13.06.1990

Syyteharkinta - Esitutkinta - Ryöstäminen - Epärehellisyys

Huomautus virheellisyydestä syyteharkinnassa

Nimismies oli ajanut syytettä ryöstämisestä, vaikka vastaajan menettelyyn ei ollut sisältynyt sellaista anastusrikosta, jota ryöstämisen tunnusmerkistö edellyttää. Nimismies oli suorittanut syyteharkinnan puutteellisen esitutkinnan nojalla ja arvioinut teon rikosoikeudellisesti virheellisesti. Toisaalta asiassa oli ollut todennäköisiä perusteita syyttää vastaajaa pahoinpitelystä ja omankädenoikeudesta, mitkä teot tuomioistuin luki hänen syykseen.

Lisäksi nimismies oli ajanut uskottua miestä vastaan syytettä epärehellisyydestä, vaikka holhoustuomioistuin oli hyväksynyt uskotun miehen syytteessä tarkoitetun toimenpiteen. Uskottu mies ei ollut pyrkinyt salaamaan holhouslautakunnalta tai kihlakunnanoikeudelta kuolinpesään kuuluvan omaisuuden laskennallista arvoa, vaan se oli ilmennyt holhouslautakunnalle ja oikeudelle jätetyistä arvioista ja lausunnoista. Syyteharkintaratkaisua asiassa ei voitu pitää oikeana, ja syyte olikin sekä alioikeudessa että hovioikeudessa hylätty.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.