26.09.1991

Rikosrekisteri - Lausunto

Oikeusministeriölle annettu lausunto rikosrekisterin atk-projektin säädöstyöryhmän ehdotuksesta rikosrekisterilainsäädännön uudistamiseksi

Oikeusministeriön pitämän rikosrekisterin lainsäädännöllinen pohja saatettaisiin henkilörekisterilain vaatimusten mukaiseksi. Rikosrekisterin siirtäminen pidettäväksi automaattisen tietojenkäsittelyn avulla ja ehdotettujen säännösten mahdollistama teknisen käyttöyhteyden antaminen virallisille syyttäjille merkitsisi käytännön syyttäjäntoiminnan kannalta myönteistä kehitystä. Oikeuskansleri on eräin tarkennuksin asettunut puoltamaan ehdotusta.

L yleisten asiakirjain julkisuudesta 14 §

Oikeusministeriö on kirjeellään 11.6.1991 pyytänyt oikeuskanslerin
lausuntoa rikosrekisterin atk-projektin säädöstyöryhmän
22.3.1991 päivätystä mietinnöstä, joka sisältää ehdotuksen rikosrekisterilainsäädännön
uudistamiseksi.

Pyydettynä lausuntona esitän kunnioittavasti seuraavaa.

Ehdotuksen tarkoitus saattaa oikeusministeriön pitämän rikosrekisterin
lainsäädännöllinen pohja henkilörekisterilain vaatimusten
mukaiseksi on luonnollisesti puollettava. Rikosrekisterin
siirtäminen pidettäväksi automaattisen tietojenkäsittelyn
avulla ja ehdottettujen säännösten mahdollistama teknisen
käyttöyhteyden antaminen virallisille syyttäjille merkitsisi
käytännön syyttäjäntoiminnan kannalta erittäin myönteistä kehitystä.

Koska rikosrekisterin tietosisältö ja tietojen luovuttaminen
säilyisivät pääosiltaan entisellään, kiinnitän jäljempänä huomiota
vain eräisiin yksityiskohtiin.

Ehdotuksen yleisperusteluissa on viitattu yleisten asiakirjain
julkisuudesta annetun lain 14 §:ään, jonka mukaan rikosrekisterin
julkisuus poikkeuksineen on erikseen "täydellisesti järjestetty".
Ehdotuksen mukaan rikosrekisterin julkisuus säädettäisiin
edelleenkin täydellisesti erityislaissa eli ehdotetussa
rikosrekisterilaissa. Lakiehdotuksessa on säädetty, kenelle
ja mihin tarkoitukseen rikosrekisterin tietoja voidaan luovuttaa,
mutta siinä ei ole (kuten ei voimassa olevassakaan rikosrekisteriasetuksessa)
nimenomaista säännöstä julkisuuskysymyksestä.

Tieliikenteen tietojärjestelmästä annetun lain (819/89)
12 §:ssä on vastaavalla tavalla kuin ehdotetussa rikosrekisterilaissa
säädetty, kenelle ja mihin tarkoitukseen ajokorttirekisterin
tietoja voidaan luovuttaa. Sanotussa pykälässä on
kuitenkin lisäksi nimenomainen säännös, jonka mukaan ajokorttirekisterin
tiedot on pidettävä salassa. Mielestäni olisi
harkittava, tulisiko rikosrekisterilakiin selvyyden vuoksi ottaa
vastaavankaltainen säännös. Säännöksellä olisi ilmeisesti
merkitystä muun muassa sovellettaessa 1.1.1990 voimaan tullutta
rikoslain 40 luvun 5 §:n (792/89) salassapitorikosta koskevaa
säännöstä, jossa on luovuttu asian laatuun perustuvan salassapitovelvollisuuden
rikkomisen rankaisemisesta erityisenä
virkarikoksena. Säännöksen mukaan rangaistavaa on sellaisen
tiedon paljastaminen, jota lain tai asetuksen nimenomaisen
säännöksen mukaan ei saa ilmaista.

Lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin mukaan rikosrekisteriin merkitään
tiedot Suomen kansalaisesta, joka on ulkomailla tuomittu
saman pykälän 1 momentissa mainittua seuraamusta vastaavaan
seuraamukseen. Lakiehdotuksessa tai ehdotetuissa asetuksissa
ei ole säännelty, millaisin arviointiperustein vastaavuus ratkaistaan.
Kun eri maiden seuraamusjärjestelmissä on suuria
eroja ja uusia seuraamusmuotoja ilmeisesti jatkuvasti kehitetään
ja kun rikosrekisterin tietosisällön täsmällisellä määrittelemisellä
on rekisteröidyn tai rekisteröitävän henkilön
oikeusturvan kannalta suuri merkitys, saattaisi olla aiheellista
antaa lainkohdassa tarkoitetusta vastaavuudesta tarkempia
säännöksiä.

Lakiehdotuksen 1 §:n 2 momentin sanamuoto ei rajaa rikosrekisteriin
merkittäviä tietoja lainkohdan perusteluissa mainittujen
kansainvälisten sopimusten nojalla tulleisiin tietoihin.
Mikäli esimerkiksi sattumanvaraisesti tulleita tietoja ei ole
tarkoitus rekisteröidä, mikä olisi rekisteröitävien yhdenvertaisuuden
kannalta puollettava ratkaisu, säännöksen sanamuotoa
olisi täsmennettävä tältä osin.

Lakiehdotuksen 4 §:n 2-kohdan mukaan rikosrekisteristä luovutetaan
henkilöä koskeva ote viralliselle syyttäjälle syytettä
ja pakkokeinoasiaa varten. Kuluvan vuoden alusta voimaan tulleiden
uusien rikos-oikeudellisista toimenpiteistä luopumista
koskevien säännösten johdosta syyttäjä tarvitsee rikosrekisteritietoja
aiempaa useammin jo syyteharkintavaiheessa. Esimerkiksi
rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 15 a §:n
2-kohdan ns. konkurrenssiperusteen soveltamisedellytysten arviointi
edellyttää välttämättä tietoja epäillyn aiemmasta rikollisuudesta
ja aiemmista tuomioista. Tämän vuoksi tulisi lakitekstissä
selvyyden vuoksi olla maininta siitä, että virallinen
syyttäjä saa rikosrekisterin otteen myös syyteharkintaa
varten.

Lakiehdotuksen 4 §:n 3-kohdan mukaan poliisiviranomainen ei
saisi rikosrekisterin otetta rikostutkintaa varten, koska ehdotuksen
perusteluiden mukaan poliisilla on käytössään omia
rekistereitä. Niin sanottu yhtenäisrangaistusjärjestelmä, jota
koskevat lait tulevat voimaan 1.4.1992, edellyttää kuitenkin,
että poliisilla on tietyissä tapauksissa jo tutkintavaiheessa
tiedossaan ns. konkurrenssin katkaisevat tuomiot. Jos esimerkiksi
nykyisin jatkettuna rikoksena pidettävän tekosarjan sisälle
osuu konkurrenssin katkaiseva tuomio, tulee tuomioistuimen
määrätä uusien säännösten mukaan yhteinen vankeusrangaistus
aiemmista rikoksista ja jatketun rikoksen niistä osateoista,
jotka on tehty ennen sanottua tuomiota. Tämän vuoksi on
tarpeellista, että poliisi jo tutkintavaiheessa voi selvittää,
mitkä osateot on tehty ennen konkurrenssin katkaisevaa tuomiota
ja mitkä sen jälkeen.

Ehdotetun 4 §:n 5-kohdan mukaan rikosrekisterin ote luovutetaan
valtioneuvoston oikeuskanslerille lain noudattamisen valvontaa
(po. laillisuusvalvontaa) varten. Käytetty ilmaisu ilmeisesti
kattaa oikeuskanslerille kuuluvan tuomittuja rangaistuksia
ja niiden täytäntöönpantavaksi saattamista koskevien
luetteloiden ja ilmoitusten tarkastustoiminnan. Syyteharkinta-asioiden
osalta on ilmeisesti tarkoitettu, että oikeuskansleri
saa tiedot saman pykälän 2-kohdan nojalla.

Totean, että voimassa olevan rikosrekisteriasetuksen 21 §:n 2
momentin mukaan virallisen syyttäjän on pyydettävä rekisteri-ilmoitus
muun muassa silloin, kun joku pannaan syytteeseen rikoksesta,
josta voi seurata kolmea kuukautta pitempi vapausrangaistus.
Lakiehdotukseen ei sisälly vastaavanlaista säännöstä,
eikä sen perusteluista ilmene, missä tapauksissa rikosrekisteritiedot
olisi hankittava rikosasian käsittelyä varten.
Mikäli tätä kysymystä ei lainkaan säännellä, on mielestäni
olemassa vaara siitä, että käytäntö eri tuomioistuimissa muodostuu
tietyissä tapauksissa erilaiseksi, mikä puolestaan ilmeisesti
johtaa samalla epäyhtenäiseen käytäntöön esimerkiksi
rangaistuksen mittaamisessa.

Lakiehdotuksen voimaantuloa koskevan 11 §:n perusteluissa on
todettu, että uuden lain säännöksiä sovellettaisiin rekisteritietojen
poistamiseen myös niissä tapauksissa, joissa seurauksena
on tietojen säilyminen rekisterissä entistä kauemmin.
Mielestäni olisi syytä harkita, tulisiko tämä rekisteröityjen
edun vastainen tulkinta kirjata lakiin siirtymäsäännöksenä.

Edellä esitetyin tarkennuksin ehdotus rikosrekisterilainsäädännön
uudistamiseksi on mielestäni puollettavissa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.