20.05.1991

Lasten päivähoito - Korvausluokka - Yksityisoikeudellinen huoltovelvollisuus - Julkisoikeudellinen huoltovelvollisuus - Aviopuoliso - Avopuoliso

Kuntien keskusjärjestöille esitetty, että ne sopivaksi katsomallaan tavalla kiinnittäisivät jäsenkuntiensa huomiota lasten päivähoitomaksukysymyksessä voimassaolevien säännösten ja hallintotuomioistuinten päätöksissään omaksumaan yhtenäisen tulkinnan mukaiseen menettelyyn.

KANTELUKIRJOITUKSET

Lasten päivähoitomaksujen määräytymisperusteita koskevassa asiassa olen saanut käsiteltäväkseni useita kantelukirjoituksia. Niissä on kiinnitetty huomiota siihen, että yksinhuoltajat ovat lain edessä eriarvoisessa asemassa, koska sosiaalipalveluista perittävistä maksuista annettua asetusta, jota päivähoitomaksuihinkin sovelletaan, tulkitaan eri kunnissa eri tavoin.

Kantelukirjoituksissa on painotettu sitä, ettei tilanteeseen ole tullut muutosta, vaikka korkein hallinto-oikeus on eräissä ratkaisuissaan ilmaissut kantansa mainitun asetuksen tulkinnasta päivähoitomaksuihin sovellettaessa. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan yksinhuoltajan uuden avio/avopuolison tuloja ei tule ottaa huomioon lapsen päivähoitomaksua määrättäessä. Kuitenkin edelleen jotkut sosiaalilautakunnat ottavat sekä avio- että avopuolison tulot huomioon, jotkut sosiaalilautakunnat taas huomioivat uuden aviopuolison, mutta eivät sensijaan avopuolison tuloja määrätessään lapsen päivähoitomaksun suuruutta.

LAPSEN PÄIVÄHOIDOSTA PERITTÄVÄN MAKSUN MÄÄRÄYTYMINEN

Sosiaalipalveluista perittävistä maksuista annetun asetuksen (887/83) 3 §:n 1 momentin (613/90) mukaan lasten päivähoidosta annetussa laissa (36/73) tarkoitetusta päiväkoti- ja perhepäivähoidosta peritään muulta kuin 14 §:ssä tarkoitetulta vähävaraiselta lapsen vanhemmalta tai muulta huoltajalta maksukyvyn mukaan määräytyvä maksu. Maksu peritään kunnan tai kuntainliiton
päättämän korvausluokan mukaan.

Asetuksen 10 §:n mukaan korvausluokka ja maksu määrätään palvelunsaajan jatkuvien tulojen perusteella. Sen mukaan asetuksen 2 §:ssä tarkoitettujen kotipalvelumaksujen perusteena olevat korvausluokat määrätään perheen ja 3 §:ssä tarkoitetut lasten päivähoitomaksujen perusteena olevat korvausluokat lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden huoltajien tulojen mukaan.

ASETUKSEN MUUTOSEHDOTUS

Sosiaali- ja terveysministeriössä oli vireillä asetuksen 10 §:n muuttaminen niin, että asetuksen 3 §:ssä tarkoitetut lasten päivähoitomaksujen korvausluokat määrättäisiin asetuksen 13 §:ssä määritellyn perheen tulojen mukaan. Siten olisi korvausluokkaa määrättäessä puhuttu lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden huoltajien sijasta perheestä. Muutos olisi merkinnyt sitä, että lapsen kanssa yhdessä asuvan vanhemman maksukykyä arvioitaessa olisi ollut otettava huomioon tämän avo/aviopuolison tulot. Tätä koskeva täydennys oli tarkoitus tehdä myös 3 §:ään.

Edellä mainittuun muutosehdotukseen oli ollut syynä se, että hallinnollisen lainkäytön järjestyksessä useissa lääninoikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli henkilön maksukykyä arvioitaessa maksuasetusta tulkittu yhdenmukaisesti lapsen huoltoa koskevien siviilioikeuden säännösten mukaan. Ns. uusperheiden - perheiden, joissa lapsi on toisen vanhempansa kanssa elänyt yhteistaloudessa vanhemman sellaisen avo- tai aviopuolison kanssa, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi eikä oikeuden määräämä huoltaja - kohdalla hallintotuomioistuimet ovat soveltaneet lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia (361/83). Sen 3 §:n mukaan lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt, joille lapsen huolto on uskottu. Tuomioistuimet ovat katsoneet, että avo/aviopuolison tuloja ei voida ottaa huomioon päivähoitomaksujen perusteena olevaa korvausluokkaa määrättäessä tapauksissa, joissa avo- tai aviopuoliso ei ole lapsen vanhempi eikä häntä ole määrätty lapsen huoltajaksi.

Sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin saamani tiedon mukaan luopunut tästä asetuksen muutosehdotuksestaan.

SOSIAALIHUOLTOLAIN SÄÄNNÖKSET

Maksuasetuksen edellä käsitellyt säännökset on annettu sosiaalihuoltolain (710/82) 28 §:n nojalla. Sen mukaan sosiaalipalvelusta, muun muassa päivähoidosta, voidaan periä maksu sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Sosiaalihuoltolain voimaantullessa 1.1.1984 kumoutui muun ohella lapsen päivähoidosta annetun lain 23 §, jonka mukaan lapsen huoltaja oli korvausvelvollinen lapsen saaman päivähoidon osalta.

Sosiaalihuoltolain 30 §:n mukaan elatusvelvollisuudella - toimeentulotuesta puhuttaessa - tarkoitetaan henkilön velvollisuutta pitää huolta omasta elatuksestaan ja hoidostaan sekä siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/29) ja lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75) sekä muissa laeissa on säädetty, myös puolisonsa sekä oman ja puolisonsa alaikäisen lapsen ja ottolapsen elatuksesta ja hoidosta.

ESITYS SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE

Sosiaali- ja terveysministeriölle lasten päivähoitomaksuasiassa 22.11.1990 osoittamassani kirjeessä nro 1046 olen muun ohella todennut, että avoliittojen ja uusperheiden yleistyessä perhekäsite on tulossa monimuotoisemmaksi ja vaikeasti määriteltäväksi. Siviilioikeudellisista säännöksistä ei voida saada tosiasiallisia olosuhteista tyydyttäviä vastauksia kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa lapsen huoltoa koskevat kysymykset tulevat arvioitaviksi sosiaaliviranomaisten puolella.

Mikäli laintasoisista siviilioikeudellisista perussäännöistä halutaan julkisoikeuden puolella poiketa, tulisi perusteiden ilmetä selvästi laista. Jolleivät siviilioikeudelliset perussäännökset joihinkin tilanteisiin sovi, tulisi julkisoikeuden puolella (esim. sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi) olla laintasoisia säännöksiä, joita voitaisiin siten julkisoikeudenkin velvoitteita ja oikeuksia luovina käyttää julkisyhteisön ja kansalaisen suhteiden arvioinnissa kansalaisten keskeisten suhteiden erityisinä arvioperusteina.

Kirjeessäni sosiaali- ja terveysministeriölle olen kiinnittänyt huomiota siihen, että hallinnollinen lainkäyttö, jonka tehtävänä on lopullisesti ratkaista hallinto-oikeuden alueella syntyneet riitakysymykset, näyttää tiedossa olleiden tapausten valossa varsin yksimieliseltä sekä useissa lääninoikeuksissa että korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Hallinnollinen lainkäyttö on antanut lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain ja po. maksuasetuksen nojalla merkityssisällön päivähoitomaksukysymyksessä, joka merkityssisältö on samansuuntainen siviilioikeuden normien kanssa.

Mainitussa kirjeessäni olen katsonut, että päivähoitomaksukysymyksessä ilmennyt epäselvyys ja sosiaaliviranomaisten menettelyn sekä hallintolainkäytön välinen ristiriita edellyttävät, että sosiaali- ja terveysministeriössä ryhdytään toimiin, joilla nykyinen yhteiskunnassa tapahtunut kehitys huomioon ottaen selvitetään siviili- ja sosiaalioikeuden yhteensovittaminen sekä ryhdytään tarpeellisten laintasoisten perusnormien valmisteluun.

TOIMENPITEET ESITYKSENI JÄLKEEN

Saamani tiedon mukaan Suomen Kaupunkiliitto, Suomen Kunnallisliitto ja Finlands Svenska Kommunförbund ovat 27.11.1990 päivätyllä yhteisellä kirjeellään esittäneet sosiaali- ja terveysministeriölle sosiaalipalveluista perittävistä maksuista annetun asetuksen muuttamista kunnissa ilmenneiden tulkintaerojen välttämiseksi. Keskusjärjestöjen mielestä maksuasetusta olisi muutettava siten, että lasten päivähoitomaksujen määräämisperusteena käytettäisiin perheen saamia tuloja.

Tietooni on saatettu, että sosiaali- ja terveysministeriön 29.1.1991 tekemällä päätöksellä nro 24/051/91 asetettu työryhmä on selvittänyt sosiaalipalveluista perittävistä maksuista annetun asetuksen (887/83) välitöntä uudistamistarvetta. Työryhmän asettamispäätöksen mukaan työryhmä voi tehdä ehdotuksia myös päivähoitomaksuja koskevista säännöksistä, jos kotipalvelu- ja päivähoitomaksujen yhteensovittaminen sitä edellyttää.

Lisäksi saamani tiedon mukaan oikeusministeriö on 21.3.1991 asettanut toimikunnan selvittämään lainsäädännössä omaksuttuja perhekäsityksiä ja niiden yhtenäistämistarvetta. Toimikunnan tulee selvittää, miten perheen käsite on ymmärretty lainsäädännössä, jossa yksilön oikeudet, etuudet tai velvollisuudet on asetettu riippuviksi hänen asemastaan perheessä sekä perheellistymisessä tapahtuneet muutokset huomioon ottaen selvittää perhekäsitysten yhtenäistämistarve lähtien siitä, että lainsäädännössä olisi suhtauduttava neutraalisti erilaisiin yhteiselämän muotoihin, jollei muunlaista suhtautumista voida erikseen perustella. Toimikunnan määräaika päättyy 31.12.1991.

PÄIVÄHOITOMAKSUJEN TÄMÄNHETKINEN MÄÄRÄYTYMINEN

Edellä esittämääni viitaten painotan vielä sitä, että hallinnollisen lainkäytön tehtävänä on lopullisesti ratkaista hallinto-oikeuden alueella ilmenneet ristiriidat. Hallintotuomioistuimet, useat lääninoikeudet ja korkein hallinto-oikeus ovat ratkaisuissaan päätyneet yhdenmukaiseen säännösten soveltamiseen ja tulkintaan esillä olevassa kysymyksessä. Hallintotuomioistuimien tulkinnan mukaan lapsen päivähoitomaksujen määräytymisessä tulee lapsen elatusvelvollisena käsitellä ainoastaan sellaista henkilöä, johon myös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain huoltajakäsite soveltuu.

Kun kuntien sosiaalitoimen tulee toiminnassaan noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä esitän, että kuntien keskusjärjestöt sopivaksi katsomallaan tavalla kiinnittäisivät jäsenkuntiensa huomiota esillä olevassa lasten päivähoitomaksukysymyksessä voimassaolevien säännösten ja hallintotuomioistuinten päätöksissään omaksuman yhtenäisen tulkinnan mukaiseen menettelyyn niin, että tämänhetkinen epäyhtenäinen tilanne päivähoitomaksujen kohdalla korjaantuisi.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.