17.1.1991

Eduskunnan vastaukseen sisältyneen lain voimaantulosäännös (198 ) edellytti lain vahvistamista ennen vuotta 1990. Kun eduskunnan vastausta ei ollut tuotu tasavallan presidentin esittelyyn lain vahvistamiseksi vuoden 1989 aikana, presidentti jätti lain vahvistamatta ja palautti sen eduskuntaan, jossa laki hyväksyttiin uudestaan voimaantulosäännöstä tarkistaen. Sen jälkeen laki tuli voimaan ilman vahvistusta eduskunnan määräämänä ajankohtana. Ministeriössä asian esittelemisestä vastuussa olleelle esittelijälle huomautettu laiminlyönnistä eduskunnan vastauksen ajoissa esittelyyn saattamisessa.

HM 19 § 2 mom
HM 20 § 3 mom
VJ 84 §

Oikeusministeriöstä esiteltiin 19.1.1990 tasavallan presidentille
eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen laiksi vesilain
muuttamisesta (55/1989 vp.). Tasavallan presidentti jätti
esityksen mukaisesti eduskunnan hyväksymän lain vahvistamatta
ja palautti sen eduskuntaan.

Asian esittelylistassa oli kerrottu, että eduskunta oli
24.10.1989 hyväksynyt lain vesilain muuttamisesta. Eduskunnan
hyväksymään lakiin sisältyi voimaantulosäännös, joka kuului
"Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 198 ". Kun lakia
ei ollut vahvistettu ennen 1980-luvun päättymistä, oli listassa
esitetty, että laki jätettäisiin vahvistamatta. Samalla oli
listassa todettu, että lain jäädessä vahvistamatta eduskunnan
vastaukseensa sisällyttämät lausumat menettivät merkityksensä.

Edellä mainittu hallituksen esitys oli annettu 28.4.1989. Esityksen
mukaan ehdotettu laki oli tarkoitettu tulemaan voimaan
mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se oli hyväksytty ja vahvistettu.
Lakiehdotuksessa oli voimaantulopäivä jätetty avoimeksi,
kuitenkin niin, että voimaantulovuosi oli kirjoitettu
ehdotukseen muodossa 198 . Laki oli siten tarkoitettu tulemaan
voimaan vuoden 1989 aikana. Eduskunta hyväksyi lain hallituksen
esityksen mukaisesti.

Eduskunnan vastaus hallituksen esitykseen oli päivätty
24.10.1989. Se oli saapunut valtioneuvoston kirjaamoon
29.11.1989 ja edelleen oikeusministeriöön seuraavana päivänä
eli 30.11.1989.

Edellä lausutun johdosta olen pyytänyt ministeriötä toimittamaan
kirjallisen selvityksen siitä, minkä vuoksi puheena olevaa
eduskunnan vastausta ei ollut esitelty tasavallan presidentille
niin ajoissa, että presidentti olisi voinut vahvistaa
eduskunnan hyväksymän lain ennen vuoden 1989 päättymistä, sekä
liittämään selvitykseen sen tai niiden virkamiestensä selityksen,
jotka olivat vastuussa mahdollisesta laiminlyönnistä.

SELVITYKSET

Oikeusministeriö on asian johdosta toimittamassaan selvityksessä
viitannut oheistettuun lainsäädäntöjohtaja A:n muistioon,
joka sisälsi selvityksen tapahtuneesta.

Lainsäädäntöjohtaja A:n 20.2.1990 päivätyssä muistiossa on
muun ohella esitetty, että eduskunnan vastaukseen oli sisältynyt
kaksi eduskunnan lausumaa. Näistä toisessa hallituksen
edellytettiin pikaisesti selvittävän erään katselmusmiesten
puheenjohtajan kelpoisuusvaatimuksiin liittyvän kysymyksen.
Ministeriö oli ryhtynyt pikaisiin selvitystoimiin siinä tarkoituksessa,
että selvityksen tulos toteutettaisiin asetuksessa,
jonka luonnos oli ollut hallituksen esityksen liitteenä.

Muistiossa on edelleen tuotu esiin, että kun hallituksen esitykseen
liittyy asetusluonnos, tavanomainen menettely oli se,
että asetus viimeistellään sen ajan kuluessa, joka on säädetty
lain vahvistamiselle, ja että laki vahvistetaan ja asetus annetaan
samanaikaisesti. Kun voimaantuloaika ei ollut hallituksen
esityksessä sidottu mihinkään määrättyyn ajankohtaan eikä
siihen eduskuntakäsittelynkään aikana ollut mitenkään puututtu,
ei myöskään ministeriössä enää tässä vaiheessa osattu
kiinnittää huomiota siihen, että voimaantulovuosi oli merkitty
muotoon 198 . Tähän vaikutti osaltaan se, että asian valmistelija
oli kesän 1989 aikana vaihtunut aikaisemman valmistelijan
siirryttyä toiseen ministeriöön ja uuden valmistelijan tultua
nimitetyksi hänen tilalleen 1.9.1989 lukien. Esityksen teknisen
ja neutraalin luonteen vuoksi lainmuutoksen oli alunperin
uskottu voivan tulla voimaan jo alkusyksystä.

Muistion mukaan kysymyksessä oli tekninen lipsahdus, jota ei
muuttuneiden olosuhteiden vuoksi havaittu ajoissa, jotta se
olisi voitu korjata. Eduskunnan vastauksen saavuttua ei merkintää
myöskään havaittu ennen kuin eduskunnan lausunnon aiheuttamat
toimet oli hoidettu ja sekä laki että asetus olivat
valmiit vietäviksi esittelyyn. Kysymys ei ollut siitä, että
asiassa olisi toimittu eduskunnan ilmaiseman tahdon vastaisesti.
Tämän tyyppisessä lainsäädännössä olisi poikkeuksellista,
että laki tulisi voimaan vuoden viimeisinä päivinä kesken kuukautta,
mikä olisi ollut ainoa tekninen mahdollisuus, jos voimaantuloajankohdaksi
olisi tarkoitettu nimenomaisesti vuosi
1989. Se, että eduskunnan vastaus viipyi eduskunnassa yli kuukauden
lain hyväksymisen jälkeen, viittasi myös siihen, ettei
eduskunta ollut odottanut lain tulevan voimaan nimenomaisesti
vuoden 1989 puolella.

Lainsäädäntöjohtaja A on muistiossaan ilmoittanut, että hän
asian esittelijänä oli yksin vastuussa siitä, että esitys jouduttiin
palauttamaan eduskuntaan.

Tasavallan presidentin päätettyä 19.1.1990 jättää edellä sanotun
lain vahvistamatta sen palauttamisesta on valtiopäiväjärjestyksen
84 §:n mukaisesti ilmoitettu eduskunnalle sanotulle
päivälle päivätyllä hallituksen kirjelmällä. Sen jälkeen eduskuntakäsittelyssä
on lain voimaantulosäännökseen tehty teknisluonteinen
tarkistus, jonka mukaan säännös kuului seuraavasti:
"Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1990". Eduskunta
on 27.2.1990 hyväksynyt uudestaan lain sanotulla tavalla tarkistettuna,
mutta asiasisällöltään muuttamattomana. Laki
(308/90) on tullut hallitusmuodon 19 §:n 2 momentin mukaan
voimaan ilman vahvistusta eduskunnan määräämänä ajankohtana
eli 1.5.1990.

Eduskunnan kirjelmä vuoden 1989 valtiopäivillä hyväksytyn,
vahvistamatta jätetyn lain johdosta laiksi vesilain muuttamisesta
on tasavallan presidentin esittelyssä 2.4.1990 määrätty
merkittäväksi pöytäkirjaan hallituksen tietoon saatetuksi.

RATKAISU

Esillä olevasta asiasta totean seuraavaa.

Eduskunnan hyväksyttyä puheena olevan lain vesilain muuttamisesta
24.10.1989 ja eduskunnan vastauksen hallituksen esitykseen
saavuttua valtioneuvoston kirjaamoon 29.11.1989 ja edelleen
oikeusministeriöön 30.11.1989 vastausta ei ole tuotu tasavallan
presidentin esittelyyn lain vahvistamiseksi vuoden
1989 aikana niin kuin eduskunnan hyväksymän lain voimaantulosäännös
olisi edellyttänyt. Sen johdosta tasavallan presidentti
on jättänyt lain vahvistamatta ja palauttanut sen eduskuntaan.
Eduskunnan hyväksyttyä uudestaan lain, voimaantulosäännöksen
osalta tarkistettuna ja asiasisällöltään muuttamattomana,
laki on tullut ilman vahvistusta voimaan 1.5.1990.

Lainsäädäntöjohtaja A on ilmoittanut olevansa vastuussa siitä,
että edellä mainittu laki on vahvistamatta jätettynä jouduttu
palauttamaan eduskuntaan.

Ottaen huomioon edellä lausutun ja lainsäädäntöjohtaja A:n
muistiossa esitetyt seikat katson, ettei asia anna aihetta
enempiin toimenpiteisiin puoleltani kuin että vastaisen varalta
huomautan lainsäädäntöjohtaja A:lle edellä todetusta laiminlyönnistä
eduskunnan vastauksen ajoissa esittelyyn saattamisessa.

Ministeriö saattanee edellä esitetyn huomautukseni lainsäädäntöjohtaja
A:n tietoon, missä tarkoituksessa oheistan jäljennöksen
tästä kirjeestäni annettavaksi hänelle.