11.03.1992

Syyteharkinta - Syyttämättä jättäminen - Videotallenteiden tarkastaminen

Syyteharkinnan suorittaminen video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain säännösten rikkomista koskevassa asiassa

Asiassa on ollut kysymys myös siitä, voidaanko Ruotsissa asuvan henkilön, joka on Ruotsissa rekisteröidyllä toiminimellä ilmoitellut suomalaisissa lehdissä ja ilmoituksissaan tarjonnut kaupaksi Suomessa tarkastamattomia seksivideokasetteja ja sitten Ruotsista käsin postilähetyksenä toimittanut nuo videotallenteet tilaajille, katsoa Suomessa syyllistyneen kuvaohjelmien tarkastuksesta annettujen säännösten rikkomiseen.

RVA 15 § 2 mom
L video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta 1 § 1 mom
L video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta 16 § 1 mom

"1 KANTELUKIRJOITUS

Helsingin kaupungista oleva yhdistys on oikeuskanslerille
osoittamassaan 6.5.1991 päivätyssä kantelukirjoituksessa kertonut,
että asianomainen virallinen syyttäjä, Turun kaupunginviskaali
Markku Uotinen oli päättänyt 30.5.1990 päivätyssä
syyttämättäjättämispäätöksessään nro 121/90 jättää syytteen
nostamatta Ruotsissa asuvaa A:ta vastaan asiassa, jossa A:n
oli epäilty Suomessa syyllistyneen video- ja muiden kuvaohjelmien
tarkastamisesta annetun lain (697/87) 1 §:n ja 16 §:n
1 momentin 1 kohdan säännösten vastaiseen menettelyyn.

Kaupunginviskaali Uotinen oli syyttämättäjättämispäätöksessään
katsonut, ettei A ollut menettelyllään syyllistynyt video- ja
muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain säännösten
rikkomiseen. Ratkaisuaan kaupunginviskaali Uotinen oli perustellut
sillä, että A oli harjoittanut elinkeinotoimintaa Ruotsista
käsin ja ettei A ollut ollut videokasettien maahantuoja.
Koska video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annettua
lakia oli sovellettava vain Suomessa tapahtuvaan toimintaan,
A:n menettelyä ei ollut kaupunginviskaali Uotisen käsityksen
mukaan voitu pitää rikoksena.

Yhdistys on kantelukirjoituksessaan arvostellut kaupunginviskaali
Uotisen sanottua päätöstä ja pyytänyt oikeuskanslerin
toimenpiteitä asian tutkimiseksi.

2 TAPAHTUMATIEDOT

Yhdistys oli alunperin 7.11.1989 tehnyt poliisiviranomaisille
rikosilmoituksen, jonka perusteella Turun poliisilaitoksen talousrikostoimisto
oli suorittanut asiassa esitutkinnan ja siinä
laatinut esitutkintapöytäkirjan 23.3.1990 nro 3500/ETT/R/
13584/89.

Esitutkintapöytäkirjasta saadusta selvityksestä ilmenee, että
A oli levittänyt seksivideokasetteja, vaikka niitä ei ollut
Suomessa tarkastettu video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta
annetun lain säännösten mukaisesti.

Kuulustelukertomuksessaan A on kertonut, että hänellä oli
Ruotsissa rekisteröity toiminimi. Kertomansa mukaan A oli sanotulla
toiminimellä harjoittanut Ruotsista käsin elinkeinotoimintaa,
joka oli pääasiallisesti käsittänyt seksivideoiden
myymistä. A oli loka-marraskuusta 1989 lähtien aina kuulustelupäivään
eli 20.3.1990 saakka suomalaisissa lehdissä ilmoitellut
sanotulla toiminimellään ja ilmoituksissaan maininnut
Turun kaupungissa sijaitsevassa poikansa asuinhuoneistossa
olevan puhelinvastaajan puhelinnumeron, johon numeroon soittaja
oli voinut jättää videokasettitilauksensa. A oli käynyt
viikoittain Turussa kuuntelemassa puhelinvastaajaan jätetyt
tilaukset ja samalla myös tyhjentämässä postilokeron, jonne
tilaaja puolestaan oli myös voinut tilauksen osoittaa. Sen
jälkeen A oli Ruotsista käsin postilähetyksenä toimittanut nuo
tilatut videokasetit tilaajille.

3 HANKITTU SELVITYS

Kaupunginviskaali Markku Uotinen on 11.6.1991 päivätyssä kirjeessään
antanut häneltä kantelukirjoituksen johdosta vaaditun
selvityksen.

Selvityksessään kaupunginviskaali Uotinen on muun ohessa todennut,
että video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta
annetun lain 1 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei kuluttajalle
saa tarjota ostettavaksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi eikä
luovuttaa video- tai muuta kuvaohjelmaa ennen kuin ohjelma
on tarkastettu ja hyväksytty. Kantelussa oli kysymys siitä,
missä mainitun lain vastainen rikos oli katsottava tehdyksi.
Kantelussa oli todettu aivan oikein, että videotallenteiden
"kaupaksi tarjoaminen oli tapahtunut Suomen alueella käyttämällä
hyväksi lehti-ilmoittelua ja puhelintilauspalvelua". A:n
menettelyn osalta oli kuitenkin todettava, kuten kantelussakin
oli katsottu, että "myytäväksi tarjoaminen oli tapahtunut
elinkeinotoiminnassa A:n Ruotsissa rekisteriin ilmoittaman
toiminimen välityksellä". Kun kaupunginviskaali Uotinen oli
syyteharkintaa suorittaessaan tullut siihen johtopäätökseen,
että A:n elinkeinotoimintaa oli harjoitettu Ruotsissa, Uotinen
oli katsonut, ettei video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta
annetun lain 16 §:n mukaisen rikoksen tunnusmerkistö ollut
täyttynyt ja ettei A:n toimintaa ollut näin ollen voitu
pitää Suomessa rangaistavana.

4 VASTINEEN ANTAMINEN

Yhdistys on 30.7.1991 päivätyssä kirjeessään toimittanut oikeuskanslerinvirastolle
vastineen kaupunginviskaali Markku Uotisen
antaman selvityksen johdosta.

5 HANKITUT LAUSUNNOT

Kantelukirjoituksen johdosta olen 30.9.1991 päivätyssä kirjeessäni
pyytänyt opetusministeriötä antamaan minulle lausuntonsa
asiasta A:n menettelyn osalta.

Opetusministeriö on antanut siltä pyydetyn lausunnon
14.11.1991 päivätyssä kirjeessään nro 40/021/91, jonka ohella
opetusministeriö on minulle toimittanut myös valtion elokuvatarkastamon
28.10.1991 päivätyn lausunnon nro 15/7/91.

5.1 Valtion elokuvatarkastamon lausunto

Valtion elokuvatarkastamo on lausunnossaan esittänyt muun
muassa seuraavaa.

Asiakirjoista ilmenee, että Ruotsissa asuvalla A:lla oli mainitussa
maassa rekisteröity toiminimi. Tällä toiminimellä A
oli harjoittanut Ruotsista käsin elinkeinotoimintaa, joka oli
pääasiallisesti käsittänyt seksivideoiden myyntiä. Ohjelmien
kaupaksi tarjoaminen oli tapahtunut siten, että A oli lehtiilmoituksissa
maininnut Turun kaupungissa olevan puhelinvastaajan
numeron, johon numeroon soittaja oli voinut jättää videokasettitilauksen.
Tilaaja oli myös voinut osoittaa tilauksensa
postilokeroon. Tilatut tallenteet A oli Ruotsista postilähetyksenä
toimittanut tilaajille.

A:n kuulustelupöytäkirjaan liitetyssä toiminimen lehti-ilmoituksessa
oli tarjottu kaupaksi 10 seksiä sisältävää videoelokuvaa,
joista elokuvatarkastamo ei ole tehnyt päätöstä eikä
antanut lausuntoa.

Video- ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain
1 §:n 1 momentin nojalla elinkeinotoiminnassa ei kuluttajalle
saa tarjota ostettavaksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi eikä
luovuttaa video- tai muuta kuvaohjelmaa ennen kuin ohjelma
on tarkastettu ja hyväksytty levitettäväksi.

Videotallenteiden tarkastuttamisvelvollisuus koskee kaikkea
elinkeinotoiminnassa tapahtuvaa levittämistä. Postimyynti ei
tee tässä poikkeusta.

A oli ilmoittanut suomalaisissa julkaisuissa ja tarjonnut kaupaksi
ulkomailta postitse tilattavia videotallenteita. Tallenteiden
markkinoinnin oli siis katsottava tapahtuneen Suomessa.

Olennaista sanotun lain mukaan on elinkeinotoiminnassa tapahtuva
videotallenteiden kaupaksi tarjoaminen, joka tässä tapauksessa
oli nimenomaan tapahtunut Suomessa. Tässä yhteydessä
ei liene oleellista, missä ilmoittajan tallennevarastot olivat
tai missä maassa hänen yhtiönsä oli rekisteröity.

Elokuvatarkastamon käsityksen mukaan oli ilmeistä, että A, joka
oli lehti-ilmoitusten välityksellä Suomessa markkinoinut
tarkastamattomia videotallenteita, oli rikkonut video- ja muiden
kuvaohjelmien tarkastamisesta annettua lakia.

5.2 Opetusministeriön lausunto

Opetusministeriö on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa.

Opetusministeriö on pyytänyt asiasta lausunnon valtion elokuvatarkastamolta,
joka soveltaa video- ja muiden kuvaohjelmien
tarkastamisesta annetun lain säännöksiä ja toimii tarkastusviranomaisena.

Sanotun lain 1 §:n 1 momentin nojalla elinkeinotoiminnassa ei
kuluttajalle saa tarjota ostettavaksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi
eikä luovuttaa video- tai muuta kuvaohjelmaa ennen
kuin ohjelma on tarkastettu ja hyväksytty levitettäväksi.
Asiakirjoista ilmenee, että A oli suomalaisissa lehdissä julkaistuilla
ilmoituksilla tarjonnut kaupaksi sanotun lain mukaisesti
tarkastamattomia videokasetteja toiminimellä, jolla A
oli harjoittanut Ruotsista käsin elinkeinotoimintaa. Ilmoituksissaan
A oli maininnut Turun kaupungissa olevan puhelinvastaajan
numeron, johon oli voinut jättää videokasettitilauksen.
Niin ikään tilauksen oli voinut osoittaa Turussa olevaan postilokeroon.
Asiakirjojen mukaan A oli viikoittain käynyt vastaanottamassa
edellämainituin tavoin tehdyt tilaukset ja toimittanut
Ruotsista postilähetyksenä videokasetit tilaajille.

Opetusministeriö totesi, että tallenteiden markkinointi eli
kaupaksi tarjoaminen oli kiistatta tapahtunut Suomessa. Opetusministeriö
yhtyi valtion elokuvatarkastamon käsitykseen
siitä, että olennaista sanotun lain 1 §:n mukaan on elinkeinotoiminnan
muodossa tapahtuva videotallenteen tarjoaminen, joka
asiakirjoista ilmenevällä tavalla oli tapahtunut nimenomaan
Suomessa. Opetusministeriö katsoi valtion elokuvatarkastamon
tavoin, ettei lain soveltamisen kannalta liene ratkaisevaa se,
mistä tallenteet toimitettiin tai missä maassa toimittajayhtiö
oli rekisteröity.

6 KANTELUN RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

Asiakirjoista saamani selvityksen perusteella olen katsonut,
että A on edellä selostetulla menettelyllään syyllistynyt video-
ja muiden kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain
1 §:n 1 momentin ja 16 §:n 1 momentin 1 kohdan sekä rikoslain
7 luvun 2 §:n säännöksissä tarkoitettuun jatkettuun kuvaohjelmien
tarkastuksesta annettujen säännösten rikkomiseen, mikä
rikos on tehty Suomessa loka-marraskuun 1989 ja 20.3.1990 välisenä
aikana.

Asianomaisen virallisen syyttäjän, kaupunginviskaali Markku
Uotisen ei olisi näin ollen tullut mainitsemillaan perusteilla
jättää syytettä nostamatta A:ta vastaan. A:n menettely, elinkeinotoiminnan
muodossa tapahtunut videotallenteiden kaupaksi
tarjoaminen, on opetusministeriön ja valtion elokuvatarkastamon
lausunnoissa esitettyjen näkökohtien mukaisesti katsottava
tosiasiassa tehdyksi Suomessa, eikä Ruotsissa, kuten kaupunginviskaali
Uotinen oli päätöksessään todennut. Tämän vuoksi
olen harkinnut oikeaksi kumota ja poistaa kaupunginviskaali
Uotisen sanotun syyttämättäjättämispäätöksen ja suorittaa uudestaan
asian vaatiman syyteharkinnan.

A:n menettelyä arvioidessani olen, ottaen huomioon 1.4.1992
voimaan tulevat rikoslain (697/91) 7 luvun uudet säännökset,
todennut, että sanottu A:n syyksi luettava jatkettu rikos on
muodostunut useista samankaltaisina toistuneista yksittäisistä
teoista, joita sinänsä ei ole kuitenkaan ollut kovin monta.
Kaikki nämä teot ovat käsitykseni mukaan kuitenkin olleet senkaltaisia
rikoksia, että yksittäisinä tekoina ei mistään niistä
olisi ilmeisestikään odotettavissa ankarampaa rangaistusta
kuin sakkorangaistus ja että kutakin yksittäistä tekoa voidaan
sen haitallisuus ja siitä ilmenevä A:n syyllisyys huomioon ottaen
pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä. Tämän vuoksi
ja ottaen huomioon myös rikoslain 8 luvussa olevat syyteoikeuden
vanhentumista koskevat säännökset olen A:n menettelyä koskevassa
syyteharkinnassani päättänyt rikoslain voimaanpanemisesta
annetun asetuksen (301/90) 15 §:n 2 momentin 1 kohdan
säännöksen nojalla jättää syytteen nostamatta A:ta vastaan sanotusta
hänen syykseen luettavasta jatketusta rikoksesta.

Jäljennökset tästä päätöksestäni lähetän Turun ensimmäiselle
kaupunginviskaalille tiedoksi ja samalla myös kaupunginviskaali
Uotiselle tiedoksiannettavaksi.

Jäljennökset päätöksestäni lähetetään tiedoksi myös A:lle,
opetusministeriölle ja Turun poliisilaitokselle."

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.