerin
tulee, jos valtioneuvosto taikka valtioneuvoston jäsen
virkatoimessaan menettelee lainvastaisesti, tehdä siitä huomautus
ja samalla ilmoittaa, mikä siinä on lainvastaista. Jos
lainvastaisuus on sellainen, että valtioneuvoston jäsen voidaan
siitä panna syytteeseen valtakunnanoikeudessa, oikeuskanslerin
tehtävänä on antaa tästä kertomus tasavallan presidentille.

Jos oikeuskansleri tutkittavanaan olevassa asiassa joutuu harkitsemaan,
tulisiko ministerin menettelystä antaa hallitusmuodon
47 §:ssä tarkoitettu kertomus tasavallan presidentille,
kannanotto perustuu vastaaviin kriteereihin kuin syyteharkinnassa
yleensä.

Hallitusmuodon 47 §:n 1 momentin säännös oikeuskanslerin huomautuksesta
valtioneuvoston jäsenelle ja käsityksensä merkityttämisestä
valtioneuvoston pöytäkirjaan koskee tilanteita,
joissa huomautuksen tarkoituksena on saada lainvastainen menettely
oikaistuksi. Perustuslakivaliokunta on mietinnössään
nro 23/1986 vp. käsitellyt kysymystä oikeuskanslerin oikeudesta
antaa ministerille huomautus muutoin kuin silloin, kun sillä
pyritään saamaan oikaisu aikaan. Perustuslakivaliokunnan
mietinnössä todetaan, että tämä koskee erityisesti sellaisia
virkatoimia, joihin valtioneuvoston jäsen ryhtyy asianomaisen
ministeriön päällikkönä valtioneuvoston istuntojen ulkopuolella.

Perustuslakivaliokunta lausuu mietinnössä (s.2) mm. seuraavaa:
"Perustuslakivaliokunta katsookin hallitusmuodon 47 §:ssä säädetyn
valvonnan yleisestä tarkoituksesta johtuvan, että oikeuskanslerin
harjoittama valtioneuvoston jäsenten virkatointen
laillisuusvalvonta ei menettelymuodoiltaan ja reagointitavoiltaan
ole erilainen sen mukaan, tapahtuuko valvonta jälkikäteen
tai onko lainvastaisen menettelyn oikaiseminen enää
mahdollista. Näin ollen oikeuskansleri voi laillisesti tehdä
huomautuksen valtioneuvoston jäsenen virkatoimen lainvastaisuudesta
myös jälkikäteen samoin kuin sellaisessakin tapauksessa,
jossa oikaisua ei enää voida saada aikaan."

Oikeuskanslerin ohjesäännössä (1697/92) on yksityiskohtaisemmat
säännökset niistä toimenpiteistä, joihin oikeuskanslerilla
on valta ryhtyä, jos havaitaan hänen valvontavaltaansa kuuluvan
virkamiehen tai muun henkilön menetelleen lain tai virkavelvollisuutensa
vastaisesti. Ohjesäännön 8 §:n 3 momentissa
säädetään, että oikeuskansleri voi antaa huomautuksen, jos
virhe on sen laatuinen, ettei se edellytä syyte- tai kurinpitotoimia.

4.2 Kysymyksessä olevien avustusasioiden käsittelyvaiheet

Tarkasteltavina olevat Kankaanpään kaupungin ja Suomen Kipso
Oy:n tekemiä avustushakemuksia koskevat asiat liittyivät
asiallisesti läheisesti yhteen. Viimeksi mainitun yhtiön hanke
kipsilevytehtaan perustamisesta saattoi toteutua Kankaanpäässä
ilmeisesti vain sillä edellytyksellä, että kaupunki myötävaikutti
teollisuustilojen rakentamiseen. Näitä hakemusasioita
oli käsitelty rinnan sekä piiritoimistossa että kauppa- ja
teollisuusministeriössä tapahtuneessa valmistelussa. Ne oli
myös ratkaistu samanaikaisesti perättäisinä asioina. Asioiden
keskinäinen yhteys on otettava huomioon myös esteellisyyskysymystä
harkittaessa.

Hakemusasioita oli valmisteltu sekä piiritoimistossa että ministeriössä
tavanomaiseen tapaan normaaleina hakemusasioina.
Kummankin hakemuksen osalta ministeriössä tapahtuneessa valmistelussa
oli päädytty ehdottamaan alempia avustusprosentteja
ja vastaavasti alempia avustusmääriä kuin mitä hakemuksissa
oli pyydetty ja piiritoimisto oli ehdottanut. Yritystoiminnan
aluetukineuvottelukunta oli puoltanut hakemusten hyväksymistä
ministeriön yrityskehitysosaston ehdottaman suuruisina.

Hakemusasiat oli käsitelty ja ratkaistu yritystoiminnan aluetuesta
annetussa laissa ja asetuksessa säädetyssä järjestyksessä
ja laissa säänneltyjen avustusprosenttimäärien puitteissa.
Molemmat myönnetyt avustukset alittivat prosenttimääriltään
laissa säännellyt enimmäisosuudet. Markkamääriltään avustukset
eivät olleet poikkeuksellisia.

Saadun selvityksen mukaan ministeri Juhantalo ei ollut pyrkinyt
vaikuttamaan kysymyksessä olevien avustusasioiden käsittelyyn
taikka esittelyyn tai tämän sisältöön.

4.3 Yleisiä näkökohtia esteellisyydestä

4.3.1 Esteellisyyssäännöstön tarkoitusperät

Hallintomenettelyä koskevilla esteellisyyssäännöksillä pyritään
turvaamaan hallintoasian käsittelyn ja ratkaisemisen
puolueettomuus. Virkamiesten esteellisyyttä koskevilla säännöksillä
on kahtalainen merkitys: Toisaalta niillä estetään
henkilön myötävaikutus asian käsittelyyn tai ratkaisuun sellaisissa
tapauksissa, joissa voidaan arvella epäasiallisten
henkilökohtaisten sivuvaikuttimien mahdollisesti ohjaavan hänen
toimintaansa. Toisaalta esteellisyyssäännöksillä pyritään
lisäämään yleisön luottamusta siihen, että hallintoasian käsittelyyn
ja ratkaisemiseen vaikuttavat vain hyväksyttävät
asialliset perusteet.

Nykyaikaisessa oikeusvaltiossa viimeksi mainittu näkökohta on
entistä korostuneempi. Hallinnon tarkoitusperien saavuttamisen
kannalta on olennaista, että kansalaiset voivat luottaa hallintotoiminnan
puolueettomuuteen ja asiallisuuteen. Tämän johdosta
ei riitä se, että virkamies omasta mielestään toimii
puolueettomasti. Hallintoasioiden käsittelyyn myötävaikuttavien
virkamiesten tulee myös yleisön silmin nähtynä menetellä
siten, ettei puolueettomuutta ole aihetta epäillä.

4.3.2 Esteellisyyssäännöksiä koskevia tulkintanäkökohtia

Hallintomenettelylain esteellisyyssäännökset koskevat monentyyppisiä
hallintoasioita, ja säännöksiä muotoiltaessa on jouduttu
ottamaan huomioon useita esteperustetyyppejä. Tämän johdosta
nämä sinänsä yksityiskohtaiset säännökset sisältävät
eräitä tulkinnanvaraisia kohtia. Sellaisia ovat 10 §:n 1 momentin
intressijääviä koskevan 2 kohdan vaatimus siitä, että
odotettavissa on "erityistä hyötyä tai vahinkoa", ja yhteisöjääviä
koskevaan 5 kohtaan sisältyvä määräys "tai siihen rinnastettavan
toimielimen jäsenenä".

Tulkintaongelmia on aiheuttanut erityisesti momentin 6 kohtaan
sisältyvä yleislauseke. Sen ottamista säännökseen on hallintomenettelylain
valmisteluvaiheissa perusteltu sillä, että on
mahdotonta määritellä yleispätevästi kaikkia tilanteita, joissa
virkamiehen suhde asiaan tai asianosaiseen on sellainen,
että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.

Hallituksen esityksessä nro 88/1981 hallintomenettelylaiksi
lausutaan yleislausekkeen osalta säännösehdotuksen erityisperusteluissa
seuraavaa (s.23): "Kun tämän perusteen mukainen
esteellisyys syntyisi vain, jos luottamus virkamiehen puolueettomuuteen
vaarantuu erityisen syyn vuoksi, olisi säännösehdotuksessa
tarkoitetun tällaisen syyn oltava yleensä myös
ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan
vaikutuksen oltava suunnilleen samanasteinen kuin erityisesti
määritellyissä esteellisyysperusteissa. Näin ollen yleislauseketta
sovellettaessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota
esteellisyyden noudattamiseen siten, että kansalaisten luottamus
virkamiesten puolueettomuuteen vahvistuisi ja etteivät
virkamiehet toisaalta voisi jäävätä itseään sellaisten syiden
nojalla, jotka ovat esteellisyyden kannalta epäolennaisia."
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on em. lausunnossaan (s.14)
niin ikään korostanut yleisön luottamusta koskevan näkökohdan
merkitystä.

Hallituksen esitykseen sisältyvän edellä toistetun perustelulausuman
lopussa viitataan seikkaan, joka on vastanäkökohtana
otettava huomioon esteellisyyskysymyksiä harkittaessa. Virkamies
on pääsääntöisesti velvollinen käsittelemään tehtäviinsä
kuuluvat asiat eikä hän voi vetäytyä asiasta esimerkiksi sen
johdosta, että se on henkilökohtaisesti hänelle epämiellyttävä
tai että siihen liittyy virkamiehen henkilökohtaisen arvomaailman
kannalta kielteisiä näkökohtia. Virkamies ei saa vetäytyä
käsittelemästä asiaa vetoamalla väitettyyn esteellisyyteen
silloin, kun esteperustetta objektiivisesti arvioiden ei
ole käsillä. Tämä koskee myös valtioneuvoston jäsentä.

Esteellisyyskysymyksissä jää selvien esteellisyystilanteiden
ja jäävittömyystilanteiden väliin tulkinnanvaraisten tapausten
muodostama eräänlainen harmaa vyöhyke. Esteellisyyssäännösten
tarkoitusperistä johtuen virkamiehen itsensä on pyrittävä tekemään
esteellisyyttään koskeva arvio objektiivista mittapuuta
käyttäen.

4.3.3 Valtioneuvoston jäsenen esteellisyydestä

Hallintomenettelylain esteellisyyssäännöksiä on lain 10 §:n 3
momentin perusteella sovellettava myös valtioneuvoston jäseneen
hänen käsitellessään ja ratkaistessaan ministeriössä hallintoasioita.
Tämä todetaan muun muassa perustuslakivaliokunnan
mietinnössä nro 5/1990 vp. hallituksen toimenpiteistään
vuonna 1988 antaman kertomuksen johdosta. Mietinnössä on laajahko
jakso valtioneuvoston jäsenen esteellisyydestä. Perustuslakivaliokunta
lausuu esteellisyyssäännösten merkityksestä:
"Esteellisyysperiaatteen noudattamisen keskeisiä tarkoitusperiä
valtioneuvostossa ja ministeriöissä on vaalia yleisön
luottamuksen ylläpitämistä ministereiden toiminnan tasapuolisuuteen.
Tältä kannalta hallintomenettelylain esteellisyyssäännösten
soveltaminen valtioneuvoston jäseniin on perusteltua."

Perustuslakivaliokunta on ottanut kantaa ministerin esteellisyyttä
koskeviin ongelmiin myös edellä kohdassa 4.1.3. mainitussa,
Juhantalon virka-aseman väärinkäyttöä koskeneessa mietinnössä
nro 5/1993 vp. Valiokunta on mietinnössään korostanut
esteellisyyssäännösten soveltamisen ja tulkinnan osalta sitä
näkökohtaa, että ministerin henkilökohtaisten taloudellisten
sidonnaisuuksien johdosta saattaa ministerille kuuluvien tehtävien
hoitamisessa syntyä tilanteita, jotka ovat omiaan horjuttamaan
yleisön luottamusta hänen puolueettomuuteensa asiassa.
Valiokunta lausuu tässä yhteydessä (s.14): "Mainittu yleisön
luottamusta koskeva näkökohta vaikutti hyvin keskeisesti
hallintomenettelylain esteellisyyssääntelyn sisältöön, ja tarkoituksena
oli suojata tätä luottamusta."

4.4 Ministeri Juhantalon esteellisyyttä koskeva kysymys

Kankaanpään kaupungin ja Suomen Kipso Oy:n tekemillä avustushakemuksilla
on ollut läheinen asiayhteys toisiinsa, niin kuin
edellä olen todennut. Tarkastelen esteellisyyden osalta ensin
kumpaakin niistä erikseen, mutta sen jälkeen myös niiden yhteisvaikutusta.

4.4.1 Kankaanpään kaupungin hakemusasia

Harkittaessa ministeri Juhantalon mahdollista esteellisyyttä
Kankaanpään kaupungin avustushakemusta ratkaistaessa on lähtökohtaisesti
todettava, että Juhantalo kysymyksessä olevana aikana
on ollut Kankaanpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Juhantalo ei kuitenkaan ole osallistunut ennen avustushakemusten
ratkaisemista pidettyihin valtuuston istuntoihin, joissa
teollisuushallin rakentamista koskevaa asiaa olisi käsitelty.
Esteellisyyttä ei siten tällä perusteella ole ollut avustushakemusten
ratkaisuhetkellä.

Kunnallislain 64 §:n 3 momentin (388/81) mukaan on kunnanhallituksen
kokouksesta ilmoitettava kunnanhallituksen johtosäännössä
määrätyllä tavalla myös kunnanvaltuuston puheenjohtajalle.
Saman lainkohdan mukaan kunnanvaltuuston puheenjohtajalla
on oikeus olla saapuvilla kunnanhallituksen kokouksessa ja hän
saa siinä ottaa osaa keskusteluun eli asian käsittelyyn, mutta
hänellä ei ole äänioikeutta eli oikeutta osallistua varsinaiseen
päätöksentekoon.

Kankaanpään kaupunki oli 5.7.1991 jättänyt kauppa- ja teollisuusministeriön
yrityspalvelun Porissa sijaitsevaan Satakunnan
piiritoimistoon hakemuksen investointi- ja käynnistysavustuksen
saamiseksi yritystoiminnan alueellisena tukena. Kankaanpään
kaupungin tarkoituksena oli teollisuushallin rakentaminen
tuotantotiloiksi kipsilevyvalmistusta varten. Hakemuksen olivat
allekirjoittaneet kaupungin puolesta kaupunginjohtaja ja
kaupunginkamreeri. Vaikkakin Kankaanpään kaupungin ja Suomen
Kipso Oy:n välisen sopimuksen tekeminen teollisuushallin rakentamisesta,
vuokraamisesta ja lunastamisesta sekä mainittujen
sopimusosapuolten väliseen yhteistyösopimukseen liittyvät
vakuusjärjestelyt ovat kuuluneet Kankaanpään kaupunginvaltuuston
päätettäviin asioihin, tässä tarkoitetun aluetukihakemuksen
tekeminen on kuulunut kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajan
toimivaltaan.

Kaupunginhallitus oli käsitellyt asiaa 17.6. ja 27.9.1991 välisenä
aikana useissa kokouksissa. Juhantalo ei ollut ollut
niissä saapuvilla, paitsi pöytäkirjamerkinnän mukaan 17.6.1991
pidetyssä kaupunginhallituksen kokouksessa, jossa tehtiin periaatepäätös
teollisuushallin rakentamisesta. Pöytäkirjan mukaan
kaupunginhallitus oli ollut asiasta yksimielinen lyhyessä
kokouksessa, jossa ainoana asiakysymyksenä oli kyseisen periaatepäätöksen
tekeminen.

Tarkasteltaessa oikeudelliselta kannalta kunnanvaltuuston puheenjohtajan
asemaa voidaan ensinnäkin todeta, että kunnallislain
edellä mainittu säännös, jonka mukaan hänet on kutsuttava
samalla tavoin kuin kunnanhallituksen jäsenet jokaiseen kunnanhallituksen
kokoukseen, merkitsee samalla sitä, että hänelle
lähetetään ennakolta tiedoksi se aineisto, minkä kunnanhallitukset
jäsenet saavat asiassa. Kunnanvaltuuston puheenjohtajalla
on siten mahdollisuus olla varsin hyvin perillä siitä,
mitä kunnanhallitus tulee käsittelemään ja mistä se tulee kussakin
kokouksessa päättämään.

Puheoikeuden käyttämiseen taas sisältyy mahdollisuus suullisesti
vaikuttaa sen ratkaisun syntymiseen, johon kunnanhallitus
kussakin tapauksessa päätyy. Tässä kohden kunnanvaltuuston
puheenjohtajalla on tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus ratkaisuun,
vaikka hän ei ole päättävän toimielimen jäsen. Kunnanvaltuuston
puheenjohtaja seuraa kunnanhallituksen työskentelyä
nimenomaan asemansa nojalla ja hänen mielipiteilleen annettaneen
siten huomattava merkitys myös asiasta päätettäessä.

Harkittaessa Juhantalon mahdollista esteellisyyttä tältä osin
on tarkasteltava hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 5
kohdassa säänneltyä yhteisöjääviä. Kankaanpään kaupunki on ollut
avustusasiassa hakijana ja siten asianosaisen asemassa.
Lainkohdan mukaan esteellisyyden perustaa se, että asianomainen
henkilö on "hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen
jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa
asemassa" sellaisessa yhteisössä, joka on asianosainen. Yhteisöllä
tarkoitetaan myös julkisoikeudellista yhteisöä, esimerkiksi
kuntaa.Hallituksen esityksessä nro 88/1981 vp. hallintomenettelylaiksi
lausutaan kyseisen säännösehdotuksen erityisperusteluissa
(s. 22) seuraavaa: "Tämän rajoituksen asettamisessa
on pidetty silmällä sitä, voiko virkamies tuolloin
osallistua oikeushenkilön johtamiseen vaikuttamalla välittömästi
sen päätöksien tekemiseen."

Kunnanvaltuuston puheenjohtajaa ei ole mainittu sanotussa
lainkohdassa. Näin ollen joudutaan harkitsemaan, onko kunnanvaltuuston
puheenjohtaja "siihen rinnastettavan toimielimen
jäsen". Valtioneuvoston yleisistunnoissa noudatetussa käytännössä
on eräässä tapauksessa katsottu, että kunnanvaltuutetun
asema ei sellaisenaan yksinään perustanut ministerille esteellisyyttä
käsitellä valtioneuvoston kollegisessa yleisistunnossa
asiaa, jonka valmistavaan käsittelyyn hän oli osallistunut
kunnanvaltuustossa päätettäessä hakemuksen tekemisestä. Eräässä
toisessa tapauksessa kuitenkin kunnanvaltuuston jäsenenä
asiasta päättämiseen osallistunut ministeri, joka valtioneuvostossa
olisi tullut olemaan samassa asiassa esittelevänä ministerinä,
on katsottu tuossa asemassaan esteelliseksi esittelemään
asiaa valtioneuvoston yleisistunnossa. Viimeksi mainittu
kannanotto perustui oikeuskanslerin kysymyksessä olevassa
tulkinnanvaraisessa tapauksessa antamaan tulkintasuositukseen.

Juhantalo on ollut kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, mutta ei
ole valtuustossa osallistunut asian käsittelyyn. Hän on kuitenkin
kunnallislain 64 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin
ollut saapuvilla asian käsittelyssä 17.6.1991 pidetyssä kaupunginhallituksen
kokouksessa, jossa on tehty periaatepäätös
teollisuushallin rakentamisesta. Vastaavantyyppinen esteellisyystilanne
ei ole aikaisemmin ollut oikeuskanslerinvirastossa
arvioitavana. Edellä selostetun tulkintakäytännön valossa päädyn
siihen, että on varsin tulkinnanvaraista, olisiko Juhantalon
katsottava olleen hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin
5 kohdassa säännellyn yhteisöjääviperusteen nojalla esteellinen
ratkaisemaan kysymyksessä olevaa avustushakemusta.

Kysymystä Juhantalon mahdollisesta esteellisyydestä säännöksen
6 kohdassa olevan niin sanotun yleislausekkeen nojalla tarkastelen
jäljempänä.

4.4.2 Suomen Kipso Oy:n hakemusasia

Juhantalon mahdollista esteellisyyttä pohdittaessa joudutaan
arvioimaan, olisiko hänen tullut vetäytyä avustusasiaa käsittelemästä
sillä perusteella, että hänen pääosakkaana omistamaltaan
yhtiöltä tultaisiin todennäköisesti pyytämään tarjous
betonitoimituksesta rakennettavaan teollisuushalliin.

Saadun selvityksen mukaan pääurakoitsijana toiminut Espoon Investra
Oy oli järjestänyt rakennustyössä tarvittavan betonin
hankkimiseksi tarjouskilpailun pyytämällä tarjoukset niiltä
kahdelta betoniyhtiöltä, jotka toimivat Kankaanpäässä. Becco
Oy oli 3.10.1991 tehnyt edullisemmaksi osoittautuneen tarjouksen,
jonka pääurakoitsija oli hyväksynyt 7.10.1991. Tarjouksia
oli pyydetty sen jälkeen kun kauppa- ja teollisuusministeriö
oli hyväksynyt 27.9.1991 Suomen Kipso Oy:n investointi- ja
käynnistysavustusta koskevan hakemuksen.

Becco Oy:n puolesta tarjouksen oli tehnyt yhtiön tuotantopäällikkö
C. Juhantalon on kuitenkin täytynyt avustuspäätöksen
tehdessään mieltää, että Kankaanpäässä toteutettavan rakennushankkeen
ollessa kyseessä myös hänen yhtiölleen osoitetaan
tarjouspyyntö. Tämän Juhantalo on ilmoittanut julkisuudessakin.
Toisaalta hän ei etukäteen voinut pitää ilmeisenä, että
hänen yrityksensä voittaisi tarjouskilpailun. Koska paikkakunnalla
ei toiminut monia betonialan yrittäjiä, tämän vaihtoehdon
toteutuminen on kuitenkin ollut mahdollinen.

Totean lisäksi, että Becco Oy on laskuttanut tilaajalta kysymyksessä
olevasta betonihankinnasta noin 297 000 markkaa. Tämä
kustannuserä on ilmoituksen mukaan muodostanut noin kaksi prosenttia
rakennushankkeen kokonaiskustannuksista. Juhantalo on
selvityksessään maininnut, että vallinneessa taloudellisessa
tilanteessa Becco Oy:n saamasta betonitoimitussopimuksesta ei
yrittäjävoittoa juuri ole jäänyt. Ilmoituksen mukaan Becco
Oy:n liikevaihto vuonna 1991 on ollut 3,2 miljoonaa markkaa,
josta betonimyynnin osuus on ollut vajaat miljoona markkaa.
Tässä yhteydessä on syytä vielä mainita, että Becco Oy on
omasta hakemuksestaan asetettu konkurssiin 20.11.1992.

Harkittaessa Juhantalon mahdollista esteellisyyttä on kysymys
hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa säännellyn
intressijääviperusteen mahdollisesta soveltamisesta. Tämän
kohdan mukaan esteellisyys tulee kysymykseen silloin, kun
asian ratkaisusta "on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa"
asianomaiselle tai hänen lähisukulaiselleen. Edun tai
vahingon aiheutumisen siis ei tarvitse olla varmaa tai lähes
varmaa, vaan odotettavuuteen riittää pienempikin todennäköisyys.
Jääviyden perustavaksi on katsottu myös epäsuora hyöty.

Säännöksessä edellytetään lisäksi, että odotettavissa on "erityistä"
hyötyä tai vahinkoa. Hallintomenettelylain esitöissä
ei ole käsitelty sitä kysymystä, milloin odotettavissa oleva
hyöty tai vahinko on erityinen. Kielellisen tulkinnan perusteella
voidaan todeta, että vähäinen etu ei ole erityinen ja
että edun tulee olla jollakin tavoin tavanomaisesta eli normaalitilanteesta
poikkeava. Käsitykseni mukaan tämä on suhteutettava
konkreettiseen tilanteeseen niin, että esimerkiksi yksiselitteistä
markkamääräistä rajaa ei voida asettaa.

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Juhantalon yhtiölle Becco
Oy:lle betonihankinnasta tullut taloudellinen etu on ollut
kilpailutilanteessa osa normaalia liiketoimintaa. Voidaan arvioida,
että varsinainen nettovoitto ei markkamääräisesti ole
kerrotuissa olosuhteissa ollut huomattavan suuri. Rakennustoiminnan
ja rakennusainetuotannon kannattavuutta merkittävästi
heikentäneessä taloudellisessa lamatilanteessa tämän suuruusluokan
hankinnalla on ollut merkitystä betonialan yritykselle.
Edellä selostetuin perustein voidaan intressijääviä koskevan
esteellisyysperusteen osalta kuitenkin pitää tulkinnanvaraisena,
onko kysymyksessä ollut esteellisyyssäännöksen 2 kohdassa
tarkoitettu erityinen hyöty silloisen ministeri Juhantalon
kannalta arvioituna.

4.4.3 Yleislausekkeeseen perustuva esteellisyys

Edellä käsitellyissä alakohdissa olen päätynyt katsomaan, että
voidaan pitää jossakin määrin tulkinnanvaraisena, onko Juhantalo
kysymyksessä olevat hakemusasiat ratkaistessaan ollut esteellinen
yhteisöjääviä tai intressijääviä koskevien yksilöityjen
esteellisyyssäännösten perusteella. Vielä on tarkasteltava,
tuleeko kysymykseen esteellisyys hallintomenettelylain
10 §:n 1 momentin 6 kohdassa olevan yleislausekkeen perusteella.

Tarkastellessani 4.3.2. jaksossa esteellisyyskysymyksiin liittyviä
yleisiä näkökohtia olen todennut, että hallintomenettelylain
esitöiden mukaan yleislausekkeessa tarkoitetusta perusteesta
aiheutuvan puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on
oltava suunnilleen samanasteinen kuin erityisesti määritellyissä
esteellisyysperusteissa. On myös otettava huomioon, että
toimivaltainen ratkaisija ei saa riittävittä perusteitta
vetäytyä asian ratkaisemisesta. Erityisesti ministerin ratkaistessa
hänen päätettävikseen ministeriössä kuuluvia asioita
voidaan lähtökohtana pitää sitä, että suhteellisen vähäinen
intressi ei tee ministeriä esteelliseksi.

Tarkastelussa on lisäksi otettava huomioon se, että kysymyksessä
olevat kaksi Juhantalon ratkaisemaa avustushakemusta
liittyivät asiallisesti kiinteästi toisiinsa. Käsitykseni mukaan
on sen johdosta kiinnitettävä huomiota myös näiden kahden
mahdollisen esteellisyysperusteen yhteisvaikutukseen. Koska
kummatkin erikseen ovat olleet jääviperusteiden rajamaastossa,
niiden estevaikutus on samansuuntainen ja toinen toistaan vahvistava.

Mielestäni molemmat edellä selostetut perusteet ulkopuolisen
tarkastelijan silmin objektiivisesti arvioituna muodostavat
yhteisvaikutuksena sellaisen erityisen syyn, jonka johdosta
voidaan katsoa Juhantalon puolueettomuuden vaarantuneen. Juhantalolla
voidaan katsoa olleen erityistä syytä ratkaista
myönteisesti nämä kaksi avustushakemusta toisaalta sen vuoksi,
että ratkaisu oli edullinen Kankaanpään kaupungille, jonka
kaupunginvaltuuston puheenjohtaja hän oli, ja toisaalta sillä
perusteella, että rakennushanke toteutuessaan saattoi tuottaa
liiketaloudellista etua hänen omistamalleen betoniyritykselle
siinä tapauksessa, että tarjouspyyntö osoitettaisiin hänen yhtiöllensä
ja se voittaisi tarjouskilpailun.

Ei ole ilmennyt seikkoja, jotka osoittaisivat Juhantalon tosiasiassa
menetelleen puolueellisesti ratkaistessaan nämä tavanmukaisesti
valmistellut, ministerin kannalta katsottuina
rutiininomaiset asiat. Esteellisyyssäännöksillä pyritään kuitenkin
estämään jo sellaisen tilanteen syntyminen, jossa ulkopuolisen
objektiivisen arvion mukaan puolueettomuus saattaa
vaarantua. Esteellisyyssäännöksen yleislausekkeen tulkinnan
osalta myös eduskunnan perustuslakivaliokunta on edellä mainitussa
mietinnössään nro 5/1993 vp., niin ikään Juhantaloa koskeneessa
asiassa, voimakkaasti korostanut sitä, että esteellisyyssäännöksillä
pyritään ylläpitämään yleisön luottamusta ministerin
menettelyn puolueettomuuteen.

Edellä selostetuin perustein katson, että vaikkakin hallintomenettelylain
10 §:n 1 momentin 2 ja 5 kohdassa säänneltyjen
esteperusteiden käsilläolo on ollut tulkinnanvarainen, Juhantalo
oli saman momentin 6 kohdassa olevan yleislausekkeen nojalla
esteellinen ratkaisemaan kysymyksessä olevat avustushakemusasiat.
Lain 11 §:n 1 momentin nojalla hänen olisi siten
tullut oikeana pitämäni laintulkinnan mukaan vetäytyä asian
ratkaisemisesta.

Totean kuitenkin, että esteellisyyssäännöksen viimeisenä kohtana
oleva täydentävä yleislauseke on avoin ja tulkinnanvarainen.
Yleislausekkeen soveltamiseen on ollut saatavissa varsin
vähän tulkintatukea oikeuskäytännöstä. Esteellisyyskysymyksen
tulkinnanvaraisuus on otettava huomioon arvioitaessa oikeudellisen
ministerivastuun kannalta, oliko Juhantalo menetellyt
asiassa moitittavasti.

4.4.4 Juhantalon menettelyn arviointi ministerivastuulain kannalta

Edellä kohdassa 4.1.3. olen selostanut ministerin oikeudellista
vastuuta koskevia säännöksiä. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa
on tarkasteltava, täyttääkö Juhantalon menettely ministerivastuulain
7 §:ssä säännellyn ministeririkoksen tunnusmerkit
sellaisella todennäköisyydellä, että oikeuskanslerin
olisi annettava siitä hallitusmuodon 47 §:n 1 momentissa tarkoitettu
kertomus tasavallan presidentille.

Ministerin esteellisyyttä koskevien säännösten vastainen menettely
tulee arvioitavaksi ministerivastuulain 7 §:ssä kolmantena
kohtana määritellyn tekotunnusmerkistön pohjalta. Sanotun
kohdan mukaan valtioneuvoston jäsen voidaan panna syytteeseen,
"jos hän muuten jossakin virkatoimessaan on selvästi
lainvastaisesti menetellyt".

Juhantalo on kauppa- ja teollisuusministerinä ratkaissut kysymyksessä
olevat aluetukiasiat, joissa yritystoiminnan aluetuesta
annetun lain 23 §:n 1 momentin nojalla avustuksen myöntäminen
kuului kauppa- ja teollisuusministeriölle. On siten
selvää, että ministerivastuulain 7 §:n kannalta kysymyksessä
on ollut ministeri Juhantalon virkatoimi.

Hallintomenettelylain 11 §:n 1 momentissa on nimenomainen
kieltosäännös, jonka mukaan virkamies ei saa esteellisenä käsitellä
asiaa. Hallintomenettelylain 10 §:n 3 momentin säännöksestä
johtuu, että tämä pidättäytymisvelvollisuus koskee
välittömästi myös ministeriä hänen suorittaessaan lain piiriin
kuuluvia virkatoimiaan, jollaisia Juhantalon tekemät avustuspäätökset
ovat olleet.

Ministerivastuulain 7 §:ssä säännelty kolmas ministeririkosvaihtoehto
voidaan toteuttaa joko tahallisella tai tuottamuksellisella
menettelyllä. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa
ei ole ilmennyt, että Juhantalo olisi tahallaan eli tietoisesti
rikkonut esteellisyyssäännöksiä. Jos lähdetään edellisessä
kohdassa oikeana pitämästäni esteellisyyssäännösten tulkinnasta,
voidaan kuitenkin katsoa, että Juhantalon olisi asiaa huolellisesti
harkittuaan tullut varoa puolueettomuutensa asian
ratkaisijana vaarantuvan hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin
6 kohdassa tarkoitetuin tavoin ja sen johdosta vetäytyä
käsittelemästä ja ratkaisemasta kyseisiä aluetukiasioita. Hän
on näin ollen tuottamuksellisesti menetellyt hänelle ministerinä
kuuluneen virkavelvollisuuden vastaisesti.

Ministerivastuulain 7 §:n soveltamisen kannalta harkittavaksi
tulee vielä, onko Juhantalo ministerinä menetellyt säännöksessä
tarkoitetuin tavoin "selvästi lainvastaisesti". On vaikeata
esittää täsmällisiä yleisiä kriteereitä sille, milloin kysymyksessä
on erityisesti avoimen yleislausekkeen tilanteessa
selvästi lainvastainen menettely.

Harkittaessa, onko Juhantalo menetellyt selvästi lainvastaisesti,
on mielestäni otettava huomioon seuraavat seikat. Juhantalon
ratkaisemat kysymyksessä olevat aluetukiasiat ovat
olleet asiasisällöltään tavanomaisia. Niiden valmistelu ja
esittely ministeriössä on tapahtunut samalla tavoin kuin vastaavissa
asioissa muutoinkin. Ratkaisu on ollut sisällöltään
sellainen kuin asiantuntijaelimenä toimiva aluetukiasioiden
neuvottelukunta oli ehdottanut. Juhantalo ei ollut puuttunut
näiden asioiden valmisteluun tai esittelyyn. Voidaan siten pitää
todennäköisenä, että päätös olisi ollut samansisältöinen,
vaikka ratkaisun olisi tehnyt joku muu kuin Juhantalo, esimerkiksi
hänen sijaisensa kauppa- ja teollisuusministerinä.

Pidän tärkeänä sitä hallintomenettelylain esteellisyyssäännöksen
6 kohdasta ilmenevää periaatetta, että on ylläpidettävä
luottamusta virkatoiminnassa tehtävien ratkaisujen puolueettomuuteen.
Tarkasteltavana olevassa tapauksessa sillä seikalla,
että Juhantalon on edellä omaksumani tulkinnan mukaan esteellisenä
ratkaissut kyseiset asiat, ei kuitenkaan näytä olleen
merkitystä ratkaisujen asiasisältöön.

Ministerivastuulain 7 §:n osalta kiinnitän vielä huomiota seuraavaan
näkökohtaan. Niin kuin edellä on todettu, ministerin
oikeudellisen vastuun edellytyksenä on, että hän on menetellyt
"selvästi lainvastaisesti". Mielestäni menettely tuskin voi
olla selvästi lainvastainen siinä tapauksessa, että menettelyn
virheellisyyttä koskeva kysymys on oikeudellisesti tulkinnanvarainen.
Edellä kohdan 4.4.3. viimeisessä kappaleessa olen
todennut hallintomenettelylain esteellisyyssäännöksen yleislausekkeeseen
perustuvan Juhantalon jääviyden tulkinnanvaraiseksi.

Edellä selostetun johdosta ei käsitykseni mukaan ole todennäköisiä
perusteita sen tueksi, että Juhantalon varomaton menettely
tulisi katsoa ministerivastuulaissa tarkoitetulla tavalla
selvästi lainvastaiseksi.

4.4.5 Esittelijän menettely

Hakemusasioiden esittelijänä toiminut toimistopäällikkö Heikki
Vesa on selvityksessään lausunut, ettei hänen tiedossaan ollut
ollut ministerin mahdolliseen esteellisyyteen liittyviä kysymyksiä.
Esittely oli ollut, niin kuin näissä asioissa yleensäkin,
puhtaasti kirjallinen. Vesan ilmoituksen mukaan hän ei
ollut käynyt mainittujen tapausten osalta mitään keskusteluja
ministerin kanssa.

Esittelijän tehtävänä on hankkia asian ratkaisemiseen tarvittava
selvitys, valmistella asia ja laatia ratkaisuehdotus.
Esittelijän on selvitettävä ratkaisun sekä prosessuaaliset että
materiaaliset edellytykset. Ensiksi mainittuihin kuuluu
muun ohessa ratkaisijan esteettömyys. Jos käsillä olevien tietojen
valossa on perusteita katsoa ratkaisija esteelliseksi,
esittelijän on kiinnitettävä tähän huomiota. Käsitykseni mukaan
esittelijä ei kuitenkaan normaalitapauksissa ole velvollinen
erikseen selvittämään mahdollista esteellisyyskysymystä.

Esittelijän rajoitetumpi velvollisuus selvittää ratkaisijan
esteellisyyden perustavia tekijöitä johtuu siitä vakiintuneesta
periaatteesta, joka ilmenee myös hallintomenettelylain
11 §:stä, että jokaisen virkamiehen tulee ensisijassa oma-aloitteisesti
huolehtia esteettömyydestään ja itse myös päättää
mahdollisesta esteellisyydestään tai monijäsenisessä toimielimessä
osallistua esteellisyyttään koskevan kysymyksen
ratkaisemiseen. Periaatetta sovelletaan myös valtioneuvoston
jäseneen.

Käsillä olevissa hakemusasioissa esittelijänä olleella Vesalla
ei ollut ollut tiedossaan seikkoja, joiden valossa ratkaisijana
toiminut ministeri olisi todennäköisesti ollut esteellinen.
Tämän johdosta Vesan menettely esittelijänä ei anna aihetta
arvosteluun.

5 YHTEENVETO

Tarkastelussani olen päätynyt siihen, että vaikkakin on tulkinnanvaraista,
onko ministeri Juhantalo hallintomenettelylain
10 §:ssä säänneltyjen erityisten jääviyssäännösten perusteella
ollut esteellinen ratkaisemaan tässä tarkoitettuja kahta toisiinsa
asiallisesti liittynyttä hakemusasiaa, hänen puolueettomuutensa
on kuitenkin voitu katsoa vaarantuneen saman pykälän
1 momentin 6 kohdan yleislausekkeessa tarkoitetuin tavoin.
Juhantalon olisi näin ollen tullut katsoa itsensä esteelliseksi
ja lain 11 §:n nojalla vetäytyä ministerinä ratkaisemasta
näitä kahta aluetukiasiaa. Koska esteellisyys on ratkaistava
sen valossa, onko ulkopuolisen objektiivisen arvion perusteella
katsottava ratkaisijan puolueettomuuden vaarantuneen,
asiaan ei vaikuta se, että ei ole ilmennyt sellaista, mikä
osoittaisi Juhantalon tosiasiallisesti menetelleen puolueellisesti
näissä asioissa.

Tarkastellessani Juhantalon menettelyä ministerivastuulain
säännösten valossa olen todennut, että Juhantalo on tuottamuksellisesti
menetellyt hänelle ministerinä kuuluneen virkavelvollisuuden
vastaisesti. Mielestäni ei kuitenkaan ole todennäköisiä
perusteita sen tueksi, että Juhantalon varomaton menettely
tulisi katsoa ministerivastuulaissa tarkoitetulla tavalla
selvästi lainvastaisesti.

Tämän johdosta asia ei puoleltani anna aihetta muihin toimenpiteisiin,
kuin että huomautan Juhantaloa hänen virheellisestä
menettelystään ja tässä tarkoituksessa saatan tämän päätökseni
sisällön hänen tietoonsa.

Hallitusmuodon 47 §:n 1 momentin säännökset huomioon ottaen
lähetän jäljennöksen tästä päätöksestäni tiedoksi tasavallan
presidentille.

Jäljennöksen päätöksestäni toimitan myös kauppa- ja teollisuusministeriölle
tiedoksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.