23.03.1992

Sotilasoikeudenkäynti - Syyttäjä

Kannanotto syyttäjän määräämisestä sotilasoikeudenkäyntiasiaan

Sotilasoikeudenkäyntiasiaa, jossa pääesikunta oli tehnyt sotilasoikeudenkäyntilain (326/83) 14 §:n 2 momentin (1260/88) mukaisen ratkaisun jättää toimittamatta aineiston syyttäjälle, ei ollut määrättävä virallisen syyttäjän syyteharkintaan asianomistajan vaatimuksesta.

1 KANTELUKIRJOITUS

A on 5.6.1991 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa pyytänyt oikeuskansleria määräämään syyttäjän asiaan, jossa pääesikunnan päällikkö oli asessorin esittelystä tehnyt 28.9.1990 päätöksen jättää toimittamatta esitutkinta-aineiston syyttäjälle. A:n vaatimus on koskenut pääesikunnan tutkintatoimiston esitutkintapöytäkirjassa R 44/90 syylliseksi epäiltynä kuultua vääpeli Ari Olof Kurkea.

A on katsonut, että Pohjanmaan sotilasläänin sotilaslakimies Pekka Koponen on esteellinen ratkaisemaan A:ta koskevaa asiaa. Tämän vuoksi ja kun Pohjanmaan sotilasläänin sotilaslakimiehelle ei ilmeisesti ole määrätty sijaista, A on pyytänyt, että oikeuskansleri määrää syyttäjäksi Vaasan kaupunginviskaalin. A oli tammikuussa 1991 tehnyt Vaasan kaupunginviskaalille vaatimuksen nostaa Kurkea vastaan syytteen sotilas- ja virkarikoksesta.

2 HANKITTU SELVITYS

A:n kirjoituksen johdosta oikeuskanslerinvirastoon on hankittu Vaasan kaupunginviskaalinvirastosta A:n sinne lähettämät asiakirjat, joihin on sisältynyt A:n 4.1.1991 päivätty vääpeli Ari Kurkea koskeva syyttämisvaatimus, jäljennös edellä mainitusta pääesikunnan päällikön ratkaisusta ja erinäistä A:n todistelutarkoituksessa kokoamaa selvitystä.

Lisäksi tänne on hankittu nähtäväksi edellä mainittu pääesikunnan tutkintatoimiston esitutkintapöytäkirja R 44/90 eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta, missä on vireillä A:n kanteluasioita.

3 KÄSITTELYRATKAISU

Totean, että valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta annetun lain (1224/90) mukaan oikeuskansleri on vapautettu velvollisuudesta valvoa lain noudattamista sellaisissa oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvissa asioissa, jotka koskevat muun muassa puolustusvoimia ja sotilasoikeudenkäyntiä. Tämän vuoksi olen ottanut asian tutkittavakseni vain siltä osin kuin siinä on kysymys virallisen syyttäjän määräämisestä suorittamaan asiassa syyteharkinta.

4 RATKAISU

4.1 Sovellettavista säännöksistä

Sotilasoikeudenkäyntilain (326/83) 14 §:n 1 momentin (1260/88) mukaan, jollei sotilasoikeudenkäyntiasiana käsiteltävää rikosasiaa käsitellä kurinpitomenettelyssä, joukko-osaston komentajan on esitutkinnan päätyttyä ratkaistava, toimitetaanko esitutkinta-aineisto syyttäjälle oikeudenkäyntiä varten.

Säännöksen 2 momentin mukaan komentaja saa jättää toimittamatta aineiston syyttäjälle, jos esitutkinnassa on käynyt selville, ettei ketään voida panna syytteeseen taikka jos teko on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä taikka tekoa muutoin on pidettävä kurin ja järjestyksen ylläpitämisen kannalta vähäisenä.

Säännökset koskevat pykälän 3 momentin mukaan myös komentajan kurinpitovallan käyttöä valvovaa esimiestä ja pääesikuntaa.

Syyttäjän harkintavaltaa sotilasoikeudenkäynti-asioissa on puolestaan supistettu siten, että virallisella syyttäjällä rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 §:n 2 momentin (301/90) nojalla oleva valta jättää syyte ajamatta rikoksen vähäisyyden tai rikoksentekijän nuoruuden perusteella ei pykälän 3 momentin (329/83) mukaan koske sotilasoikeudenkäyntiasioina käsiteltäviä rikosasioita.

4.2 Säännösten arviointia

Totean, että sotilasoikeudenkäyntilaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, voisiko sotilaslakimies tai muu sotilasoikeudenkäyntiasiassa toimivaltainen virallinen syyttäjä jossakin tilanteessa ottaa syyteharkintaansa asian, jossa komentaja, tämän esimies tai pääesikunta on tehnyt sotilasoikeudenkäyntilain 14 §:n 2 momentin mukaisen ratkaisun jättää aineiston toimittamatta syyttäjälle.

Sotilasoikeudenkäyntilain 14 §:n muutosta (1260/88) koskevan hallituksen esityksen n:o 186/1988 vp. perusteluissa on sitä vastoin todettu, että joukko-osaston komentajan päätös olla toimittamatta esitutkinta-aineistoa syyttäjälle sitoo syyttäjää. Syyttäjä ei voi tällöin nostaa syytettä tuomioistuimessa. Perusteluissa on edelleen todettu, että komentaja voi jättää aineiston toimittamatta syyttäjälle silloinkin, kun asianomistaja on vaatinut asian käsittelemistä tuomioistuimessa.

Mielestäni esitetty tulkinta on perusteltu senkin vuoksi, että virallisen syyttäjän toimivaltaa on edellä kohdassa 4.1 esitetyin tavoin rajoitettu. Mikäli syyttäjä voisi ottaa asian syyteharkintaansa puheena olevissa tilanteissa, tulisivat sekä kurinpitomenettelyn käyttömahdollisuus että suoritettu vähäisyysarviointi sivuutetuiksi.

Sotilasoikeudenkäyntiasian vireillepanoa koskevat erityissäännökset eivät estä asianomistajaa käyttämästä hänelle kuuluvaa oikeutta nostaa itse syyte. Vastaavasti valtioneuvoston oikeuskanslerilla ja eduskunnan oikeusasiamiehellä on sotilasoikeudenkäyntiasioissa samanlainen oikeus syytteen nostamiseen kuin muissakin asioissa. Nämä poikkeustapaukset on todettu myös sotilasoikeudenkäyntilain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (n:o 86/1981 vp.) perusteluissa.

Asianomistajan oikeusturvakeinoina tilanteessa, jossa hän on tyytymätön komentajan päätöksen jättää toimittamatta aineisto syyttäjälle, ovat siis syytteen nostaminen itse tuomioistuimessa tai kantelun tekeminen ylimmille laillisuusvalvojille.

4.3 Lopputoteamukset

Edellä esitetyn nojalla katson, ettei A:n kirjoituksessa tarkoitettua asiaa ole määrättävä virallisen syyttäjän syyteharkintaan.

Koska A:n kirjoitus on koskenut nimenomaisesti vain syyttäjän määräämistä ja kun eduskunnan oikeusasiamiehellä on tutkittavana pääasiaa koskeva A:n kantelu, kohdasta 3 ilmenevän käsittelyratkaisun mukaisesti en ole ottanut asiaa omaan syyteharkintaani tai muutoinkaan sotilasviranomaisten menettelyä koskevana kanteluna tutkittavaksi.

Lähetän eduskunnan oikeusasiamiehelle tiedoksi jäljennöksen tästä päätöksestä. Ratkaisustani ilmoitan myös pääesikunnalle ja Vaasan kaupunginviskaalille.

Muihin toimenpiteisiin A:n kirjoitus ei ole antanut puoleltani aihetta.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.