7.8.1991

Maatilahallitus oli päättänyt olla lunastamatta pakkohuutokaupalla myytyjä kiinteistöjä (laki 23/38). Ratkaisusta oli tehty istunnon esittelylistaan merkintä "Ei lunasteta".

Maatilahallituksen mukaan lunastamatta jättäminen on katsottu viranomaisen sisäiseksi ratkaisuksi, josta ei ole valitusoikeutta, ja yleensä lunastamiselle säädetty 30 päivän määräaika on jo kulunut lähes loppuun. Kun erillistä päätöstä ei tehdä, ei perusteluja ole kirjattu eikä valitusosoituksen antamista ole pidetty tarpeellisena. Valittaminen lunastamatta jättämisestä ei voi johtaa pakkohuutokaupassa syntyneen kaupan purkautumiseen ja siihen, että entinen omistaja valitusteitse saisi kiinteistön omistukseensa.

Kantelun johdosta annetussa ratkaisussa todettu, että korkeimman hallinto-oikeuden omaksuman kannan mukaan lunastamatta jättäminen on valituskelpoinen ratkaisu, johon kiinteistön entisellä omistajalla on valitusoikeus. Muutoksenhaussa on noudatettava, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty.

Tämän vuoksi esitetty, että maatilahallitus harkitsisi, millaisiin toimenpiteisiin puheena olevan päätöksentekomenettelyn kehittämiseksi olisi ryhdyttävä, ottaen huomioon, että vapaaharkintaisetkin hallintotoimet tulisi, vaikkapa lyhyestikin perustella, ja että hallintovalituslain 12 §:n 1 momentin mukaan on päätökseen, johon saa hakea muutosta, liitettävä valitusosoitus.