22/2015

1 §

2 §

3 §

4 §

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan

a) 'kotitaloustyöllä' kotitaloudessa tai kotitaloudelle tai kotitalouksille tehtävää työtä;

b) 'kotitaloustyöntekijällä' jokaista henkilöä, joka tekee kotitaloustyötä työsuhteessa;

c) henkilö, joka tekee kotitaloustyötä ainoastaan tilapäisesti tai satunnaisesti eikä tee sitä ammatikseen, ei ole kotitaloustyöntekijä.

2 artikla

1. Yleissopimusta sovelletaan kaikkiin kotitaloustyöntekijöihin.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioiva jäsenvaltio voi kuultuaan edustavimpia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä ja kotitaloustyöntekijöitä edustavia järjestöjä ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavia järjestöjä, mikäli tällaisia on olemassa, jättää soveltamisalan ulkopuolelle kokonaan tai osittain

a) sellaiset työntekijäryhmät, joille tarjotaan muutoin vähintään samanarvoinen suojelu;

b) tietyt työntekijäryhmät, joiden suhteen syntyy merkittäviä erityisongelmia.

3. Jokaisen jäsenvaltion, joka hyödyntää edellisessä kohdassa sallittua mahdollisuutta, on ilmoitettava ensimmäisessä ILOn perussäännön 22 artiklan nojalla yleissopimuksen soveltamisesta annettavassa raportissaan ne työntekijäryhmät, jotka on tällä tavoin jätetty yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, sekä syyt tähän, ja myöhemmissä raporteissaan mahdolliset toimet, joihin on ryhdytty yleissopimuksen ulottamiseksi kattamaan kyseiset työntekijät.

3 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on toimillaan varmistettava kaikkien kotitaloustyöntekijöiden ihmisoikeuksien tehokas edistäminen ja suojelu tässä yleissopimuksessa määritellyllä tavalla.

2. Jokaisen jäsenen on toteutettava tässä yleissopimuksessa määritellyt kotitaloustyöntekijöitä koskevat toimet, joilla noudatetaan, edistetään ja toteutetaan työtä koskevia perusperiaatteita ja -oikeuksia, toisin sanoen

a) yhdistymisvapautta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallista tunnustamista;

b) pakkotyön ja pakollisen työn kaikkien muotojen poistamista;

c) lapsityövoiman käytön tosiasiallista lopettamista ja

d) syrjinnän poistamista työssä ja ammatin harjoittamisessa.

3. Toteuttaessaan toimia, joilla varmistetaan, että kotitaloustyöntekijät ja heidän työnantajansa nauttivat yhdistymisvapautta ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tosiasiallista tunnustamista, jäsenvaltioiden on suojeltava kotitaloustyöntekijöiden ja heidän työnantajiensa oikeutta perustaa järjestöjä, liittoja ja keskusliittoja sekä liittyä niihin niiden sääntöjen ja oman valintansa mukaisesti.

4 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion on määriteltävä kotitaloustyöntekijän vähimmäisikä johdonmukaisesti työhön pääsemistä vaadittavaa vähimmäisikää koskevan yleissopimuksen, 1973 (nro 138), ja lapsityön pahimpia muotoja koskevan yleissopimuksen, 1999 (nro 182), kanssa vähintään työntekijöille yleisesti kansallisten lakien ja asetusten nojalla vahvistetuksi vähimmäisiäksi.

2. Jokaisen jäsenvaltion on toimillaan varmistettava, ettei alle 18-vuotiaiden mutta työhön pääsemiseksi vaadittavan vähimmäisiän ylittäneiden kotitaloustyöntekijöiden tekemä työ estä heitä saamasta oppivelvollisuuteen kuuluvaa opetusta eikä haittaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua jatko- tai ammattikoulutukseen.

5 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on toimillaan varmistettava, että kotitaloustyöntekijöitä suojellaan tehokkaasti kaikilta väärinkäytön, häirinnän ja väkivallan muodoilta.

6 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on toimillaan varmistettava, että kotitaloustyöntekijöille tarjotaan, kuten työntekijöille yleensäkin, oikeudenmukaiset työehdot sekä ihmisarvoiset työolot ja, jos he asuvat kyseisessä kotitaloudessa, heidän yksityisyyttään kunnioittavat ihmisarvoiset asuinolosuhteet.

7 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on toimillaan varmistettava, että kotitaloustyöntekijöille tiedotetaan heidän työehdoistaan ja -olosuhteistaan asianmukaisesti, todennettavasti ja helposti ymmärrettävästi, mahdollisuuksien mukaan mieluiten kirjallisin sopimuksin kansallisten lakien, asetusten tai työehtosopimusten mukaisesti, mainiten erityisesti

a) työnantajan ja työntekijän nimi ja osoite;

b) tavanomaisen työpaikan tai työpaikkojen osoite;

c) työnteon alkamispäivä ja, mikäli sopimus on määräaikainen, sen kesto;

d) tehtävän työn laatu;

e) palkka tai muu vastike, sen laskentaperuste ja palkanmaksuväli;

f) normaali työaika;

g) palkallinen vuosiloma sekä päivittäiset ja viikoittaiset lepoajat;

h) mahdollisesti tarjottava ruoka ja majoitus;

i) mahdollinen koeaika;

j) mahdolliset kotimaahan palauttamista tai palaamista koskevat ehdot ja

k) työsuhteen päättämistä koskevat määräykset ja ehdot, mukaan lukien kotitaloustyöntekijän tai työnantajan noudatettava irtisanomisaika.

8 artikla

1. Kansallisissa laeissa ja asetuksissa on edellytettävä, että yhdestä maasta palkatuille mutta toisessa maassa kotitaloustyötä tekeville siirtotyöläisille annetaan kirjallinen työtarjous tai työsopimus, joka on pätevä siinä maassa, jossa työ on tarkoitus tehdä, ja jossa mainitaan 7 artiklassa tarkoitetut työehdot ja -olot, ennen kuin työntekijä ylittää kansalliset rajat vastaanottaakseen työtarjouksen tai sopimuksen kohteena olevan kotitaloustyön.

2. Edellä olevaa kohtaa ei sovelleta työntekijöihin, jotka hyödyntävät liikkumisvapautta tehdäkseen työtä kahdenvälisten, alueellisten tai monenvälisten sopimusten puitteissa tai alueellisilla talouden yhdentymisen vyöhykkeillä.

3. Jäsenvaltioiden on toteuttava toimia, joilla huolehditaan valtioiden välisestä yhteistyöstä ja varmistetaan tämän yleissopimuksen määräysten tehokas soveltaminen kotitaloustyötä tekeviin siirtotyöläisiin.

4. Jokaisen jäsenvaltion on määriteltävä lainsäädännöllä, asetuksin tai muilla toimilla ehdot, jotka koskeva kotitaloustyötä tekevien siirtotyöläisten oikeutta palata kotimaahansa työhönoton perusteena olleen työsopimuksen päättyessä tai sen päättämisen yhteydessä.

9 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on toimillaan varmistettava, että

a) kotitaloustyöntekijät voivat vapaasti sopia työnantajansa tai mahdollisen työnantajansa kanssa siitä, asuvatko he kotitaloudessa;

b) kotitaloudessa asuvat kotitaloustyöntekijät eivät ole velvollisia oleskelemaan kotitaloudessa eivätkä kotitalouden jäsenien kanssa päivittäisten ja viikoittaisten lepoaikojen eivätkä vuosilomien aikaa, ja

c) kotitaloustyöntekijöillä on oikeus pitää hallussaan matkustusasiakirjojaan ja henkilötodistuksiaan.

10 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion on pyrittävä varmistamaan yhdenvertainen kohtelu kotitaloustyöntekijöiden ja muiden työntekijöiden kesken liittyen normaaliin työaikaan, ylityön korvaamiseen, päivittäisiin ja viikoittaisiin lepoaikoihin ja palkalliseen vuosilomaan kansallisten lakien, asetusten tai työehtosopimusten mukaisesti ottaen huomioon kotitaloustyön erityispiirteet.

2. Viikoittaisen lepoajan on oltava vähintään 24 peräkkäistä tuntia.

3. Jaksot, joiden aikana kotitaloustyöntekijät eivät ole vapaita käyttämään aikaansa haluamallaan tavalla, vaan ovat kotitalouden käytettävissä vastatakseen mahdollisiin kutsuihin, on katsottava työajaksi kansallisten lakien, asetusten tai työehtosopimusten taikka muun kansallisen käytännön määrittämässä laajuudessa.

11 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on toimillaan varmistettava, että kotitaloustyöntekijät ansaitsevat vähimmäispalkkaa, mikäli he kuuluvat tällaisen vähimmäispalkan soveltamispiiriin, ja että palkka määräytyy ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

12 artikla

1. Kotitaloustyöntekijöille maksetaan palkka suoraan käteisellä säännöllisin välein, vähintään kerran kuukaudessa. Jollei kansallisissa laeissa, asetuksissa tai työehtosopimuksissa toisin määrätä, maksu voi tapahtua kyseisen työntekijän suostumuksella pankkisiirtona, pankin tai postin sekillä, maksumääräyksellä tai muulla laillisella rahasuorituksella.

2. Kansallisissa laeissa, asetuksissa, työehtosopimuksissa tai välitystuomioissa voidaan määritellä, että rajoitettu osa kotitaloustyöntekijöiden palkasta maksetaan luontaissuorituksina, jotka eivät ole muihin työntekijäryhmiin yleisesti sovellettavia luontaissuorituksia epäedullisempia, kunhan varmistetaan, että työntekijä hyväksyy luontaissuorituset,että ne on tarkoitettu työntekijän henkilökohtaiseen käyttöön ja hänen edukseen ja että niille määritelty rahallinen arvo on oikeudenmukainen ja kohtuullinen.

13 artikla

1. Jokaisella kotitaloustyöntekijällä on oikeus turvalliseen ja terveelliseen työskentely-ympäristöön. Jokaisen jäsenen on varmistettava kotitaloustyöntekijöiden työterveys ja työturvallisuus kansallisten lakien, asetusten ja käytäntöjen mukaisesti tehokkain toimin, joissa otetaan riittävästi huomioon kotitaloustyön erityispiirteet.

2. Edellä olevassa kohdassa tarkoitettuja toimia voidaan soveltaa asteittain edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, sellaisten järjestöjen, jotka edustavat kotitaloustyöntekijöitä ja jotka edustavat heidän työnantajiaan, kanssa käytävien neuvottelujen perusteella.

14 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion on varmistettava asianmukaisin toimin kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti ja kotitaloustyön erityispiirteet riittävästi huomioon ottaen, ettei kotitaloustyöntekijöihin sovelleta muita työntekijöitä epäedullisempia ehtoja suhteessa sosiaaliturvaan, mihin luetaan myös äitiysetuudet.

2. Edellä olevassa kohdassa tarkoitettuja toimia voidaan soveltaa asteittain edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä ja heidän työnantajiaan edustavien järjestöjen kanssa käytävien neuvottelujen perusteella.

15 artikla

1. Yksityisten työnvälitystoimistojen välittämien kotitaloustyöntekijöiden, mukaan lukien kotitaloustyötä tekevät siirtotyöläiset, suojaamiseksi tehokkaasti väärinkohtelevilta käytännöiltä jokaisen jäsenvaltion on

a) määriteltävä kotitaloustyöntekijöitä välittävien yksityisten työnvälitystoimistojen toimintaa sääntelevät ehdot kansallisten lakien, asetusten ja käytännön mukaisesti;

b) varmistettava asianmukaiset järjestelyt ja menettelytavat yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevien kantelujen, väitettyjen väärinkäytösten ja vilpillisten käytäntöjen tutkimiseksi liittyen kotitaloustyöntekijöihin;

c) saatettava voimaan omalla oikeudenkäyttöalueellaan ja tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenten kanssa kaikki tarpeelliset ja asianmukaiset toimet, joilla järjestetään yksityisten työnvälitystoimistojen sen alueelle välittämien kotitaloustyöntekijöiden riittävä suojelu ja estetään näiden työntekijöiden väärinkäyttö. Tällaisia toimia ovat lait ja asetukset, joissa määritellään yksityisten työnvälitystoimistojen ja kotitalouksien velvollisuudet kotitaloustyöntekijään nähden, ja lainsäädäntö, jossa säädetään rangaistuksista sekä vilpillisiä käytäntöjä harjoittavien ja väärinkäytöksiin syyllistyneiden yksityisten työnvälitystoimistojen toiminnan kieltämisestä;

d) kun kotitaloustyöntekijöitä välitetään yhdestä maasta työskentelemään toisessa maassa, jäsenvaltion on harkittava kahdenvälisten, alueellisten tai monenvälisten sopimusten tekemistä estääkseen työnvälityksen ja työllistämisen yhteydessä esiintyvät väärinkäytökset ja vilpilliset käytännöt ja

e) toimillaan varmistettava, ettei yksityisten työnvälitystoimistojen perimiä välitysmaksuja vähennetä kotitaloustyöntekijöiden palkasta.

2. Tämän artiklan säännösten voimaan saattamiseksi jokaisen jäsenvaltion on käytävä neuvotteluja edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja heidän työnantajiaan edustavien järjestöjen kanssa.

16 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on toimillaan varmistettava kansallisten lakien, asetusten ja käytännön mukaisesti, että kaikilla kotitaloustyöntekijöillä on itsellään tai edustajansa kautta mahdollisuus oikeudenkäyntiin tuomioistuimessa tai muussa riidanratkaisumekanismissa ehdoin, jotka eivät ole muihin työntekijöihin yleisesti sovellettavia ehtoja epäedullisemmat.

17 artikla

1. Jokaisen jäsenvaltion on saatettava voimaan kaikille pääsy tehokkaisiin valitusmekanismeihin ja keinoihin, joilla varmistetaan kansallisten lakien ja asetusten noudattaminen kotitaloustyöntekijöiden suojelemiseksi.

2. Jokaisen jäsenvaltion on kehitettävä ja saatettava voimaan toimet, joilla toteutetaan työsuojelutarkastukset, lain toimeenpano ja rangaistukset kotitaloustyön erityispiirteet riittävästi huomioon ottaen kansallisten lakien ja asetusten mukaisesti.

3. Niiltä osin kuin tämä on kansallisten lakien ja asetusten mukaista, toimissa on määriteltävä ehdot, joilla voidaan myöntää pääsy kotitalouden tiloihin yksityisyyden suoja riittävästi huomioon ottaen.

18 artikla

Jokaisen jäsenvaltion on kaikkein edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvotellen saatettava voimaan tämän yleissopimuksen määräykset laeilla ja asetuksilla sekä työehtosopimuksilla tai täydentävillä toimilla, jotka ovat kansallisen käytännön mukaisia, laajentamalla tai mukauttamalla tarvittaessa nykyisiä toimia kattamaan kotitaloustyöntekijät tai kehittämällä kotitaloustyöntekijöitä varten erityistoimia.

19 artikla

Tämä yleissopimus ei rajoita kotitaloustyöntekijöihin muiden työtä koskevien yleissopimusten nojalla sovellettavia edullisempia määräyksiä.

20 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten ilmoitettava Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

21 artikla

1. Tämä yleissopimus velvoittaa ainoastaan niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Se tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan valtiossa 12 kuukauden kuluttua siitä, kun sen ratifiointi on rekisteröity.

22 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi irtisanoa yleissopimuksen 10 vuoden kuluttua päivästä, jona yleissopimus on tullut ensimmäisen kerran voimaan, lähettämällä irtisanomisilmoituksen Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröintiä varten. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen rekisteröintipäivästä.

2. Jokainen tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei ole käyttänyt tässä artiklassa mainittua irtisanomisoikeuttaan edellisessä kohdassa mainitun kymmenvuotisjakson umpeutumista seuraavan vuoden aikana, sitoutuu noudattamaan yleissopimusta seuraavat 10 vuotta, minkä jälkeen se voi irtisanoa yleissopimuksen jokaisen uuden kymmenvuotisjakson ensimmäisen vuoden aikana tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

23 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja ilmoittaa Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille järjestön jäsenvaltioiden ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisesta ilmoitetusta ratifioinnista pääjohtaja kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomiota yleissopimuksen voimaantulopäivään.

24 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille kaikkien rekisteröityjen ratifiointien ja irtisanomisten täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

25 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvosto voi tarpeelliseksi katsomallaan hetkellä esittää yleiskonferenssille kertomuksen tämän yleissopimuksen toiminnasta ja selvittää, onko yleissopimuksen tarkistaminen kokonaisuudessaan tai osittain aiheellista merkitä konferenssin asialistalle.

26 artikla

1. Mikäli yleiskokous hyväksyy tätä yleissopimusta tarkistavan uuden yleissopimuksen ja ellei uudessa yleissopimuksessa toisin määrätä,

a) kun jäsenvaltio ratifioi yleissopimusta uudistavan yleissopimuksen, tämä merkitsee ilman eri toimenpiteitä nykyisen yleissopimuksen välitöntä irtisanomista sen estämättä, mitä 22 artiklassa määrätään, jos ja kun uudistettu yleissopimus on tullut voimaan;

b) sinä päivänä, jona uudistettu yleissopimus tulee voimaan, tämä yleissopimus ei ole enää avoinna jäsenvaltioiden ratifiointia varten.

2. Tämä yleissopimus on joka tapauksessa voimassa nykyisessä muodossaan ja sisällössään niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat ratifioineet sen eivätkä ole ratifioineet uudistavaa yleissopimusta.

27 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset toisinnot ovat yhtä todistusvoimaiset.

KOTITALOUSTYÖNTEKIJÖIDEN IHMISARVOISTA TYÖTÄ KOSKEVA SUOSITUS

Kansainvälisen työjärjestön yleiskonferenssi, joka

on kokoontunut Geneveen Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kutsumana 100. istuntoonsa 1 päivänä kesäkuuta 2011 ja

on päättänyt kotitaloustyöntekijöitä koskevan vuoden 2011 yleissopimuksen hyväksymisestä ja kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevien tiettyjen ehdotusten hyväksymisestä istunnon esityslistan neljäntenä kohtana ja

on päättänyt, että nämä ehdotukset saatetaan kotitaloustyöntekijöitä koskevaa vuoden 2011 yleissopimusta täydentävän suosituksen muotoon;

hyväksyy tänään 16 päivänä kesäkuuta 2011 seuraavan suosituksen, johon voidaan viitata nimellä "kotitaloustyöntekijöitä koskeva suositus, 2011".

1. Tämän suosituksen määräykset täydentävät kotitaloustyöntekijöitä koskevan vuoden 2011 yleissopimuksen, jäljempänä 'yleissopimus', määräyksiä, ja niitä on tarkasteltava yhdessä näiden kanssa.

2. Toteuttaessaan toimia, joilla varmistetaan, että kotitaloustyöntekijät nauttivat yhdistymisvapautta ja että heidän kollektiivinen neuvotteluoikeutensa tunnustetaan tehokkaasti, jäsenvaltioiden olisi

a) tunnistettava ja poistettava mahdolliset lainsäädännölliset tai hallinnolliset rajoitukset ja muut esteet, jotka vaikuttavat kotitaloustyöntekijöiden oikeuteen perustaa omia järjestöjään tai liittyä valitsemiinsa työntekijäjärjestöihin ja kotitaloustyöntekijäjärjestöjen oikeuteen liittyä työntekijäjärjestöihin, liittoihin ja keskusliittoihin;

b) harkittava sellaisten toimien toteuttamista tai tukemista, joilla vahvistetaan työntekijä- ja työnantajajärjestöjen, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavien järjestöjen valmiuksia edistää tehokkaasti jäsentensä oikeuksia, edellyttäen, että näiden järjestöjen riippumattomuutta ja itsenäisyyttä varjellaan jatkuvasti lain puitteissa.

3. Toteuttaessaan syrjintää työssä ja ammatin harjoittamisessa poistavia toimia jäsenvaltioiden tulisi kansallisten työtä koskevien normien suhteen johdonmukaisesti muun muassa

a) varmistaa, että työhön liittyvää lääketieteellistä testausta koskevissa järjestelyissä kunnioitetaan henkilötietojen luottamuksellisuuden ja kotitaloustyöntekijöiden yksityisyyden periaatetta ja noudatetaan ILOn käytännesääntöjä, jotka koskevat työntekijöiden henkilötietojen suojaamista (1997), ja muita asiaan liittyviä kansainvälisiä tietosuojanormeja;

b) ehkäistään tällaiseen testaukseen liittyvä mahdollinen syrjintä ja

c) varmistetaan, ettei kotitaloustyöntekijää velvoiteta osallistumaan hiv- tai raskaustestiin tai kertomaan hiv- tai raskaustestin tietoja.

4. Kotitaloustyöntekijöiden lääketieteellistä testaamista pohtivien jäsenvaltioiden tulisi harkita

a) julkisen terveystiedon saattamista kotitalouksien jäsenten ja kotitaloustyöntekijöiden saataville sellaisista ensisijaisista terveyteen tai sairauteen liittyvistä huolenaiheista, jotka antavat aiheen lääketieteelliseen testaamiseen kulloisessakin kansallisessa ympäristössä;

b) julkisen terveystiedon saattamista kotitalouksien jäsenten ja kotitaloustyöntekijöiden saataville vapaaehtoisesta lääketieteellisestä testaamisesta, lääketieteellisestä hoidosta sekä hyvistä terveys- ja hygieniakäytännöistä yhteisölle yleisesti järjestettyjen kansanterveysohjelmien mukaisesti ja

c) tiedottamista työhön liittyvää lääketieteellistä testaamista koskevista parhaista käytännöistä kotitaloustyön eritysluonteeseen asianmukaisesti sovitettuna.

5. 1) Jäsenvaltioiden olisi lapsityön pahimpia muotoja koskeva yleissopimus, 1999 (nro 182) ja suositus (nro 190) huomioon ottaen tunnistettava sellaiset kotitaloustyön muodot, jotka luonteensa tai työskentelyolosuhteidensa vuoksi todennäköisimmin vahingoittavat lasten terveyttä, turvallisuutta tai moraalia, ja kiellettävä ja poistettava tällainen lasten työ.

2) Kotitaloustyöntekijöiden työskentely- ja elinolosuhteita säännellessään jäsenten olisi kiinnitettävä erityistä huomiota alle 18-vuotiaiden mutta kansallisissa laeissa ja asetuksissa määriteltyä vähimmäistyöikää vanhempien kotitaloustyöntekijöiden tarpeet ja ryhdyttävä toimiin heidän suojelemisekseen, muun muassa

a) rajoittamalla heidän työaikaansa tarkasti, jotta heille jää riittävästi aikaa lepoon, yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen, vapaa-ajan toimintaan ja perheen tapaamiseen;

b) kieltämällä yötyö;

c) asettamalla rajoituksia fyysisesti tai psyykkisesti liian vaativalle työlle ja

d) perustamalla tai vahvistamalla valvontamekanismeja, joilla seurataan heidän työ- ja elinolosuhteitaan.

6. 1) Jäsenvaltioiden tulisi tarvittaessa tarjota asianmukaista tukea, jolla varmistetaan, että kotitaloustyöntekijät ymmärtävät työehtonsa ja työolonsa.

2) Yleissopimuksen 7 artiklassa lueteltujen seikkojen lisäksi työehtoihin ja työoloihin olisi sisällytettävä myös

a) työnkuvaus;

b) sairauslomat ja mahdollisesti sovellettavat muut henkilökohtaiset vapaat;

c) palkka tai muu korvaus ylityöstä tai päivystysajasta yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d) mahdolliset muut maksut, joihin kotitaloustyöntekijällä on oikeus;

e) mahdolliset luontaissuoritukset ja niiden rahallinen arvo;

f) yksityiskohtaiset tiedot mahdollisesti tarjotusta majoituksesta ja

g) työntekijän palkasta sallitut mahdolliset vähennykset.

3) Jäsenvaltioiden olisi harkittava kotitaloustyötä koskevan työsopimusmallin laatimista neuvotellen edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavien järjestöjen kanssa.

4) Työsopimusmallin olisi aina oltava kotitaloustyöntekijöiden, työnantajien, etujärjestöjen ja yleisön saatavilla maksutta.

7. Jäsenvaltioiden tulisi harkita mekanismien järjestämistä kotitaloustyöntekijöiden suojelemiseksi väärinkäytöltä, häirinnältä ja väkivallalta, esimerkiksi

a) perustamalla kotitaloustyöntekijöiden käytettävissä olevia valitusjärjestelyjä, joilla ilmoitetaan väärinkäyttö-, häirintä- tai väkivaltatapauksista;

b) varmistamalla, että kaikki väärinkäyttöä, häirintää tai väkivaltaa koskevat valitukset tutkitaan ja että ne johtavat tarvittaessa syytteeseen asettamiseen, ja

c) perustamalla ohjelmat väärinkäytön, häirinnän ja väkivallan kohteeksi joutuneiden kotitaloustyöntekijöiden uudelleen sijoittamiseksi ja kuntouttamiseksi, mihin kuuluu myös tilapäismajoituksen ja terveydenhuollon tarjoaminen.

8. 1) Työaika, myös yleissopimuksen 10 artiklan 3 kohdan mukainen ylityö ja päivystysaika, olisi kirjattava tarkasti, ja tiedot olisi pidettävä kotitaloustyöntekijän vapaasti katsottavissa.

2) Jäsenvaltioiden olisi harkittava asiaa koskevan käytännön ohjeiston kehittämistä neuvotellen edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavien järjestöjen kanssa.

9. 1) Jaksoista, joiden aikana kotitaloustyöntekijät eivät ole vapaita käyttämään aikaansa haluamallaan tavalla vaan ovat kotitalouden käytettävissä vastatakseen mahdollisiin kutsuihin (päivystys- tai varallaoloajat), olisi määriteltävä kansallisten lakien, asetusten tai työehtosopimusten taikka muiden kansallisen käytännön mukaisten välineiden määrittämässä laajuudessa

a) viikkoa, kuukautta tai vuotta kohden ilmoitettu enimmäistuntimäärä, jonka kotitaloustyöntekijän voidaan edellyttää olevan valmiudessa, ja tämän ajan laskentatavat;

b) korvaava lepoaika, johon kotitaloustyöntekijä on oikeutettu, jos normaali lepoaika keskeytyy valmiustilan vuoksi; ja

c) korvaus, joka päivystystunneista maksetaan.

2) Sellaisten työntekijöiden osalta, joiden tavanomaiset tehtävät ajoittuvat yöaikaan, jäsenten olisi harkittava yötyön aiheuttamat rajoitteet huomioon ottaen 9 kohdan 1 alakohdassa mainittujen toimien kaltaisia toimia.

10. Jäsenvaltioiden olisi toimillaan varmistettava, että kotitaloustyöntekijöillä on oikeus sopiviin lepojaksoihin työpäivän aikana, niin että he pystyvät nauttimaan aterioita ja pitämään taukoja.

11. 1) Viikoittaisen lepoajan olisi oltava vähintään 24 peräkkäistä tuntia.

2) Viikoittaisen levon vakiopäivä olisi määriteltävä osapuolten sopimuksella kansallisten lakien, asetusten tai työehtosopimusten mukaisesti ottaen huomioon työn vaatimukset ja kotitaloustyöntekijän kulttuuriset, uskonnolliset ja sosiaaliset vaatimukset.

3) Mikäli kansallisissa laeissa, asetuksissa tai työehtosopimuksissa sallitaan, että viikoittainen lepoaika voi kertyä työntekijöillä yleisesti seitsemää päivää pitempinä jaksoina, kertymisjakso ei saisi ylittää kotitaloustyöntekijöiden osalta 14 päivää.

12. Kansallisissa laeissa, asetuksissa tai työehtosopimuksissa olisi määriteltävä, millä perustein kotitaloustyöntekijöiden voidaan edellyttää työskentelevän päivittäisen tai viikoittaisen lepojakson aikana ja tarjota riittävä korvaava lepo mahdollisesta rahallisesta korvauksesta riippumatta.

13. Kotitaloustyöntekijöiden kotitalouden jäsenten kanssa lomalla viettämää aikaa ei pitäisi laskea osaksi heidän palkallista vuosilomaansa.

14. Kun palkasta rajoitettu osa maksetaan luontaiskorvauksena, jäsenvaltioiden tulisi harkita

a) kokonaisrajan määrittämistä sille palkan osalle, joka voidaan maksaa luontaissuorituksena, jottei se pienennä perusteettomasti kotitaloustyöntekijöiden ja heidän perheidensä toimeentulon kannalta välttämätöntä palkkaa;

b) luontaissuoritusten rahallisen arvon laskemista suhteessa puolueettomiin kriteereihin, esimerkiksi julkisviranomaisten tarvittaessa määrittelemään markkina-arvoon, omakustannushintaan tai hintoihin;

c) luontaissuoritusten rajoittamista selvästi kotitaloustyöntekijän henkilökohtaiseen käyttöön ja hyödyksi soveltuviin suorituksiin, kuten ruokaan ja majoitukseen;

d) sen varmistamista, että mikäli kotitaloustyöntekijän edellytetään asuvan kotitalouden tarjoamassa majoituksessa, palkkausta ei voida vähentää majoitusta, jollei tästä ole sovittu erikseen työntekijän kanssa, ja

e) varmistettava, että kotitaloustyön suorittamiseen suoraan liittyviä tarvikkeita, kuten työasua, työkaluja tai suojaimia ja niiden puhdistusta ja ylläpitoa, ei katsota luontaissuorituksiksi eikä niiden kustannuksia vähennetä kotitaloustyöntekijän palkasta.

15. 1) Kotitaloustyöntekijöille olisi annettava jokaisella maksukerralla helposti ymmärrettävä kirjallinen laskelma heille maksettavasta koko palkasta ja kunkin mahdollisesti tehdyn vähennyksen määrästä ja tarkoituksesta.

2) Työsuhteen päättyessä jäljellä olevat maksusuoritukset olisi maksettava välittömästi.

16. Jäsenvaltioiden olisi toimillaan varmistettava, etteivät kotitaloustyöntekijöiden edellytykset ole yleensä työntekijöiden edellytyksiä epäedullisempia työntekijöiden esittäessä maksuvaatimuksia työnantajan maksukyvyttömyyden tai kuolemantapauksen yhteydessä.

17. Mikäli majoitusta ja ruokaa tarjotaan, niiden olisi kansalliset edellytykset huomioon ottaen sisällettävä seuraavat seikat:

a) erillinen yksityinen huone, joka on asianmukaisesti kalustettu ja varustettu riittävällä ilmanvaihdolla sekä lukolla, jonka avain olisi annettava kotitaloustyöntekijälle;

b) pääsy sopiviin yhteisiin tai yksityisiin saniteettitiloihin;

c) riittävä valaistus ja tarvittaessa lämmitys ja ilmastointi kotitaloudessa vallitsevien olosuhteiden mukaisesti ja

d) laadukkaita ja määrältään riittäviä aterioita, jotka soveltuvat kohtuullisessa määrin kyseisen kotitaloustyöntekijän mahdollisiin kulttuurisiin ja uskonnollisiin vaatimuksiin.

18. Mikäli työsuhde irtisanotaan työnantajan aloitteesta muusta syystä kuin vakavan rikkomuksen vuoksi, kotitaloudessa asuville kotitaloustyöntekijöille olisi taattava kohtuullinen irtisanomisaika ja sinä aikana vapaa-aikaa, jotta he pystyvät etsimään uuden työpaikan ja majoituksen.

19. Jäsenvaltioiden olisi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavien järjestöjen kanssa neuvotellen toteutettava toimia, joiden tarkoituksena on esimerkiksi

a) suojata kotitaloustyöntekijöitä poistamalla tai minimoimalla kohtuullisesti edellytettävissä määrin työhön liittyviä vaaroja tai riskejä tapaturmien, ammattitautien ja kuolemantapausten ehkäisemiseksi sekä työterveyden ja -turvallisuuden edistämiseksi kotitaloustyön tekopaikalla;

b) tarjota yleissopimuksen 17 artiklan mukainen riittävä ja asianmukainen tarkastusjärjestelmä ja riittävät rangaistukset työterveys- ja työturvallisuuslakien ja -asetusten rikkomisesta;

c) perustaa menettelyt, joilla kerätään ja julkaistaan tilastot kotitaloustyöhön liittyvistä tapaturmista ja ammattitautien sekä muut tilastot, joiden katsotaan osaltaan edistävän työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvien riskien ja tapaturmien ehkäisemistä;

d) järjestää työterveys- ja työturvallisuusneuvontaa, mukaan lukien ergonomiset seikat ja suojaimet, sekä

e) kehittää koulutusohjelmia ja levittää ohjeistoja erityisesti kotitaloustyötä koskevista työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksista.

20. 1) Jäsenvaltioiden olisi harkittava kansallisten lakien ja asetusten mukaisia keinoja, joilla helpotetaan sosiaaliturvamaksujen maksua, myös useiden työntekijöiden palveluksessa olevista kotitaloustyöntekijöistä esimerkiksi yksinkertaistetun maksujärjestelmän avulla.

2) Jäsenvaltioiden olisi harkittava kahdenvälisten, alueellisten tai monenvälisten sopimusten tekemistä, jotta tällaisten sopimusten soveltamisalaan kuuluville kotitaloustyötä tekeville siirtotyöläisille voidaan tarjota yhdenvertainen kohtelu sosiaaliturvan suhteen, pääsy sosiaaliturvan etuuksien piiriin sekä etuuksien säilyminen tai siirrettävyys.

3) Luontaissuoritusten rahallinen arvo olisi otettava riittävästi huomioon sosiaaliturvan yhteydessä, myös työnantajamaksujen ja kotitaloustyöntekijöiden etuuksien osalta.

21. 1) Jäsenvaltioiden olisi harkittava täydentäviä toimia, joilla varmistetaan kotitaloustyöntekijöiden ja erityisesti kotitaloustyötä tekevien siirtotyöläisten tehokas suojelu, esimerkkinä

a) kansallisen neuvontapuhelimen perustaminen tulkkipalveluineen tukea tarvitseville kotitaloustyöntekijöille;

b) yleissopimuksen 17 artiklan mukaisen järjestelmän tarjoaminen ennen työllistymistä tapahtuvien vierailujen tekemiseksi kotitalouksiin, joihin kotitaloustyöhön tulevat siirtotyöläiset on tarkoitus työllistää;

c) tilapäisasumisen verkoston kehittäminen;

d) työnantajien tietojen lisääminen omista velvoitteistaan tarjoamalla tietoa hyvistä käytännöistä kotitaloustyöntekijöiden työllistämisessä, kotitaloustyötä tekeviä siirtotyöläisiä koskevista työllisyys- ja maahanmuuttolakien velvoitteista, lainvalvontajärjestelyistä ja seuraamuksista rikkomusten yhteydessä sekä kotitaloustyöntekijöiden ja heidän työnantajiensa saatavilla olevista tukipalveluista;

e) työntekijöiden pääsyn varmistaminen kantelujärjestelyjen piiriin ja työntekijöiden mahdollisuus käyttää siviili- ja rikosoikeudellisia oikeuskeinoja työsuhteen aikana ja sen jälkeen riippumatta siitä, onko henkilö poistunut kyseisestä maasta, ja

f) julkisten neuvontapalvelujen tarjoaminen kotitaloustyöntekijöille heidän ymmärtämillään kielillä heidän oikeuksistaan, asiaan vaikuttavista laeista ja asetuksista, käytettävissä olevista kantelujärjestelmistä ja oikeuskeinoista sekä työasioita että maahanmuuttoa koskevasta lainsäädännöstä ja oikeudellista suojelusta rikosten yhteydessä, esimerkkeinä väkivalta, ihmiskauppa ja vapaudenriisto, ja kaiken muun heidän mahdollisesti tarvitsemansa merkityksellisen tiedon antaminen.

2) Kotitaloustyötä tekevien siirtotyöläisten lähtömaina toimivien maiden olisi avustettava näiden työntekijöiden oikeuksien tehokkaassa suojelussa tiedottamalla työntekijöille heidän oikeuksistaan ennen lähtöä, perustamalla oikeusapurahastoja, sosiaalipalveluja ja erikoistuneita konsulipalveluja sekä toteuttamalla muita soveltuvia toimenpiteitä.

22. Jäsenvaltioiden olisi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavien järjestöjen kanssa neuvoteltuaan harkittava niiden edellytysten täsmentämistä laeilla, asetuksilla tai muilla toimenpiteillä, joiden vallitessa kotitaloustyötä tekevillä siirtotyöläisillä on oikeus kotiinpaluuseen ilman heille itselleen aiheutuvia kuluja heidän työsopimuksensa päättymisen tai irtisanomisen yhteydessä.

23. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yksityisten työnvälitystoimistojen hyviä käytäntöjä kotitaloustyöntekijöitä kohtaan, mukaan lukien kotitaloustyötä tekevät siirtotyöläiset, ottaen huomioon yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevan yleissopimuksen, 1997 (nro 181), ja yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevan suosituksen, 1997 (nro 188).

24. Niiltä osin kuin tämä on yksityisyyden suojaa koskevien kansallisten lakien ja käytännön mukaista, jäsenvaltiot voivat harkita edellytyksiä, joiden vallitessa työsuojelutarkastajille tai muille kotitaloustyöhön sovellettavien säännösten valvonnasta vastuullisille viranomaisille olisi annettava lupa päästä tiloihin, joissa työtä tehdään.

25. 1) Jäsenvaltioiden olisi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavien järjestöjen kanssa neuvotellen laadittava toimintamalleja ja ohjelmia, joilla

a) kannustetaan jatkamaan kotitaloustyöntekijöiden osaamisen ja pätevyyksien kehittämistä, mukaan lukien tarvittaessa lukutaito, tarkoituksena parantaa heidän ammatillisia kehitys- ja työllistymismahdollisuuksiaan;

b) vastataan kotitaloustyöntekijöiden tarpeeseen tasapainottaa työ ja yksityiselämä ja

c) varmistetaan, että kotitaloustyöntekijöiden huolenaiheet ja oikeudet otetaan huomioon yleisissä pyrkimyksissä sovittaa yhteen työ ja perheenhuoltovelvollisuudet.

2) Jäsenvaltioiden olisi edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja, milloin tällaisia on olemassa, kotitaloustyöntekijöitä edustavien järjestöjen ja kotitaloustyöntekijöiden työnantajia edustavien järjestöjen kanssa neuvoteltuaan kehitettävä asianmukaisia indikaattoreita ja mittausjärjestelmiä, joilla vahvistetaan kansallisten tilastovirastojen valmiuksia kerätä tietoja tehokkaasti kotitaloustyötä koskevien, vaikuttavien poliittisten päätösten tueksi.

26. 1) Jäsenvaltioiden olisi harkittava keskinäistä yhteistyötä varmistaakseen kotitaloustyötä koskevan vuoden 2011 yleissopimuksen ja tämän suosituksen tehokkaan soveltamisen kotitaloustyötä tekeviin siirtotyöläisiin.

2) Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä kahdenvälisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti kotitaloustyöntekijöiden suojelun tehostamiseksi erityisesti asioissa, jotka koskevat pakkotyön ja ihmiskaupan ennaltaehkäisyä, pääsyä sosiaaliturvan piiriin, kotitaloustyöntekijöiksi toiseen maahan henkilöitä välittävien yksityisten työnvälitystoimistojen toiminnan seuraamista, hyvien käytäntöjen levittämistä ja kotitaloustyöhön liittyvien tilastojen keräämistä.

3) Jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin auttaakseen toinen toistaan panemaan yleissopimuksen määräykset täytäntöön tehostamalla kansainvälistä yhteistyötä tai tukea tai molempia, mukaan lukien sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen, köyhyyden poistamiseen tähtäävien ohjelmien ja kaikkien saatavilla olevan koulutuksen tukeminen.

4) Jäsenvaltioiden olisi harkittava diplomaattisten erioikeuksien puitteissa

a) diplomaattihenkilökunnan periaatteiden ja käytännesääntöjen voimaan saattamista, joiden tarkoituksena on estää kotitaloustyöntekijöiden oikeuksien loukkaukset, ja

b) kahdenvälistä, alueellista tai monenvälistä yhteistyötä estääkseen kotitaloustyöntekijöihin kohdistuvia epäasiallisia käytäntöjä.