Kysymys syyttäjän velvollisuudesta ottaa kantaa syyttämättäjättämispäätöksessä rikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen, kun epäillyn rikoksen syyteoikeus on vanhentunut
- Asiasanat
- Syyttämättä jättäminen, Vanhentuminen, Perusteleminen
- Tapausvuosi
- 1991
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 756/1/90
- Ratkaisija
- Apulaisoikeuskansleri
Vastaaja oli kantelussa arvostellut syyttäjän tekemää syyttämättäjättämispäätöstä, jossa ratkaisua oli perusteltu eräiden rikosten osalta syyteoikeuden vanhentumisella. Vastaajan mielestä ratkaisun olisi tullut perustua siihen, ettei kysymyksessä ollut rikos.
Apulaisoikeuskansleri on kantelun johdosta antamassaan ratkaisussa todennut, että ellei esitutkinta-asiakirjoista käy ilmi epäiltyä rikosta, jonka syyteoikeuden vanhentumista syyteharkinnassa voitaisiin arvioida, tehdään ratkaisu ei rikos-perusteella. Syylliseksi epäillyn henkilön edun mukaista olisi niissä tapauksissa, joissa hän ei ole syyllistynyt rikokseen, että syyttämättäjättämispäätöksellä hänet puhdistettaisiin niistä epäilyistä, joita esitutkinnan vuoksi häneen on kohdistettu. Syyttämättäjättämispäätös ei kuitenkaan saavuta tuomioistuimen päätöksen vaikutuksiin verrattavaa oikeusvoimaa, johon voitaisiin vedota esimerkiksi samaa asiaa koskevassa vahingonkorvausasiassa. Rikosoikeudessamme on myös omaksuttu periaate, jonka mukaan epäiltyä pidetään syyttömänä, kunnes hänet on tuomioistuimen päätöksellä todettu syylliseksi. Lisäksi laajoissa ja tulkinnanvaraisissa syyteharkinta-asioissa, joissa syyteoikeus kiistatta on vanhentunut, ratkaisun perusteleminen vanhentumisen lisäksi muilla syillä voisi aiheuttaa syyteharkinnan tarkoitukseen nähden tarpeetonta lisätyötä. Edellä olevan johdosta apulaisoikeuskansleri ei ole pitänyt tarpeellisena sitä, että syyttämättäjättämispäätös olisi syyteoikeuden vanhentumisperusteen lisäksi perusteteltava myös ei rikosperusteella aina milloin ei rikos-peruste soveltuisi.