Finlex ®

Hovioikeus - Lisäselvityksen hankkiminen - Harkintavalta

Diaarinumero:	712/1/89
Antopäivä:	30.07.1991
Ratkaisija:	AOK

Hovioikeuden huomion kiinnittäminen niihin periaatteisiin, jotka tulisi ottaa huomioon lisäselvityksen tarpeellisuutta harkitessa.

Vastaaja oli hovioikeudelle antamassaan vastauksessa lapsen huoltoa koskevassa asiassa pyytänyt, että hovioikeus hankkisi nähtäväkseen lausunnon antaneen sosiaalilautakunnan kanssa yhteistyössä toimineen sosiaalilautakunnan lausunnon. Hovioikeus oli kuitenkin sivuuttanut ratkaisussaan asianosaisen tekemän pyynnön nimetyn lisäselvityksen hankkimisesta ja muuttanut alioikeuden päätöstä vastaajan vahingoksi. Selvityksen puutteellisuudesta johtuen hovioikeudelle ei ollut eräiltä osin muodostunut oikeaa käsitystä lausunnonantajien kannanotoista asiassa.

Hovioikeuden jäsenten ja esittelijän huomiota kiinnitetty niihin periaatteisiin, jotka tulisi huomioida lisäselvityksen tarpeellisuutta harkittaessa. Lausunnon hankkiminen olisi aiheellista varsinkin tilanteessa, jossa hovioikeus aikoi muuttaa alioikeuden päätöstä ja esitetty lausunto oli vain toisen puolison kotipaikan sosiaalilautakunnan antama.

1. KANTELU

M.N. on 27.7.1989 oikeuskanslerille osoittamassaan kirjoituksessa kertonut, että Vaasan hovioikeus oli muuttanut alioikeuden päätöksen hänen lapsensa huoltoa koskevassa asiassa lisäselvitystä hankkimatta. M.N. on arvostellut hovioikeuden menettelyä ja pyytänyt oikeuskansleria tutkimaan asian. ---------------------------------------------------

4. VAASAN HOVIOIKEUDEN SELVITYS

4.1. Selvityspyyntö hovioikeudelle

Lapsen huoltoa koskevaa asiaa käsitellessään tuomioistuimella on velvollisuus viran puolesta hankkia kaikki se selvitys, mikä on tarpeen asian ratkaisemisen kannalta. Tämä virallistoimintoisuuden tehostumisen periaate ilmenee muun muassa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 16 §:stä. Tämän vuoksi olen 18.10.1990 päivätyllä kirjeelläni kehottanut hovioikeutta vaatimaan asian ratkaisseen jaoston jäseniltä sekä jutun esittelijältä selvityksen menettelystään asiassa. ---------------------------------------------------

6. RATKAISU

Tämän asian olen tutkinut.

6.1. Yleistä

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/83) 16 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevassa asiassa on tuomioistuimen hankittava selvitys sen kunnan sosiaalilautakunnalta, missä lapsella, lapsen vanhemmilla, huoltajalla ja huoltajaksi esitetyllä on kotipaikka. Selvitystä ei kuitenkaan ole hankittava, jos on ilmeistä, että se ei ole tarpeen asian ratkaisemisen kannalta. ---------------------------------------------------

6.3. Vaasan hovioikeuden menettely

Lapsen huoltoa koskevaa asiaa käsitellessään tuomioistuimella on velvollisuus viran puolesta hankkia kaikki se selvitys, mikä on tarpeen asian ratkaisemisen kannalta. Tämä virallistoimintoisuuden tehostumisen periaate ilmenee muun muassa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 16 §:stä.

Mielestäni hovioikeuden olisi puheenaolevassa tapauksessa ollut aiheellista ennen asian ratkaisemista hankkia nähtäväkseen Luopioisten sosiaalilautakunnan lausunto. Näin varsinkin tilanteessa, jossa hovioikeus aikoi muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä ja esitetty lausunto oli vain yhden puolison kotipaikan sosiaalilautakunnan antama. M.N. oli hovioikeudelle antamassaan vastauksessa nimenomaan vaatinut, että hovioikeus pyytäisi nähdäkseen hänen kotipaikkakuntansa Luopioisten sosiaalilautakunnan Ähtärin sosiaalilautakunnalle antaman selvityksen, jota asiakirjaa ei ollut liitetty Ähtärin sosiaalilautakunnan kihlakunnanoikeudelle antamaan selvitykseen.

Lisäselvityksen hankkimisen tarpeellisuus kuuluu tuomioistuimen itsenäiseen harkintavaltaan, ja oikeuskäytännössä on katsottu, että selvityksen esittäminen on lähinnä asianosaisten asiana. Hovioikeus on kuitenkin tässä tapauksessa sivuuttanut ratkaisussaan asianosaisen tekemän pyynnön nimetyn lisäselvityksen hankkimisesta, mitä menettelyä voidaan arvostella.

Yleiseltä kannalta on syytä lisäksi viitata Suomen solmimiin kansainvälisiin yleissopimuksiin (SopS 8/1976 ja 19/1990) sisältyviin oikeusturvaperiaatteisiin. Euroopan neuvoston ihmisoikeuksien ja perusvapauksien turvaamisesta tehty yleissopimus on Suomen osalta tullut voimaan 10.5.1990. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle 18.4.1990 antamassaan lausunnossa nro 2 todennut Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen olevan voimaansaattamislain perusteella valtionsisäisesti samassa asemassa kuin lait yleensä. Erityisesti valiokunta on korostanut, että lakeja sovellettaessa syntyvissä tulkintatilanteissa olisi erilaisista perusteltavissa olevista vaihtoehdoista pyrittävä omaksumaan sellainen, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen. Tämän voi katsoa lisäävän virallistoimintoisuutta myös muutoksenhakuasioissa.

Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia syitä ja perusteita, joiden johdosta oikeuskanslerin tulisi viran puolesta ryhtyä toimenpiteisiin hovioikeuden lainvoiman saaneen päätöksen purkamiseksi.

6.4. Toimenpiteet ---------------------------------------------------

Samalla kiinnitän Vaasan hovioikeuden neuvosten Magnus Eklundin, Eero Kivimäen ja Leena Korkalaisen sekä esittelijänä toimineen hovioikeudenviskaali Timo Tammikeon huomiota kohdassa 6.3. esittämääni käsitykseen menettelystä lisäselvityksen tarpeellisuutta harkittaessa lähettämällä jäljennöksen päätöksestäni Vaasan hovioikeudelle tiedoksi ja edelleen asianomaisten tietoon saatettavaksi. ---------------------------------------------------