23.08.1991

Clearing - Tavaranvaihto - ja maksusopimus

Valtiovarainministeriölle on 23.8.1991 ilmoitettu oikeuskanslerin kannanotto valtiovarainministeriön ja ulkoasiainministeriön sekä Suomen Pankin edustajien muodostaman työryhmän näkemyksestä valtion ja Suomen Pankin välisestä vastuusta clearing-tilijärjestelmän osalta siinä tapauksessa, että Suomen ja Neuvostoliiton välisen tavaranvaihto- ja maksusopimuksen päättymisen johdosta clearing-tilille Suomen hyväksi kertynyt saldo tai osa siitä jäisi sovittuun määräaikaan mennessä suorittamatta.

Työryhmä oli todennut, että Suomen ja Neuvostoliiton välisen tavaranvaihto- ja maksusopimuksen voimassaolo päättyi 31.12.1990. Clearing-tilien tultua puretuksi jäi tileille todennäköisesti noin 1 miljardin markan määräinen Suomen saatava, joka muodostui erityistilisaatavasta, noin 400 miljoonasta markasta ja lopetustilisaatavasta, noin 600 - 700 miljoonasta markasta. Lopetustilisaatava erääntyi maksettavaksi 30.6.1991. Erityistili oli perustettu vuonna 1987 ja sille oli siirretty pääosa clearing-päätilille tuolloin syntyneestä tilisaatavasta sovitun aikataulun mukaan kuoletettavaksi. Mainittu 400 miljoonaa markkaa oli erityistilistä vielä kuolettamatta oleva osa, joka lankesi maksettavaksi 31.12.1991.

Työryhmä oli esittänyt, että vuodesta 1951 lähtien oli tehty rakenteeltaan samansisältöisiä tavaranvaihto- ja maksusopimuksia. Sopimukset olivat sisältäneet aina maksujärjestelyjä koskevia määräyksiä. Sopimuksille oli hankittu asianmukainen eduskunnan suostumus. Suomen Pankin asema clearing-järjestelmässä perustui valtiosopimusten määräyksiin. Sopimusten mukaan Suomen Pankissa olevat clearing-tilit olivat teknisiä tilejä, joissa oli sopimuspuolen määräämät luottorajat. Tilien pitämiseen liittyi siten myös tililuoton myöntäminen maksusopimusmaiden vastaaville tilinpitäjäpankeille. Tilin debetsaldo merkitsi käytännössä sitä, että Suomen Pankki omilla varoillaan rahoitti vieraalle valtiolle luottoja, jotka varsinaisesti olivat Suomen valtion vastuulla. Tilinpitäjäpankkina Suomen Pankki toimi valtion puolesta eikä omassa asiassaan keskuspankkina.

Clearing-tilijärjestelmät olivat tulleet laajemmin käyttöön 1930-luvulla. Suomen Pankki ei katsonut olevansa siviilioikeudellisessa vastuussa mahdollisista korko- ym vaatimuksista, koska se toimi ainoastaan clearing-menettelyn teknisenä hoitajana. Suomen Pankki oli sen vuoksi kääntynyt valtioneuvoston puoleen, joka oli 20.6.1935 pidetyssä istunnossa todennut, että kysymyksessä oleva vastuu oli valtion kannettava.

Työryhmä oli päätynyt siihen johtopäätökseen, että valtio sopimusosapuolena kantoi viime kädessä vastuun sekä tavaranvaihto- ja maksusopimukseen perustuvan saatavasaldon että erityistilin osalta.

Asiasta ovat ulkoasiainministeriö ja Suomen Pankki antaneet lausunnot. Oikeuskansleri on Suomen Pankkiin tekemänsä käynnin yhteydessä saanut lisäselvitystä.

Oikeuskansleri on kannanotossaan todennut lopetustilin osalta tilanteen muuttuneen siinä suhteessa, että Suomen Pankin edustajien lausuntopyynnön käsittelyn aikana antaman ilmoituksen mukaan Suomella ei enää ollut lopetustilisaatavaa. Lopetustilin osalta ei näin ollen ollut tarvetta enempään lausuntoon.

Mitä tuli erityistiliin, se oli johtunut kysymyksessä olevasta maksuliikkeestä ja sen perustaminen oli tapahtunut ulkoasiainministeriön asiassa antamassa lausunnossa mainituista syistä. Oikeuskanslerilla ei ollut huomauttamista työryhmän loppupäätelmään, jonka mukaan valtio kantoi vastuun myös erityistilin osalta. Työryhmän näkemys oli sopusoinnussa clearing-järjestelmän kohdalla noudatetun käytännön kanssa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.