22.08.1991

Syyteharkinta - Syyttämättäjättäminen

Kysymys siitä, täyttikö kurssimanipulaatio arvopaperimarkkinarikoksen tunnusmerkistön

Apulaisoikeuskanslerin päätös syyttämättäjättämisestä pankkitarkastusviraston kirjoituksen johdosta epäiltyä kurssimanipulaation käsittävää arvopaperimarkkinarikosta koskevassa asiassa.

ArvopaperimarkkinaL 4 luku 3 §

1 PANKKITARKASTUSVIRASTON KIRJOITUS

Pankkitarkastusvirasto on oikeuskanslerinvirastolle 31.5.1991
osoittamassaan, pankkitarkastusneuvos Paula Perttusen ja pankkiylitarkastaja
Kaisa Rautiaisen allekirjoittamassa kirjoituksessa
ilmoittanut olevansa tyytymätön Helsingin kaupunginviskaalin
Hannu Kuusiston 29.1.1991 tekemiin syyttämättäjättämispäätöksiin
nrot 33 ja 34/91. Noilla päätöksillä kaupunginviskaali
Kuusisto oli riittävän näytön puuttumisen vuoksi päättänyt
olla asettamatta syytteeseen Unitas Oy:n arvopaperisalkkujen
hoitotoiminto-osaston osastopäällikköä A:ta ja pörssimeklaria
B:tä epäillystä arvopaperimarkkinarikoksesta.

Pankkitarkastusvirasto on todennut, että kysymyksessä oli arvopaperimarkkinalain
4 luvun 3 §:n soveltamista koskeva ennakkotapaus.
Pankkitarkastusvirastolle oli tärkeätä saada tietää,
voidaanko säännöstä soveltaa kysymyksessä olevaan, tyypilliseen
kurssimanipulaatiotapaukseen.

Sen vuoksi pankkitarkastusvirasto on pyytänyt, että oikeuskansleri
suorittaa syyteharkinnan asiassa uudelleen.

Pankkitarkastusvirasto on kirjoituksessaan puuttunut myös
eräässä toisessa asiassa tehtyyn syyttämättäjättämispäätökseen.
Se on käsitelty oikeuskanslerinvirastossa eri asiana,
dnro 59/62/91.

2 SELVITYKSET

Kantelukirjoituksen johdosta oikeuskanslerinvirastoon on hankittu
kysymyksessä olevat syyttämättäjättämispäätökset sekä
niihin liittyvä keskusrikospoliisin talousrikostoimiston esitutkintapöytäkirja
nro 7001/R/543/89 liitteineen.

2.1 Esitutkinta

Pankkitarkastusvirasto oli 27.9.1989 päivätyssä keskusrikospoliisille
toimittamassaan, ylijohtaja Jorma Arangon ja pankkiylitarkastaja
Kaisa Rautiaisen allekirjoittamassa tutkimuspyynnössä
nro 950/5/89 todennut muun muassa, että virasto oli arvopaperimarkkinoita
valvoessaan kiinnittänyt huomiota siihen,
että Unitas Oy oli 23.8.1989 Helsingin Arvopaperipörssissä ostanut
Polar-Rakennus Oy:n osakkeita julkihuudossa siten, että
osakkeen kurssi nousi hetkeksi 150 markkaan. Välittömästi tämän
jälkeen Unitas Oy oli lopettanut tämän osakkeen ostamisen,
jolloin sen kurssi oli laskenut. Jälkipörssissä Unitas Oy oli
vahvistanut sisäisen kaupan, jossa vaihtui 838.000 Polar-Rakennus
Oy:n osaketta 150 markan hintaan.

Pankkitarkastusvirasto oli epäillyt, että kysymyksessä saattoi
olla arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:ssä kielletty kurssimanipulaatio.
Sen vuoksi se oli pyytänyt keskusrikospoliisia
suorittamaan asiassa esitutkinnan.

Keskusrikospoliisin talousrikostoimisto on suorittanut rikosilmoituksen
johdosta esitutkinnan, josta oli 13.6.1990 valmistunut
esitutkintapöytäkirja nro 7001/R/543/89 liitteineen.
Sen johdanto-osassa on selvitetty kaupankäyntiä Helsingin Arvopaperipörssissä.
Julkihuudolla tarkoitetaan salissa kello 10
- 14.30 välisenä aikana käytävää osakkeita koskevaa huutokauppamenettelyä,
jossa kaikki välittäjät ovat edustettuina. Sen
jälkeen tapahtuu ns. jälkipörssi, jonka aikana välittäjät tekevät
kaupat keskenään niiden hintarajojen sisällä, jotka ovat
määräytyneet julkihuudon kestäessä. Sisäisestä kaupasta on kysymys
silloin, kun välittäjällä on toimeksianto sekä myyjältä
että ostajalta.

Asiakirjoista ilmenee, että Polar-Rakennus Oy:n osakkeen ylin
kaupantekopörssikurssi oli ollut 8.5. ja 16.8.1989 välisenä
aikana 120-129 markkaa. Sen jälkeen ylimmän kaupantekopörssikurssin
kehitys oli ollut seuraava:

17.8.1989 134,-
18.8.1989 138,-
21.8.1989 139,-
22.8.1989 144,-
23.8.1989 150,-
24.8.1989 143,-
25.8.1989 143,-
28.8.1989 140,-
29.8.1989 139,-
30.8.1989 139,-
31.8.1989 137,-

Syyskuussa 1989 mainittu pörssikurssi oli vaihdellut 134:n ja
145 markan välillä.

Lemminkäinen Oy:n toimitusjohtaja C on esitutkinnassa todistajana
kertonut antaneensa 23.8.1989 aamupäivällä Unitas Oy:n
osastopäällikölle A:lle tehtäväksi ostaa Polar-Rakennus Oy:n
osakkeita enintään 840.000 kappaletta mahdollisimman edullisesti,
kuitenkin enintään 150 markan hintaan. Kaupan toteuttamisesta
arvopaperipörssin ulkopuolella ei ollut keskusteltu.
Unitas Oy:n provisio kaupasta oli ollut toimitusjohtaja C:n
muistaman mukaan 0,5 prosenttia.

A on 22.11.1989 esitutkinnassa syylliseksi epäiltynä kertonut,
että Unitas Oy:n hallussa oli ollut 838.000 Polar-Rakennus
Oy:n osaketta 23.8.1989 aamulla ennen kuin kaupankäynti alkoi
pörssissä. Myyjät suostuivat myymään ne 150 markan hintaan.
A:lla ei ollut ollut tuolloin valmista ostotoimeksiantoa keneltäkään
muulta kuin toimitusjohtaja C:ltä. A oli mieltänyt,
että C oli halunnut ostaa ainakin 840.000 Polar-Rakennus Oy:n
osaketta. Lisäksi A:lla oli ollut sellainen tunne, että C oli
ollut valmis ostamaan osakkeita enemmänkin.

A oli antanut Unitas Oy:n pörssimeklarille B:lle tehtäväksi
ostaa 23.8.1989 julkihuudossa Polar-Rakennus Oy:n osakkeita
20.000 - 30.000 kappaletta. A oli ollut yhteydessä B:hen julkihuudon
aikana. B oli ostanut kello 10.15 - 10.18 osakkeita
ensin 149 markan hinnalla ja, myyjien korotettua tarjousta 150
markkaan, vielä sillä hinnalla siihen saakka, kunnes A oli
kieltänyt häntä ostamasta enempää. Sen jälkeen B oli A:n määräyksestä
tehnyt samoilla minuuteilla eri myynti- ja ostotoimeksiantajiensa
välillä sisäisen kaupan 838.000:lla Polar-Rakennus
Oy:n osakkeella. A oli sitten soittanut toimitusjohtaja
C:lle ja tiedustellut häneltä, ostaako hän kaikki ostetut
osakkeet. C oli ilmoittanut ostavansa ne, muttei yhtään enempää.
Viimeksi mainittu kauppa oli kirjattu pörssissä kello
11.49.

A on 25.1.1990 suoritetussa kuulustelussa kertonut, että vaikka
toimitusjohtaja C:n toimeksiannossa tarkoitettu puuttuva
osakemäärä oli saatu julkihuudossa täyteen 149 markan hinnalla,
ostamista oli jatkettu, koska hintataso oli ollut alle 150
markkaa. Ostamista oli jatkettu myös 150 markan hinnalla yksi
kierros, koska kaupankäynnissä oli kysymys arviosta, eikä voitu
tietää, mikä oli seuraava osto- tai myyntinoteeraus. Tämän
jälkeen ei kuitenkaan ollut enää ostettu osakkeita, vaikka
myyntitarjous oli välittömästi pudonnut 149 markkaan. Vain
Unitas Oy oli ostanut julkihuudossa osakkeita 150 markan hintaan.

A on vielä kertonut, että Unitas Oy ei olisi voinut tehdä
23.8.1989 jälkipörssissä 838.000 osakkeen sisäistä kauppaa,
ellei ylin kaupanteko-kurssi julkihuudossa olisi noussut 150
markkaan.

B on 22.11.1989 esitutkinnassa syylliseksi epäiltynä kertonut,
että A oli 23.8.1989 antanut hänelle 20.000-30.000:n Polar-Rakennus
Oy:n osakkeen ostotoimeksiannon korkeimmillaan 150 markan
hintaan. B:n ensimmäinen Polar-Rakennus Oy:n osakkeiden
ostotarjous 23.8.1989 julkihuudossa oli ollut 144 markkaa ja
seuraava 146 markkaa. Näillä hinnoilla ei kauppoja ollut syntynyt.

Ensimmäinen kaupantekokurssi oli ollut 149 markkaa. Unitas Oy
ei ollut tässä ensimmäisessä kaupassa mukana. Samalla kierroksella
B oli ostanut 18.200 osaketta eri välittäjiltä tuolla
hinnalla. Toisella kierroksella B oli painanut valotaululle
ostotarjoukseksi 149 markkaa, vaikka myyntitarjoukseksi oli jo
painettu 148 markkaa. Myyjä oli sitten muuttanut tarjouksensa
149 markaksi. Kolmannella kierroksella pörssin valotaululla
oli ollut vain Unitas Oy:n 149 markan ostotarjous ja kahdeksan
150 markan suuruista myyntitarjousta eri välittäjiltä. Tuolloin
B oli nostanut ostotarjouksen 150 markkaan ja ostanut yhteensä
8.000 osaketta kahdeksalta eri välittäjältä.

B oli ostanut julkihuudossa yhteensä 28.200 Polar-Rakennus
Oy:n osaketta. Hän oli lopettanut ostamisen julkihuudossa, kun
30.000 osakkeen raja alkoi lähestyä. B ei ollut saanut julkihuudon
aikana ohjeita, mutta sen jälkeen A oli ilmoittanut hänelle,
ettei Polar-Rakennus Oy:n osakkeita osteta lisää. B on
23.11.1989 antamassaan kuulustelukertomuksessa tarkentanut,
ettei hän ollut varma, oliko A ottanut häneen yhteyttä julkihuudon
aikana vai vasta sen jälkeen, ja että kolmannella kierroksella
hän oli ostanut yhteensä 9.000 osaketta.

B on 24.11.1989 esitutkinnassa kertonut, ettei hän ollut
23.8.1989 julkihuudossa vedättänyt Polar-Rakennus Oy:n kurssia
tietylle tasolle, vaan kysymyksessä oli ollut tavanomainen
kaupankäynti.

Helsingin Arvopaperipörssin pörssikaupanosaston osastopäällikkö
D on 13.2.1990 antamassaan todistajankertomuksessa todennut,
että B:n puheena olevasta toiminnasta saattoi päätellä,
että osakkeen hinta haluttiin saada tietylle tasolle.

Unitas Oy:n arvopaperikauppaosaston apulaisosastopäällikkö E
on esitutkinnassa kertonut, että hän oli 22.8.1989 ilmoittanut
myyjäasiakkaalleen, että tämä oli saanut myydyksi hänen välityksellään
200.000 Polar-Rakennus Oy:n osaketta 150 markan
hintaan, vaikka hänellä ei vielä tuolloin ollut osakkeille ostajaa.
Kauppapäiväksi oli sovittu 23.8.1989. Mikäli kauppaa ei
olisi tuona päivänä syntynyt, tappio olisi tullut Unitas
Oy:lle. E oli keskustellut 22.8.1989 A:n kanssa, jolloin hänen
käsityksensä siitä, että hän saisi osakkeet myydyksi seuraavana
päivänä, vahvistui.

Esitutkinnassa kuulustellut Unitas Oy:n palveluksessa olleet
henkilöt ovat yleensä katsoneet, että Polar-Rakennus Oy:n
kurssi oli 23.8.1989 julkihuudossa muodostunut luonnollisella
tavalla kysynnän ja tarjonnan perusteella, eikä siihen ollut
vaikutettu keinotekoisesti. Muiden arvopaperinvälitysliikkeiden
ja pankkien palveluksessa olevat henkilöt olivat puolestaan
yleensä olleet sitä mieltä, että Unitas Oy:n ostomenettely
julkihuudossa oli ollut Polar-Rakennus Oy:n osakkeen kurssitason
vedättämistä tavoitteena saavuttaa 150 markan taso
myöhemmin tehtävää suurta sisäistä kauppaa varten.

Unitas Oy:n toimitusjohtaja F on kuulustelujen jälkeen antamassaan
lausunnossa ilmoittanut olleensa po. aikana vuosilomalla
eikä siten tietoinen koko asiasta. A:n asianajaja on
toimittanut keskusrikospoliisille lausunnon esitutkinnassa
kertyneestä aineistosta.

2.2 Syyttämättäjättämispäätökset

Helsingin kaupunginviskaali Hannu Kuusisto on 29.1.1991 tekemissään
syyttämättäjättämispäätöksissä nrot 33 ja 34/91 katsonut,
ettei asiassa ollut tullut ilmi riittävästi näyttöä A:n
ja B:n syyllisyydestä epäiltyyn arvopaperimarkkinarikokseen.

B:n osalta tekemässään syyttämättäjättämispäätöksessä kaupunginviskaali
Kuusisto on todennut, että B kiisti rikoksen ja
että B:n oli katsottava toimineen A:n ohjeiden ja määräysten
mukaan epäitsenäisenä määräysten toimeenpanijana.

A:n osalta tekemänsä ratkaisun perusteluissa kaupunginviskaali
Kuusisto on todennut, että A kiisti rikoksen kertoen ostamisen
syyksi sen, että ostamista jatkettiin, koska hintataso oli alle
150 markkaa osakkeelta, mikä oli ostajalle edullisempi hintataso
kuin Unitas Oy:n hallussa olleiden osakkeiden hintataso.
Esitutkinnassa olivat lukuisat todistajana kuullut henkilöt
lausuneet käsityksensä ja arvelunsa tapahtumain kulusta.
Näitä käsityksiä ei voitu pitää sellaisena riittävänä näyttönä,
mitä syytteen nostaminen edellyttää.

3 RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

3.1 Sovellettavat säännökset

Arvopaperimarkkinalain (495/89) 4 luvun 1 §:n mukaan arvopaperien
kaupassa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista menettelyä.
Saman luvun 3 §:n mukaan arvopaperinvälittäjä ei saa tehdä
sisäistä kauppaa tai toisen kanssa sopimusta taikka muuten yksissä
tuumin päätöstä, jonka tarkoituksena on vaikuttaa sellaisen
arvopaperin hintatasoon, jolla käydään kauppaa julkisesti.
Lainkohtaa on perusteltu hallituksen esityksessä nro
157/1988 vp. seuraavasti:

"Arvopaperinvälittäjää kielletään 3 §:ssä pyrkimästä sisäisin
kaupoin taikka yksissä tuumin toisen kanssa vaikuttamaan julkisen
kaupankäynnin kohteena olevan arvopaperin hintatasoon.
Arvopaperinvälittäjä ei siten ole oikeutettu omaan tai toisen
lukuun manipuloimaan pörssi-, sopimusmarkkina- eikä markkinaarvopaperien
hintoja. Säännös ei estä arvopaperinvälittäjää
solmimasta kurssivälityssopimusta liikkeeseenlaskijan kanssa
arvopaperien jälkimarkkinoiden edistämisestä. Sopimus tai päätös
yhteistoiminnasta ei kuitenkaan saa olla sellainen, että
osapuolet sen avulla voivat keinotekoisesti ohjailla arvopaperin
hinnanmuodostusta muiden voimatta siihen vaikuttaa."

Saman lain 8 luvun 2 §:n 4 kohdassa säädetään, että joka tahallaan
tai törkeästä huolimattomuudesta harjoittaa arvopaperinvälitystä
vastoin 4 luvun 3 §:ää, on tuomittava, jollei teko
ole vähäinen tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa
rangaistusta, arvopaperimarkkinarikoksesta sakkoon tai
vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Lain 4 luvun 1 ja 2
§:ssä asetettua velvoitetta noudattaa hyvää tapaa arvopaperikaupassa
ja arvopaperinvälityksessä rangaistussäännös ei koske.
Arvopaperimarkkinalain 8 luvun 6 §:ssä on vielä säädetty,
että mainitussa luvussa tarkoitetun rikoksen tuottaman hyödyn
julistamisesta menetetyksi valtiolle on voimassa, mitä rikoslain
2 luvun 16 §:ssä on säädetty.

Arvopaperimarkkinalaki tuli voimaan 1.8.1989. Lain säätämisen
yhteydessä pankkitarkastusviraston valvonta ulotettiin myös
arvopaperimarkkinatoimintaan. Sittemmin pankkitarkastusvirastosta
annetun uuden lain (1273/90) 2 §:n mukaan pankkitarkastusviraston
tulee valvoa, että sen valvonnassa olevat yhteisöt
toimivat lakien, asetusten sekä viranomaisten antamien määräysten
ja ohjeiden sekä yhtiöjärjestyksensä tai sääntöjensä
taikka ohjesääntöjensä mukaisesti.

Oikeudesta harjoittaa arvopaperinvälitystä liiketoiminnan muodossa
tai muuten ammattimaisesti säädetään arvopaperinvälitysliikkeistä
annetussa laissa (499/89). Toiminta on luvanvaraista
ja luvan myöntää valtiovarainministeriö. Pankkitarkastusvirasto
on 17.7.1989 antanut ohjeet arvopaperinvälittäjille arvopaperimarkkinalain
4 ja 5 lukujen tulkinnasta.

Arvopaperipörssin asemasta ja toiminnasta säädetään arvopaperimarkkinalaissa.
Sanotun lain 3 luvun mukaan pörssillä on
ohjesääntö, joka täydentää arvopaperimarkkinalakia pörssiarvopaperien
vaihdannassa noudatettavasta menettelystä ja jonka
vahvistaa valtiovarainministeriö. Arvopaperipörssin hallituksen
tulee 3 luvun 6 §:n mukaan valvoa arvopaperipörssin toiminnasta
annettujen säännösten, määräysten, arvopaperipörssin
ohjesäännön ja hyvän tavan noudattamista pörssin piirissä.

Tutkintapöytäkirjaan on liitetty puheena olevana aikana voimassa
ollut Helsingin Arvopaperipörssi Osuuskunnan hallintoneuvoston
11.9.1985 vahvistama pörssin ohjesääntö. Sen 36 §:n
mukaan pörssikauppaan liittyvien toimien oli oltava eettisesti
moitteettomia. Ohjesäännön sisältämien pörssieettisten määräysten
tarkoituksena oli säilyttää pörssikaupan luotettavuus
ja suojata arvopaperien omistajia. Ohjesäännön 60 §:n mukaan
välittäjä ei saanut tehdä sisäisiä kauppoja, joiden tarkoituksena
oli vaikuttaa esimerkiksi kurssitasoon. Välittäjä ei saanut
63 §:n mukaan myöskään tehdä sopimusta toisen välittäjän
kanssa kurssitasoon vaikuttamisesta. Pörssin johdon oli ohjesäännön
66 §:n mukaan valvottava näiden eettisten määräysten
noudattamista, ja tarpeen vaatiessa voitiin valvontaa tehostaa
73 §:ssä luetelluilla toimenpiteillä.

3.2 Tapahtumien kulku

Lemminkäinen Oy:n toimitusjohtaja C oli 22 tai 23.8.1989 antanut
Unitas Oy:n osastopäällikölle A:lle tehtäväksi ostaa Polar-Rakennus
Oy:n osakkeita enintään 840.000 kappaletta mahdollisimman
edullisesti, kuitenkin enintään 150 markan hintaan
osakkeelta. A:lla ei ollut tuolloin ollut muita Polar-Rakennus
Oy:n osakkeiden ostotoimeksiantoja. Unitas Oy:n myyjäasiakkaat
olivat valmiit myymään 838.000 Polar-Rakennus Oy:n
osaketta vähintään 150 markan hintaan osakkeelta.

Asiakirjoista voidaan todeta, että Unitas Oy:lle oli 23.8.1989
ollut tärkeätä saada toteutetuksi Polar-Rakennus Oy:n 838.000
osakkeen sisäinen kauppa 150 markan hintaan osakkeelta kaupasta
Unitas Oy:lle tulevan yhteensä yli miljoonan markan ostoja
myyntiprovision ansaitsemiseksi ja jottei Unitas Oy:n apulaisosastopäällikön
E:n edellisenä päivänä 150 markan hintaan
suorittamasta 200.000 Polar-Rakennus Oy:n osakkeen ostosta
olisi aiheutunut Unitas Oy:lle taloudellista vahinkoa.

Unitas Oy ei olisi voinut tehdä 23.8.1989 jälkipörssissä
838.000 osakkeen sisäistä kauppaa, ellei osakkeiden korkein
kaupantekokurssi tuona päivänä olisi noussut julkihuudossa 150
markkaan.

Julkihuudon alkaessa 23.8.1989 Unitas Oy:ltä oli puuttunut
2.000 osaketta toimitusjohtaja C:n ostotarjouksen enimmäismäärästä.
Nämä osakkeet oli julkihuudossa ostettu 149 markan hintaan.
Asiassa on käynyt ilmi, ettei Unitas Oy:llä ole ollut
tuossa vaiheessa muuta syytä Polar-Rakennus Oy:n osakkeiden
ostamiseen 150 markan hintaan kuin korkeimman kaupantekokurssin
nostaminen tuolle tasolle myöhemmin jälkipörssissä tehtävää
sisäistä kauppaa varten. Näiden osakkeiden ostaminen julkihuudossa
olikin kohta keskeytetty.

3.3 Johtopäätökset

Edellä olevan johdosta katson olevan todennäköisiä syitä
epäillä, että Unitas Oy:n arvopaperisalkkujen hoitotoiminto-osaston
osastopäällikkö A oli 23.8.1989 tehnyt Helsingin Arvopaperipörssin
julkihuudossa yhtiön pörssimeklarin B:n välityksellä
Polar-Rakennus Oy:n osakkeita koskevia ostosopimuksia
150 markan hintaan tarkoituksenaan vaikuttaa osakkeen hintatasoon.

Arvopaperimarkkinalain 8 luvun 2 §:ään sisältyvä rangaistussäännös
on sikäli avoin, että siinä rangastavaksi säädettyjen
tekojen tunnusmerkistö määräytyy saman lain aineellisten säännösten,
tässä tapauksessa 4 luvun 3 §:n mukaan. Vaikka
23.8.1989 on solmittu suurehko Unitas Oy:n sisäinen kauppa, se
on tehty vasta sitten, kun kurssi oli julkihuudossa asettunut
150 markkaan. Kerrottua kurssin manipulaatiota on pidettävä
erillisenä toimenpiteenä, eikä lainkohdan edellyttämänä sisäisenä
kauppana. Lemminkäinen Oy:n toimeksiannon tarkoituksena
ei ole katsottava olleen vaikuttaa osakkeiden hintatasoon, eikä
B:n suorittamia ostoja voida myöskään pitää sisäisen kaupan
tosiasiallisten osapuolten kannalta tässä tarkoitettuna sopimuksena.
Asiassa ei myöskään ole ilmennyt näyttöä siitä, että
eri välittäjät olisivat tehneet säännöksen edellyttämin tavoin
yksissä tuumin arvopaperien hintatasoon vaikuttavia päätöksiä.

Rikosoikeudellisen legaliteetti-periaatteen mukaan rangaistavaa
voi olla vain sellainen menettely, joka on laissa määritelty
rikokseksi. Katson, ettei arvopaperimarkkinalain 4 luvun 3 §:n
säännöksessä käytettyä käsitettä "sopimus" voida tulkita laajentavasti
vastaajien vahingoksi siten, että rangaistavana
voitaisiin pitää myös puheena olevan kaltaista arvopaperinvälittäjän
itsenäisesti ostotoimin suorittamaa osakkeen kurssitason
nostamista.

Vaikka Unitas Oy:n toimihenkilöiden menettelyä voidaan pitää
hyvän tavan vastaisena kurssimanipulaationa, asiassa ei, arvopaperimarkkinalain
4 luvun säännökset huomioon ottaen, ole ilmennyt
aihetta muuttaa kaupunginviskaali Hannu Kuusiston syyttämättäjättämispäätösten
lopputulosta, A:n osalta edellä mainituilla
perusteilla ja B:n osalta myös Kuusiston esittämillä
perusteilla.

Kaupunginviskaali Kuusiston tekemän A:ta koskevan syyttämättäjättämispäätöksen
perustelut eivät ole riittävät siltä osin
kuin hän on perustellut ratkaisuaan vain 149 markan hintaan
julkihuudossa tehtyjen osakekauppojen osalta ottamatta huomioon
150 markan hintaan tehtyjä osakekauppoja, joilla nimenomaan
oli ollut myöhemmin jälkipörssissä tehdyn sisäisen kaupan
kannalta merkitystä. Huomioon ottaen arvopaperimarkkinalain
tulkinnanvaraisuuden, katson ettei Kuusisto ole syyteharkinnassa
menetellyt sillä tavoin virheellisesti, että minun olisi
siihen syytä puuttua.

3.4 Lopputoteamukset

Pankkitarkastusviraston kirjoitus alussa mainittujen syyttämättäjättämispäätösten
osalta ei edellä lausutun perusteella
ole antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin puoleltani.

Puheena oleva tapaus on sattunut kohta arvopaperimarkkinalain
voimaantulon jälkeen. Taloudellista rikollisuutta torjutaan
lakiemme mukaan paitsi rikosoikeudellisilla säännöksillä myös
erinäisin hallinnollisin keinoin. Vaikka rikosoikeudessa noudatettavien
tulkintaperiaatteiden mukaan syytettä ei ole tässä
tapauksessa aihetta nostaa, menettelyä ei silti voida pitää
yleiseltä kannalta hyväksyttävänä. Kiinnitän pankkitarkastusviraston
huomiota niihin valvontavaltuuksiin, joita sillä ja
arvopaperipörssin hallituksella on pörssin piirissä noudatetun
menettelyn osalta. Tässä tarkoituksessa lähetän jäljennöksen
päätöksestäni pankkitarkastusviraston välityksellä Helsingin
Arvopaperipörssin hallitukselle. Asiassa mahdollisesti aiheutuvista
toimenpiteistä pyydän minulle 31.12.1991 mennessä ilmoittamaan.

Arvopaperimarkkinalain muutostarpeet ovat oikeusministeriön
12.9.1990 asettaman toimikunnan käsiteltävänä. Edellä jaksossa
3.3. esittämääni viitaten lähetän jäljennökset tästä päätöksestäni
oikeusministeriölle ja tiedoksi myös valtiovarainministeriölle.

Jäljennökset tästä päätöksestä lähetetään kaupunginviskaali
Kuusistolle sekä A:lle ja B:lle tiedoksi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.