23.04.1993

Ylimääräinen muutoksenhaku - Kantelu - Virkavalvontakantelu - Kuuleminen - Virkanimitys - Poliisi

Lääninhallituksen huomion kiinnittäminen kuulemisvelvollisuuden noudattamisen tärkeyteen virkavalvonnallisessa kanteluasiassa

Lääninhallituksen huomiota kiinnitetty kuulemisvelvollisuuden noudattamiseen virkavalvonnallisessa kanteluasiassa

Lyhennysote apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen päätöksestä 23.4.1993 dnro 825/1/91

KANTELU

Nimismies VT on oikeuskanslerille 15.10.1991 osoittamassaan kirjoituksessa pyytänyt oikeuskansleria tutkimaan kirjoituksen liitteistä ilmenevän Hämeen lääninhallituksen virkanimitysasiaa koskeneen kantelupäätöksen nro 111/A02, 28.3.1991 sekä kurinpitomenettelyä ja vahingonkorvausta koskeneen päätöksen nro 205/A02, 20.6.1991 lainmukaisuuden ja oikeellisuuden siltä osin kuin ensiksi mainitulla päätöksellä oli poistettu ja kumottu VT:n 30.7.1990 tekemä virkanimityspäätös ja siltä osin kuin jälkimmäisellä päätöksellä oli VT:lle annettu vakava huomautus nimitysmenettelyssä väitetyksi tapahtuneen käsittelyvirheen takia. Jälkimmäisessä päätöksessä VT:n menettelyn oli katsottu osoittaneen taitamattomuutta nimismiehen virkaan kuuluvien henkilöstöasioiden hoidossa.

Nimitysasiassa ei VT:n mielestä ollut tapahtunut mitään sellaista virhettä, mikä olisi oikeuttanut lääninhallitusta ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla poistamaan päätöksen.

VT:lla oli nimityspäätöstä tehdessään ollut kaikki asiaan vaikuttaneet seikat tiedossaan ja hän oli ottanut huomioon ne seikat, joita valtion virkamieslaki ja hallitusmuoto edellyttävät.

Lääninhallituksen asiassa tekemät päätökset ovat olleet VT:n mielestä periaatteellisesti tärkeitä, koska ne puuttuivat poliisipiirin päällikön itsenäiseen nimitysoikeuteen. Nimismies VT oli käyttänyt kyseisessä asiassa nimitysoikeuden suomaa harkintavaltaa, mitä lääninhallituksen päätökset perusteettomasti kavensivat.

TAPAHTUMATIETOJA

VT:n kantelukirjoituksen liiteasiakirjoista ja tänne Hämeen lääninhallituksesta hankituista kahdesta dnro:lle 1389/64 90 124 kirjatusta asiakirjavihkosta ilmenee kantelukirjoituksessa kerrotun asian käsittelyvaiheista muun ohella seuraavaa: ----------------------------------------------------

Lääninhallituksen ratkaisu virkanimitysasiassa

Nimismies VT:n virkanimitysratkaisun osalta lääninhallitus oli vanhemman konstaapelin JR:n kirjoituksen johdosta ottanut asian käsiteltäväkseen ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 2 §:n mukaisena kanteluna. Lääninhallitus oli päätöksellään 28.3.1991 nro 111/A02 kumonnut ja poistanut Asikkalan piirin nimismiehen päätöksen 30.7.1990, jolla nimismiespiirin vs. vanhempi konstaapeli HR oli nimitetty paikallispoliisin vanhemman konstaapelin (A13) virkaan sijoituspaikkana Asikkalan nimismiespiiri 1.8.1990 lukien, ja palautti asian nimismiehelle uudelleen käsiteltäväksi.

Lääninhallitus oli perustellut päätöstään virkanimitysasian osalta mm. seuraavasti:

"AL:n irtisanouduttua virastaan häneltä vapaaksi jäänyt vanhemman konstaapelin A13 palkkausluokan virka on poliisiasetuksen 56 §:n nojalla voitu täyttää haettavaksi julistamatta. Sanottua menettelyä käytettäessä on ennen viran täyttämistä sen avoinna olemisesta valtion virkamiesasetuksen 3 §:n mukaan asianmukaisesti ilmoitettava, ellei erityisestä syystä muuta johdu.

Valtion virkojen yleisiä kelpoisuusehtoja ja nimittämisperusteita on noudatettava myös silloin, kun virka täytetään haettavaksi julistamatta. Virkaan on nimitettävä suostumuksensa antaneista nimitysperustein arvostellen ansioitunein. Nimittäjän on noudatettava nimittämissuostumuksen antaneiden välisessä arvioinnissa objektiivisuutta ja yhdenvertaisuutta. Kaikki nimittämissuostumuksensa antaneet on otettava vertailussa huomioon.

Kysymyksessä olevaan vanhemman konstaapelin virkaan olivat ennen virallisen nimittämispäätöksen tekemistä antaneet suostumuksensa kyseistä virkaa viransijaisena 1.11.1987 lukien hoitanut HR ja piirin vanhempi konstaapeli JR.

JR:n suostumusta ei otettu nimittämisharkinnassa huomioon lainkaan. HR:n tulevasta nimittämisestä oli päätetty etukäteen. Nimismiehen selvityksistä käy ilmi, että asiaa ei itse asiassa oltu käsitelty ollenkaan virkanimitysasiana, vaan HR:lle kohdistuneena henkilökohtaisena palkanlisänä, jonka luonnollista seurausta virkaan nimittäminen oli."

Lääninhallitus oli päätöksessään katsonut, että JR:n suostumus virkaan nimittämiselle oli jäänyt nimitysratkaisua tehtäessä ottamatta huomioon. Nimitysasiaa käsiteltäessä oli tapahtunut sellainen menettelyvirhe, joka oli olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen. Lääninhallituksen päätökseen oli sovellettu valtion virkamieslain 13 §:ää, hallitusmuodon 86 §:ää ja ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 2 §:n 1 momentin 2 kohtaa. ----------------------------------------------------

Lääninhallituksen päätös 20.6.1991

Hämeen lääninhallitus oli edellä mainittuun päätökseensä perustuen ottanut Asikkalan nimismiehen menettelyn tutkittavaksi myös kurinpidolliselta ja vahingonkorvausoikeudelliselta kannalta. Maaherran va. poliisitarkastaja EA:n esittelystä 20.6.1991 tekemässä lääninhallituksen päätöksessä nro 205/A02 on todettu, että nimismies VT oli menetellyt puheena olevan virkanimitysasian yhteydessä virheellisesti lääninhallituksen 28.3.1991 antamasta päätöksestä nro 111/A02 ilmenevällä tavalla.

Lääninhallituksen 20.6.1991 antaman päätöksen perustelujen mukaan se oli kanteluratkaisunsa perusteluissa todennut, että hallitusmuodossa esitettyjä virkaylennysperusteita noudattaen olisi JR tullut nimittää kysymyksessä olleeseen virkaan. Nimitysasiaa käsiteltäessä oli tapahtunut sellainen menettelyvirhe, joka oli olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen. Edelleen päätöksen perustelujen mukaan virkamiesoikeuden vallitsevan tulkinnan mukaan kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta tulla virkaan nimitetyksi. Toisaalta nimittäjä on virkavastuulla sidottu hallitusmuodossa esitettyihin virkaylennysperusteisiin. Nimittäjän on noudatettava virkaylennysperusteita ja nimitysharkintaa tehdessään virkamiesoikeuden periaatteita.

Lääninhallitus katsoi, että Asikkalan piirin nimismies oli menetellyt asiassa virheellisesti ja JR:lle voitiin katsoa aiheutuneen tämän virheellisen menettelyn johdosta taloudellista vahinkoa. Lääninhallituksen päätöksessä oli todettu, että kaikki Asikkalan nimismiespiirin kolme vanhemman konstaapelin virkaa olivat 1.5.1991 lukien olleet palkkausluokassa A13 keväällä 1991 tehdyn palkkausluokkatarkistuksen seurauksena, joten 1.5.1991 jälkeiseltä ajalta JR:lle ei ollut aiheutunut vahinkoa.

Nimismiehen tuottamusta voitiin lääninhallituksen päätöksen mukaan pitää vahingonkorvauslaissa tarkoitettuna lievänä tuottamuksena. Nimitysasiaa oli käsitelty piirissä rutiininomaisesti. Nimismies oli pyrkinyt tekemään henkilökunnan enemmistöä tyydyttäviä ja mielestään oikeita päätöksiä. Hän oli kuitenkin samalla unohtanut ne velvoitteet, jotka häntä koskivat poliisipiirin päällikkönä ja piirin henkilöstön esimiehenä.

Lääninhallituksen päätöksen mukaan asia osoitti taitamatonta nimismiehen virkaan kuuluvien henkilöstöasioiden hoitoa. Kurinpitomenettely ei olisi edistänyt tilannetta. Asikkalan nimismiespiirin toiminnan kannalta oli edullista, että asia saatiin lääninhallituksen kyseisellä päätöksellä ratkaistuksi.

Lääninhallitus oli päätöksessään kurinpitomenettelyä käynnistämättä antanut vakavan huomautuksen Asikkalan piirin nimismies VT:lle päätöksessä todetun virheellisen menettelyn johdosta. Lääninhallitus oli maksanut Asikkalan piirin vanhemmalle konstaapelille JR:lle vahingonkorvauksena A12 ja A13 palkkausluokkien välisen erotuksen korkoineen ajalta 1.8.1990 - 30.4.1991. Maksettavaa vahingonkorvausta ei päätetty periä virheelliseen menettelyyn syyllistyneeltä nimismies VT:lta takaisin.

HANKITTU SELVITYS

Olen kirjeelläni 4.1.1993 pyytänyt Hämeen lääninhallitusta antamaan selvityksen siitä, onko se viimeksi mainitun asian yhteydessä varannut nimismies VT:lle tilaisuuden tulla kuulluksi asiassa.

Nimismies EA:n selvitys ----------------------------------------------------

EA on selvityksessään mm. todennut, että lääninhallitus oli pyytänyt JR:n kantelukirjoituksen johdosta nimismies VT:lta useita selvityksiä, kuten asiakirjoista käy selville. EA:n selvityksessä on korostettu sitä, että kysymyksessä on ollut yksi kantelukirjoitus, minkä sisältämiin vaatimuksiin annettiin kaksi erillistä lääninhallituksen päätöstä. Selvityksessä on katsottu, että hallintomenettelylain 15 §:stä johdettu yleinen virkavalvonta-asioissa noudatettu kuulemisperiaate on varmuudella toteutettu käsiteltävänä olevassa asiassa. Lääninhallituksen päätöksiä ei pidä pilkkoa erillisiksi asioiksi. Ne liittyvät samaan asiaan, jonka käsittelemisessä kuulemisvelvollisuus on toteutunut.

JR:n kantelukirjoituksen johdosta annetut ratkaisut ovat selvityksen mukaan lainmukaisia ja oikeita.

Maaherran selvitys

Hämeen läänin maaherra on 19.2.1993 päivätyssä selvityksessään todennut, että lääninhallitus oli pyytänyt nimismies VT:lta useita selvityksiä asiakirjoista ilmenevällä tavalla. VT:lta oli pyydetty ja hän oli antanut selvitystä asian esittelijän apulaispoliisitarkastaja EA:n toimesta hänen selvityksestään lähemmin ilmenevin tavoin.

Kysymyksessä on ollut yksi kantelukirjoitus, jonka sisältämiin vaatimuksiin annettiin kaksi erillistä lääninhallituksen päätöstä. ----------------------------------------------------

RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

Virkanimitysratkaisun kumoaminen ja poistaminen

Ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (200/66) 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan hallintopäätös voidaan kantelun johdosta poistaa jos asiaa käsiteltäessä on tapahtunut muu menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Mainitun lain 3 §:n 1 momentin mukaan kantelu tehdään muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 2 §:ssä tarkoitetun alemman hallintoviranomaisen päätöksestä ylemmälle hallintoviranomaiselle, jollainen mm. lääninhallitus on, ja muusta päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lain 6 §:n 3 momentin mukaan hallintopäätöksen purkamista ei saa hakea, jos päätöksestä voidaan samalla perusteella tehdä kantelu.

Lääninhallituksen 28.3.1991 antamalla päätöksellä nro 111/A02 ratkaistu nimismies VT:n 30.7.1990 tekemän nimityspäätöksen kumoamista koskenut kanteluasia oli tullut vireille Hämeen lääninhallitukseen 13.8.1990 saapuneella vanhemman konstaapelin JR:n kirjeellä. Lääninhallitus on ollut edellä mainitun lain 3 §:n 1 momentin nojalla, verrattuna muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (154/50) 2 §:n 1 momenttiin, toimivaltainen viranomainen kanteluasian ratkaisemaan.

Ennen kanteluasian ratkaisua oli vanhemman konstaapelin virkanimitysasian 30.7.1990 ratkaissutta nimismies VT:a ja virkanimityspäätöksellä nimitettyä vanhempaa konstaapelia HR:aa kuultu. Nimitysasian valmistelussa oli tapahtunut lääninhallituksen päätöksen perusteluosaan kirjatut menettelyvirheet. Lääninhallituksen kanteluasiassa saaman selvityksen perusteella virheellisyydet olivat sellaisia, että ne olivat voineet olennaisesti vaikuttaa kyseisen virkanimitysasian ratkaisuun.

Asiakirjoista ilmenevän ja hankitun selvityksen perusteella katson, että Hämeen lääninhallituksella on ollut perusteet ottaa vanhemman konstaapelin JR:n 10.8.1990 lääninhallitukselle osoittama kirjoitus nimismies VT:n 30.7.1990 tekemän virkanimityspäätöksen osalta tutkittavaksi ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 2 §:n mukaisena kanteluna. Lääninhallitus on kanteluasian ratkaistessaan menetellyt saatu selvitys huomioon ottaen harkintavaltansa rajoissa.

Lääninhallituksen päätös 20.6.1991

Lääninhallituksen päätös 20.6.1991 nro 205/A02 on otsikoitu "Kurinpitomenettely ja vahingonkorvaus". Valtion virkamieslain (755/86) 57 §:n mukaan virkamiehelle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä, voidaan määrätä kurinpitorangaistus. Lain 59 §:n 2 momentin mukaan kurinpitomenettelyyn ryhtymisestä päättää, sen jälkeen kun asiassa on suoritettu valmistava tutkimus, nimittävä viranomainen, jollei laissa tai asetuksessa toisin säädetä.

Lääninhallituksen päätös sisältää ensinnäkin ratkaisun siihen, että kurinpitomenettelyä ei nimismies VT:a vastaan pantu vireille. Lääninhallitus on toisaalta antanut päätöksessään nimismiehelle vakavan huomautuksen päätöksestä ilmenevän virheellisen menettelyn johdosta. Virkamieslain 62 § koskee asianomaisen esimiehen alaiselleen virkamiehelle antamaa huomautusta. VT:lle maaherran allekirjoittamalla päätöksellä annetussa huomautuksessa on kuitenkin ollut kysymys pikemminkin virkavalvontakantelun tyyppisestä menettelystä, jossa ylempi viranomainen on tutkinut valvontavaltansa piiriin kuuluvan alemman viranomaisen menettelyn tietyssä asiassa.

Vanhemman konstaapelin JR:n kirjoituksellaan 10.8.1990 vireille panema nimismies VT:n 30.7.1990 tekemän virkanimityspäätöksen kumoamista koskenut asia oli Hämeen lääninoikeuden päätöksellä 28.3.1991 ratkaistu. VT:lla on ollut perusteltu syy olettaa, että kyseinen asia olisi ollut joka suhteessa loppuunkäsitelty, kun hän oli kirjeellään 30.5.1991 ilmoittanut, että Asikkalan nimismiespiirin molempien A12 palkkausluokan vanhempien konstaapeleiden virkojen palkkausluokka oli virkaehtosopimuksella korotettu A13 palkkausluokkaan.

Nimismies VT:a oli ylimääräisestä muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain 2 §:n mukaisena kanteluna käsitellyn asian yhteydessä lukuisia kertoja kuultu. Siinä asiassa on ollut kysymys edellä mainitussa virkanimitysasiassa tapahtuneiden menettelyvirheiden vaikutuksista virkaan suostumuksensa antaneiden Asikkalan nimismiespiirin vanhempien konstaapeleiden asemaan. Lääninhallituksen 20.6.1991 antamalla päätöksellä ratkaistussa asiassa on puolestaan arvioitu VT:n menettelyä hänen virkavelvollisuuksiensa täyttämisen kannalta eli subjektiiviselta kannalta. Nimismies VT:n oikeusturvan kannalta olisi ollut parempi, että lääninhallitus olisi ennen päätöstään virkavalvonta-asiassa varannut VT:lle tilaisuuden tulla erikseen kuulluksi.

Kuulematta jäämisellä ei ole kuitenkaan ollut vaikutusta asiassa, koska saadun selvityksen perusteella lääninhallituksella on ollut perusteltu syy antaa VT:lle huomautus kyseisen menettelyn johdosta.

Virkamieslain 64 §:n mukaan virkasuhteessa aiheutuneen vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään. Lääninhallituksen päätöksessä 20.6.1991 oleva vahingonkorvausta koskeva lausuma on voinut tarkoittaa ainoastaan sitä, että lääninhallitus on päättänyt maksaa vahinkoa kärsineelle vanhemmalle konstaapelille JR:lle päätöksessä todetun suuruisen vahingonkorvauksen. Päätöksessä olevia nimismies VT:n tuottamusta koskevia lausumia voidaan pitää vain ilmoituksena siitä, että lääninhallitus ei ryhtynyt toimiin vahingonkorvauksen perimiseksi edelleen VT:lta. Päinvastainen lausuma olisi edellyttänyt erillisen vahingonkorvausvaatimuksen vireille panoa.

Loppupäätelmä

Asiakirjoista ilmenee, että Asikkalan nimismiehen VT:n piirinsä poliisimiesten palkkauksen tarkistamisesta 9.1.1990 tekemästä päätöksestä alkunsa saanut asia on ollut monivaiheinen ja sekava. Ylimääräisestä muutoksenhausta kanteluasioissa annetun lain 2 §:n mukaisena kanteluna käsiteltyyn asiaan 28.3.1991 annetun lääninhallituksen päätöksen ja lääninhallituksen vahingonkorvausasiassa 20.6.1991 antaman päätöksen huomioon ottaen asiassa on nyttemmin päädytty vanhemman konstaapelin JR:n kannalta oikeana pidettävään ratkaisuun.

Asiakirjoista ja hankituista selvityksistä ilmenevät seikat huomioon ottaen katson, ettei minulla ole lääninhallituksen 20.6.1991 antamalla päätöksellä ratkaistun asian yhteydessä tapahtuneen kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnin takia aihetta muuhun kuin, että kiinnitän lääninhallituksen asianomaisten virkamiesten huomiota kuulemisvelvollisuuden noudattamisen tärkeyteen asianosaisten oikeusturvan kannalta.

Tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen päätöksestäni Hämeen lääninhallitukselle edelleen sen asianomaisten virkamiesten tietoon toimitettavaksi. Toisen päätösjäljennöksen lähetän nyttemmin Lempäälän piirin nimismieheksi siirtyneelle EA:lle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.